EU:n Vastainen Kansanrintama ry
seminaari 14.9.2003
Timpurinranta, Lohja

Kansalaisten on saatava päättää EU:n perustuslaista

Ranskan entisen presidentin Valery Giscard d'Estaingin johtama EU:n perussopimusta laatinut konventti sai työnsä päätökseen kesäkuussa. Sopimuksen eli uuden perustuslain lopullinen hyväksyminen jäi kuitenkin lokakuussa työnsä aloittavalle HVK:lle, hallitusten väliselle konferenssille.

EU:n suuret jäsenmaat etunenässä Saksa ja Ranska varoittelevat nyt, ettei laadittua perussopimusta saa repiä miltään osin auki. Se on kokonaisuus, joka on otettava vastaan sellaisenaan tai sitten työ on aloitettava kokonaan alusta. Perussopimuksella on kuitenkin kiire, koska se on saatava valmiiksi ennen uusien jäsenmaiden liittymistä vappuna 2004. Näin ollen sopimukseen tuskin saadaan suurempia korjauksia.
Uuden perustuslain hyväksymisen myötä Suomi menettää lopullisesti oman itsenäisyytensä, koska perustuslaki on ensisijainen kaikkien jäsenmaidensa lainsäädäntöön nähden. Perustuslaki toteaa, että "vain unioni voi antaa lainsäädäntöä tai oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä, kun taas jäsenvaltiot voivat tehdä näin ainoastaan unionin valtuuttamina tai unionin antamien säädösten täytäntöön panemiseksi." Tämä pätee myös puolustuspolitiikkaan: "Unionilla on toimivalta määritellä ja toteuttaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, johon kuuluu myös yhteisen puolustuspolitiikan asteittainen määrittely."

Uuden perustuslain myötä päätöksenteko karkaa Suomen käsistä eikä siinä auta yhtään edes se, että "istutaan samassa pöydässä missä päätökset tehdään." Tosiasiassa päätöksiä ei tehtäisi samassa pöydässä, vaan suuret jäsenmaat esim. Saksa ja Ranska voivat muodostaa epävirallisia "työvaliokuntia" ja ohjailla niiden avulla koko EU:n toimintaa. Uusi perustuslaki varaa myös muutamille keskeisille jäsenmaille mahdollisuuden muodostaa EU:lle puolustuksellisen ytimen, joka tähän ytimeen liittyvien maiden päätöksellä voi toteuttaa sotilaallisia operaatioita koko EU:n nimissä.

Ylimmäksi vallan haltijaksi perustuslaki määrittelee Eurooppa-neuvoston, joka voi Eurooppa-päätöksillään tehdä enemmistöpäätöksiä ja viedä asioita enemmistöpäätöksinä läpi myös ministerineuvostossa. Enemmistöpäätökset vaatisivat taakseen vähintään puolet jäsenmaista ja 3/5 EU:n väkiluvusta. Käytännössä vain suurilla mailla tulisi siten olemaan mahdollisuudet saada tahtonsa läpi. Pienet maat, vaikka saisivatkin enemmistön jäsenmaista, tuskin saisivat tarvittavaa enemmistöä väkiluvusta, jos pienen maan ja suurten maiden edut menevät ristiin.

EU:n pienten maiden ainoaksi yhteiseksi vaatimukseksi tulevalle HVK:lle taitaa jäädä oman komissaarin saaminen. Komissaarien lukumäärä nousisi siis nykyisestä 15:sta 25:teen, mikä ei kuitenkaan takaisi pienille jäsenmaille tasa-arvoista asemaa suuriin jäsenmaihin verrattuna.

Pääministeri Matti Vanhanen esitti, ettei Suomen pitäisi asettaa tulevalle HVK:lle mitään kynnyskysymyksiä. Tämä on antautumista jo ennen kuin mistään on edes neuvoteltukaan.

Suomen liittyminen EU:hun oli mega-luokan virhe, jonka tuhoisat seuraukset maallemme tulevat uuden perustuslain myötä yhä selvemmin esiin. Siksi se on kansanäänestyksellä hylättävä.