Kuntauudistus - mikä tavoitteena?
EUVKr:n hallituksen laajennettu kokous 10.9.2005
Sisäministeriö esitteli taannoin uuden kuntamallinsa; Suomessa olisi päästävä kahteenkymmeneen suurkuntaan. Mitä on tekeillä?
Suomen kuntarakenne on syntynyt aikakaudella, jolloin yleisin liikkumistapa oli hevosen vetämät kärryt. Saman päivän aikana oli hevospelillä päästävä kirkolle ja takaisin. Siitä syntyi kunnalle luonnolliset rajat. Tällaisen kirkollisen pitäjän oli oltava lisäksi niin suuri, että väestön harjoittamilla elinkeinoilla kyettiin rakentamaan kirkko ja ylläpitämään sekä papisto että muutama virkamies. Tämän lisäksi vielä kruunu vaati veronsa ja vei parhaimmassa iässä olevat miehet sotaväkeen.
Aiotaanko nyt samaa kuntakoon ajatusta soveltaa autoistuneeseen yhteiskuntaan; kunnat tehdään niin suuriksi, että jälleen menee koko päivä kuntakeskuksessa autolla asioitaessa? Entä ne lapset vanhukset ja sairaat, joilla ei ole autoa tai vastaavaa, eikä edes ajolupaa?
Monenlaista on esitetty siitä, kuinka nykyinen kuntarakenne ei vastaa aikaamme. Siitä huolimatta monet kunnat haraavat välttämättömiä ja välttämättömiksi väitettyjä uudistuksia vastaan. Pääkaupunkiseudulla Espoo vastustaa länsimetroa, joka on vain autoilevien varakkaiden itsekästä nurkkapatriotismia. Toisaalta syrjemmällä kaikista ns. kasvukeskuksista on suuri määrä muutaman tuhannen pienituloisten asukkaiden kuntia. Niillä on vähäiset mahdollisuudet järjestää kunnollisia lasten, vanhusten ja sairaiden terveys- ym. palveluja. Kunnissa vallitsee myös suuri eriarvoisuus palveluiden saatavuudessa. Esimerkiksi palvelu, joka kuntarajan toisella puolella onnistuu, ei aina onnistu rajan toisella puolella.
Kuntarakennetta voidaan tarkastella, mutta kenen ehdoilla, siitä on kysymys.
Valtion v. 2006 budjetissa kunnille ei herunut lisää rahaa. Kuntien palveluiden pitäminen ennallaan vaatisi enemmän euroja valtion kassasta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kunnilta on leikattu valtionosuuksia ainakin 4 mrd. euroa. Näitä leikkauksia ei ole palautettu. Kysymys kuntien toimintojen rahoituksesta on kiinteässä yhteydessä koko yhteiskunnalliseen tulonjakoon. Sanotaan, ettei kunnille riitä rahoja, vaikka yksin pörssiyhtiöt tuottivat vuodessa yli 10 miljardin euron voitot ja jakoivat omistajilleen mahtavat viiden miljardin osingot. Näistä voitoista eivät kunnat hyödy mitään. Mitä tavalliset ihmiset tekevät yritysten kilpailukyvyllä, kun yritykset vievät voittonsa ja muutkin pääomansa ulkomaille? Ne eivät halua maksaa veroja Suomeen, eivät investoi Suomeen, eivätkä työllistää työläisiä Suomessa!
Tästä näkökulmasta kuntauudistus on uusi pitkä askel hyvinvointipalvelujen alasajossa. Suurkunnissa myös demokratia ja asukkaiden mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihinsa, olisi entistä heikompaa. Suurkuntien syrjäkylät jäisivät takapajuiseen asemaan. Vaikka kuntien toimintoja nykyaikaistettaisiin, niin tietokoneella ei voi hoitaa lapsia, vanhuksia eikä sairaita. Niihin tarvitaan ihmistä! Näiden jokaisen elinehtoihin kuuluvat palvelut on oltava lähellä. Lähipalveluiden tuottamiseen emme tarvitse suurkuntia, pikemminkin kuntakoon pienentämistä. Todella kalliit (esim. sairaanhoidon) erikoispalvelut voidaan hoitaa kuntien yhteistyöllä, kuntain liitoilla.
Mikäli kuntarakennetta muutetaan, sen ehdoton edellytys on, että kuntalaisten palveluiden taso ja saatavuus paranevat. Terveyspalveluiden on oltava nopeasti saatavilla silloin kun niitä tarvitaan. Koulutus- ja hoivapalveluiden on oltava lähietäisyydellä kaikkien käytettävissä. Siksi kuntien rahoitus on korjattava. Leikatut valtionosuudet on palautettava ja niitä on lisättävä. Kuntien sisäisestä laskutuksesta, joilla palveluista tehdään keinotekoisesti kalliita, on heti luovuttava. Miksi kuntalaisten on vuokrina maksettava toiseen, kolmanteen tai useampaan kertaan verovaroilla jo maksettuja päiväkoteja, kouluja, terveysasemia ja sairaaloita? Kun kunnalliset (myös valtion) rakennuskustannukset on verovaroilla kokonaan maksettu, niin sen jälkeen jää maksettavaksi vain ylläpidosta johtuvat kustannukset. Sisäisen vuokran periminen on petos, joka lopulta tuhoaa yhteiskunnan perustavat hyvinvointipalvelut päiväkodeista yliopistoihin työikäisistä eläkeläisiin!
Kuntauudistuksen taustalla on tulonsiirto työläisiltä pääomalle. Hallitsevat pääomapiirit eivät välitä kansan elinehdoista, eikä siitä, onko Suomi asuttu vai ei. Kokemuksesta tiedetään pääomapiirien ajattelevan, että karsimalla terveydenhoitopalveluja mm. eläkeläisten määrä nopeasti pienenee "luonnollisen" poistuman kautta. Siitä syntyy kahta tietä säästöä - palveluiden kustannuksista ja eläkkeistä! Vähentämällä globaaleille yrityksille tarpeetonta koulutusta suuryritykset saavat työvoimaa, jolle ei tarvitse maksaa kuin minimaalista palkkaa. Siitäkin syntyy kahta tietä merkittävää säästöä - koulutuskuluina ja palkkoina!
Jokainen tietää omasta kokemuksestaan, että mitään ei voi rakentaa pelkästään säästämällä. Maata voidaan rakentaa ja yhteistä vaurautta lisätä vain ja ainoastaan yhteiskunnallisesti hyödyllisellä työllä!