EU:n Vastainen Kansanrintama ry.
Vuosikokous 15.4.2003

Eduskuntavaaliarvio

Eduskuntavaaleissa Kansan äänen julkaisijajärjestöt esiintyivät huhtikuussa 2002 perustetun yhteistoimintajärjestön ja puoluerekisteriin järjestäytyneen, Muutosvoimat Suomi rp:n listoilla. Muutosvoimat Suomen tavoitteena on luoda mahdollisimman laaja kansanliike nykyistä uusoikeistolaista EU-suuntausta vastaan. Tässä mielessä eduskuntavaaleissa tarkoituksena oli kerätä kaikki nykyistä EU-politiikkaa vastustavat pienpuolueet ja ryhmät yhteen uskottavan opposition luomiseksi. MVS teki erinomaisen vaalityön. Erilaisia lehtiä jaoimme n. 240.000 kpl. Myös televisiomainontaa käytimme joulukuun alussa ja vaalien edellä ajamalla lyhyitä 7-10 sek. mainoksia, jotka kustansimme ehdokkaiden vaatimattomilla tukimaksuilla. Internet-sivuillamme vieraili loppuvaiheessa päivittäin 700-800 kävijää. Kolmen kuukauden sivuihimme tutustui yli 20.000 kävijää. Paras kävijämäärä ennen vaaleja päivässä oli 914 ja vaalipäivänä yli 1600. Vaaleja varten laadimme erinomaisen ja radikaalin 40 kohdan vaaliohjelman. Otimme päivittäin kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin, jotka toimitimme internet-sivuillemme ja lehdistölle julkaistavaksi. Saimme järjestöväkeä hyvin liikkeelle vaalityöhön. Vaalijulisteemme oli vähintäänkin kelvollinen. Meillä oli edellytykset odottaa kelvollista vaalitulosta

Näin ei kuitenkaan käynyt. Koko maassa Muutosvoimat Suomi sai 11552 ääntä. Herää kysymys miksi vaalitulos ei ollut parempi? Tässä mielessä meidän kannattaa tarkastella vaaleissa tapahtuneita muutoksia. Ensimmäisenä kiinnittyy huomio Kokoomuksen 6:n paikan tappioon. Kokoomus sai nyt eduskuntaan 40 edustajaa. Kokoomuksen päävaatimus - verojen alentaminen - ei purrut kansaan, vaan kansa osoitti, että se haluaa pitää julkiset palvelut. Toisaalta Keskusta sai vaaleissa murskavoiton. Siitä tuli suurin puolue yht. 24,7% kannatuksellaan ja 689.147 äänellään. Keskusta lisäsi paikkalukunsa seitsemällä yht. 55:een. Myös SDP voitti. Se sai 24,5% äänistä, yht. 682.819 ääntä ja paikkoja kaksi lisää eli 53 paikkaa. Kokoomus menetti sekä Keskustalle että SDP:lle. On todennäköistä, että myös SDP:llä oli vaara menettää kannatustaan. Siksi Lipponen teki vaaleista pääministerivaalit itsensä ja Anneli Jäätteenmäen välillä. Tässä hän onnistuikin. Näistä tuloksista voi päätellä, että vaaleissa tapahtui se, mikä on tapahtunut kaikissa vaaleissa kuluneen 15 vuoden aikana. Hallituspuolueet menettävät ja näennäinen oppositio voittaa. Missään tapauksessa politiikan suunta ei muutu. Se ei voi muuttua, koska harjoitetulle politiikalle on EU:n puitteissa asetettu selvät raamit, joiden yli ei voida mennä. On ikään kuin hyväksytty sopimus, jonka mukaan kukin suurista puolueista joutuu vuorollaan olemaan EU- politiikan vetojuhtana toisten ollessa "levossa" eli "oppositiossa". Ei arvostella EU:ta eikä EMU:a., ei uusliberalistista talouspolitiikkaa, ei IMF:n ja Maailmanpankin ohjeistusta…. Mikään ei siis tule muuttumaan. Vanha kakku vain saa uuden kuorrutuksen.

Mikä sitten voisi olla syy siihen, että Muutosvoimat Suomi ei kyennyt parempaan vaalitulokseen? Suuntautumisemme liittolaispolitiikan kehittämiseen perustuu pitkälliseen arvioomme siitä, että yksi puolue tai kansalaisjärjestö ei yksinään kykene järjestämään sellaista voimaa, joka riittäisi murtamaan nykyisen suurta rosvopääomaa palvelevan politiikan. Tällainen muutos merkitsee nykyisen porvarillisen yhteiskunnan laajaa demokratisoimista, mikä vaatii kaikkien kansalaispiirien yhteistoimintaa, jossa yksi ryhmä ei voi edustaa kaikkia muita. Muutosvoimat Suomi on yksi esimerkki siitä miten tällaista yhteistyötä rakennetaan. Monet niistä, jotka eivät ole halunneet ymmärtää tällaisen yhteistyön välttämättömyyttä, ovat eduskuntavaalien jälkeen perustelleet näkemyksiään sillä, että Muutosvoimat Suomi ylsi eduskuntavaaleissa ainoastaan 0,4 % kannatukseen. On kuitenkin nähtävä, että mitkään niistä voimista, jotka MVS:n ohella tavoittelivat radikaalia muutosta nykypolitiikkaan (KTP 0,1 % ja SKP 0,8%), eivät myöskään kyenneet etenemään eduskuntavaaleissa. Asia on nähtävä niin, että oikean taktiikan ohella kyse on myös yhteiskunnallisen tilanteen kypsymisestä. Kokemuksemme osoittaa, että ihmiset näkevät ja ymmärtävät hyvinkin selkeästi yhteiskunnalliset ongelmat. He eivät kuitenkaan ole valmiita siihen yhteiskunnan poliittiseen muutokseen, joka on välttämätön nykysuunnan muuttamiseksi. Ei toteudu vielä se Leninin mainitsema tilanne, "että hallitsevat eivät kykene hallitsemaan entiseen tapaan ja sorretut eivät halua elää entiseen tapaan". Rauhanliikettä lukuun ottamatta siihen viittaavaa liikehdintää on vaikea nähdä muuallakaan maailmassa. Me itse voimme vaikuttaa paljonkin yhteiskunnan poliittiseen muutokseen johtavan tilanteen kypsymiseen. Näkemyksemme mukaan yhteiskunnan poliittiseen muutokseen valmistaudumme parhaiten järkiperäisellä poliittisella työllä ja vakuuttamisella, jossa ei ole sijaa halpahintaiselle demagogialle. Tämä tie on "pitkä marssi". Vaalien tuloksena on kuitenkin nähtävä se tosiasia, että jo nyt liittolaispolitiikka olisi tuonut muutokseen pyrkiville voimille ratkaisevia tuloksia. Pirkanmaan ja Oulun vaalipiireissä olisi tavoiteltu eduskuntapaikkaa. Ja yksikin kansanedustaja muutokseen pyrkivien voimien tukena lisäisi voimakkaasti poliittista vaikutustamme. EU:n Vastainen kansanrintama katsoo, että ainoa vaihtoehto on jatkaa laajan suurpääoman ja EU-suuntauksen vastaisen yhteisrintaman kehittämistä ja järkiperäistä tähän suuntautuvaa mielipiteiden muokkausta.

Yksi hyvin kielteinen johtopäätös vaaleista on, että Suomessakin ollaan hakeutumassa kaksipuoluejärjestelmään, jossa suurten puolueiden johtajat korostuvat ja pienpuolueet ovat vaarassa jauhautua ennen pitkää olemattomiin.

Vaaleissa näkyi kyllä selvä protesti harjoitettua politiikkaa kohtaan, mutta sekään ei suuntautunut itse poliittisen järjestelmän ja harjoitetun politiikan ydintä vastaan, vaan suuntautui populismiin ja Perussuomalaisille. Heillä oli ennestään yksi paikka, nyt he saivat kaksi lisää. Perussuomalaiset saivat vähintäänkin pienen äänivyöryn saamalla koko maassa 43.791ääntä, jossa lisäystä edellisiin eduskuntavaaleihin oli yli 17.000 ääntä. Kansa ei siis rohjennut lähteä arvostelemaan harjoitetun politiikan ydintä, vaan tyytyi populistiseen vaihtoehtoon. Läpi menivät Vaasasta Vistbacka, Uudeltamaalta Soini Kristillisdemokraattien kanssa tekemänsä vaaliliiton ansiosta ja Helsingistä ammattinyrkkeilijä Tony Halme. Halmeen populismi keräsi peräti 16.300 ääntä ja päihitti tällä mm. Anneli Jäätteenmäen. Soinin läpimenon voi katsoa johtuvan siitä nosteesta, jonka Toni Halme populismillaan Perussuomalaisille antoi. Kaiken kaikkiaan kansalla ei siis ollut vielä rohkeutta Muutokseen. Äänestysvilkkauden kohoaminen 69,6%:ttiin (Helsingissä 73,8%) johtui pitkälti siitä, että vaaleista kyettiin masinoimaan "pääministerivaalit".

Yhteenvetona voidaan sanoa, että ainoa keino edetä kohti todellista politiikan muutosta merkitsee nykyisen uusoikeistolaisen EU-politiikan vastaisen liittoutuman laajentamista. Se on järkevintä kaikkien pienpuolueiden osalta, koska yksin mikään niistä ei ole SDP:n ja Keskustan harjoittaman politiikan horjuttajiksi. Tämä koskee myös SKP:ta ja KTP:ta. Liittoutuman kokoavana tekijänä on kuitenkin oltava uusliberalistisen politiikan, EU-jäsenyyden ja Naton vastustaminen ja demokratian laajentaminen. Meidän osalta se merkitsee "pitkää marssia", jossa kansa on tosiasioihin perustuvan mielipiteenmuokkauksen kautta vakuutettava muutoksen välttämättömyydestä.