Näpit irti lakko-oikeudesta

Lainsäädännön mukaan kaikki lakot, jotka tapahtuvat työehtosopimuksen voimassa ollessa ja liittyvät työehtosopimukseen, ovat laittomia. Työrauhavelvoitteen katsotaan olevan sitova työntekijöiden kannalta. Työnantajia työehtosopimus sensijaan tuntuu velvoittavan väljemmin. Työnantaja voi helposti tuoda "pelikentälle" asioita, joita ei ole työehtosopimuksessa tiukasti kirjattu. Useimmiten nämä liittyvät työvoiman käyttöön.

Päättyneen AKT:n lakon keskeinen piirre oli sen tuomitseminen laittomana. AKT tuomittiin Työtuomioistuimessa peräti neljään kertaan ja lakkoon ja tukilakkoihin osallistuneille liitoille mätkittiin sakkoja eräiden lehtitietojen mukaan yhteensä 180.000 euroa. Tästä EK saikin oivallisen aiheen esitellä tavoitteitaan tupo-pöytään vietäväksi. Lakkosakot ovat työnantajien mielestä yksi tupo-neuvottelujen keskeisiä aiheita. Nyt lakkosakot eivät heidän mielestään vastaa ollenkaan lakosta työnantajille aiheutuneita taloudellisia menetyksiä. Autoliiton Työnantajaliiton ALT:n toimitusjohtaja Hannu Parvela vaati jopa lakkosakkojen kymmenkertaistamista. Kun nyt lakkosakko on suurimmillaan 25.000 euroa, lukuun pitäisi Parvelan mukaan pistää yksi nolla lisää.

Kysymys lakon laittomuudesta ja lakkosakoista on kuitenkin pelkkää luokkaoikeutta. Yhteiskunnassa valtaa pitävä luokka määrittelee itse, mikä on laillista tai laitonta. Tässä puuhassaan hallitseva poliittinen eliitti tulee säätäneeksi suuren määrän lakeja, jotka köyhdyttävät työläisiä, eläkeläisiä ym. köyhää kansaa, mutta rikastuttavat jo ennestään rikasta kapitalistiluokkaa. Kysymys laista ja laillisuudesta kääritään sitten vielä jonkinlaiseen jumalallisuuden kapuun; saihan jo Mooses aikanaan kymmenen käskyään "suoraan jumalalta". Eikö siis lakkojen laittomuus olekin yhtä lailla jumalan tuomitsemaa, vaikkei sitä ole Mooseksen tauluun kirjattukaan, he kyselevät.

Karl Marx törmäsi 1842 toimiessaan lehtimiehenä Rheinische Zeitungissa tähän samaan ilmiöön. Aikaisemmin Saksan talonpojilla oli luontaisena oikeutena polttopuiden keräily metsästä. Sitten maanomistajat tekivät siitä varkauden ja laativat lain puuvarkauksien estämiseksi. Marx huomasi myös, kuinka valtiovalta kohteli kaltoin Moselin viininviljelijöitä. Tuolloin suomut putosivat Marxin silmiltä. Hän havaitsi, että lait laadittiin vain hallitsevan luokan omia etuja pönkittämään eikä niillä ollut mitään jumalallista perustaa, vaikka esim. vielä Hegel piti lakeja ”maailmanhengen” kehityksen korkeimpana ilmauksena.

Työtuomioistuin, joka lakkojen oikeutusta tuomitsee, on sekin valtaa pitävän omistavan luokan luomus. Työtuomioistuin voi helposti tuomita laittomiksi kaikki lakot, jotka tapahtuvat työehtosopimuksen voimassa ollessa riippumatta asiasta, joka lakkoon on johtanut. AKT:n lakossahan asiana oli työnantajan kieltäytyminen neuvotteluista tilanteessa, jossa työnantaja sopimuksen vastaisesti oli lisäämässä osa-aikatyön käyttöä.

Työtuomioistuimen puheenjohtajat ja ns. puolueettomat jäsenet nimittää Tasavallan presidentti oikeusministeriön esityksestä. Yleensä työtuomioistuin kokoontuu kuuden henkilön kokoonpanossa, jossa on puolueeton puheenjohtaja, yksi puolueeton jäsen sekä kaksi työnantajajärjestöjen ja kaksi työntekijäjärjestöjen edustajaa. Asia kääntyy työtuomioistuimessa melkein järjestään työnantajien voitoksi ja työntekijöiden tappioksi. Näin siis toteutuu tuo jumalallinen laki työtuomioistuimessa. Työnantajille ei tule juuri koskaan mitään sakkoja, jos he osaavat vaikkapa irtisanoa väkeään "oikeassa" järjestyksessä ja oikealla tavalla YT-lakia noudattaen.

Työehtosopimuksissa ei ole mainittu läheskään kaikkia asioita, mihin ammattiliitot toiminnassaan törmäävät. Silloin tulee helposti tilanne, että kiista nousee juuri sellaisesta asiasta, mistä sopimuksessa ei ole selvää mainintaa. Työntekijäjärjestö voi tietysti pyytää tällöin työnantajalta keskustelua asiasta, mutta mitä tehdään, jos työnantajan kanta on, että "ei ole mitään keskusteltavaa”. Jos tällöin työntekijät menevät lakkoon, oli syy sitten vaikka kuinka oikeutettu, niin lakko tuomitaan laittomaksi, jos ei muusta syystä niin työrauhavelvoitteen rikkomisesta.

Jos työnantajat kärsivät lakoista taloudellisia tappioita, niin perusteettomista irtisanomisista ja osa-aikaisista työsuhteista tulee vieläkin suurempia tappioita työntekijöille, samaan aikaan kun omistajat käärivät voitot itselleen. Mutta kun työtuomioistuimessa on käyty, havaitaankin, että lakkohan se laiton oli, mutta irtisanomiset eivät olleet. Työntekijäjärjestöt maksavat, mutta työnantajat eivät.

RK/Kä