Kunnallisvaalit eivät tuoneet muutosta politiikkaan

Lokakuussa pidetyt kunnallisvaalit eivät tuoneet harjoitettuun kovaan kansanvastaiseen politiikkaan minkäänlaista muutosta. Päinvastoin voidaan sanoa, että vaalien tulos antoi oikeistovoimille mahdollisuuden jatkaa harjoittamaansa politiikkaa.

Miksi runsaasta neljästä miljoonasta äänestäjästä vain 58 % käytti äänioikeuttaan ja 1,7 miljoonaa köyhää ihmistä jätti äänestämättä, on nykyisen huonon politiikan suora seuraus. Nämä 1,7 miljoonaa köyhää, työtöntä, pätkätyöläistä ja vähävaraista ihmistä jättivät mitä varmimmin äänestämättä siksi, että he kokevat mahdollisuutensa vaikuttaa vaalien avulla nykymenoon lähes mahdottomaksi.

Eikä tällainen näkemys ole mitenkään tuulesta temmattu. Käyty vaalitaistelu osoitti, että valtapuolueiden poliittiset linjaukset eivät juurikaan eroa toisistaan. Valtakunnanpolitiikassa kaikki kannattavat kovaa EU- suuntautunutta oikeistolaista talouspolitiikkaa. Asemansa menettämisen pelossa kukaan ei uskalla “potkia aisan yli”. Harjoitetun politiikan arvosteleminen merkitsisi armotta syrjäytymistä puolueessaan takarivistöön. Kunnallisvaaleissa ehdokkaat tyytyivätkin kaikki puhumaan epämääräisesti palveluiden kehittämisestä vaatien korkeintaan pikku parannuksia. Suuriin kysymyksiin, kuten kuntien valtionosuuksien leikkauksiin, palvelujen yksityistämisiin, yhteiskunnalliseen tulonjakoon yms. ei puututtu. Ei ihme, että yhteiskunnasta syrjäytetty ihminen kokee muutoksen lähes mahdottomaksi.

Sellaiset poliittiset ryhmät, jotka avoimesti vaativat muutosta nykymenoon pärjäsivät huonosti. SKP, KTP, Vaihtoehtoväki ja Vapaan Suomen liitto saivat kaikki yhteensä alle 20 000 ääntä ja vain n. 20 valtuustopaikkaa. Mikään näistä ryhmistä ei kyennyt hyvistä ja oikeista tavoitteistaan huolimatta luomaan sellaista uskottavaa vaihtoehtoa, jonka äänestäjät olisivat kokeneet todelliseksi muutosvoimaksi. Ainoastaan SKP:llä riitti voimaa ylittää useammassa kunnassa valtuustopaikkaan tarvittava äänikynnys.

Mutta politiikan suunnan muutokseen ei puolen prosentin äänimäärä riitä. Näiden ryhmien ongelma on siinä, että ne projisoivat hyvät uusoikeistolaisen politiikan vastaiset tavoitteensa tukemaan omia yhteiskunnallisia ja ideologisia tavoitteitaan ja esittävät omat näkemyksensä malliksi yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi. Tämä ei tyydytä äänestäjiä.

Viime vuosien oikeistolainen kaappaus on luonut tilanteen, jossa ensisijaisen tavoitteen tulee olla yhteiskunnan demokratisoiminen, vallan ottaminen takaisin kansalle ja hyvinvointiyhteiskunnasta huolehtiminen. Siksi Kansan äänen julkaisijajärjestöt ovatkin esittäneet, että todellisen muutoksen lähtökohtana tulee olla sitä haluavien voimain liittoutuminen yhdeksi poliittiseksi liikkeeksi. olemme vakuuttuneita siitä, että yhteinen kansan rintama suuren pääoman rintamaa vastaan vain voi muodostaa uskottavan vaihtoehdon näille 1,7 miljoonalle äänestäjälle.

Kansan äänen taustavoimilla ei ole omaa puoluetta, joiden taakse voi ryhmittäytyä esim. vaaleissa. Siksi kunnallisvaalien alla päädyimmekin ratkaisuun luoda eri kunnissa sellaisia liittoja, jotka parhaiten palvelevat kuntalaisten etuja. Katsoimme, että tämä palvelee pitkässä juoksussa demokraattisen liittoyhteistyön kehittämistä. Helsingissä muodostettiin Vaihtoehtoväki rp:n mandaatilla “Asukkaiden Helsinki”- lista, jonka SKP:n kanssa solmima vaaliliitto turvasi Helsingin valtuustoon edustajan. Haapajärvellä valtuustoon valittiin Vasemmistoliiton listoilla Antti Siika-aho.

Antti kertoo kokemuksistaan seuraavaa: “Minua on arvosteltu asettumisesta Vasemmistoliiton listoille. Nämä arvostelijat eivät tiedä mitä puhuvat. Katson, että esiintymiseni Vasemmistoliiton listoilla on paikallinen taktinen liitto. Tämä on meillä soveliain liittolaispolitiikan muoto, koska meillä kukaan ei kannata Vasemmistoliiton virallista siimesläistä politiikkaa, vaan käytäntömme lähtee SKDL:n perinteistä. Meillä 35:stä valtuutetusta Kepu:lla yksinään on 22 valtuutettua. Vastavoimana kepulaiselle politiikalle on yritettävä yhteistyötä jopa demareiden kanssa. Uudella valtuustolla tulee olemaan vaikeita tehtäviä, joita vanha valtuusto testamenttaa viimeisimpänä tekonaan uudelle valtuustolle. Vaikeimpia ovat kepulainen talouden tasapainottamisohjelma velkojen pienentämiseksi ja ajatus palveluiden yksityistämisestä. Me puolestamme pyrimme yhdessä kehittämään lähikuntien välistä seutukunta-yhteistyötä, tukemaan paikallista yrittäjyyttä ja vastustamaan kunnallisten palvelujen yksityistämistä”.

Nämä kokemukset ovat osoitus siitä, että liittoutumalla yhteisten tavoitteiden taakse voidaan turvata myös todellisille muutosvoimille näkyvää edustusta päätöksentekoon. Satunnaiset liitot eivät kuitenkaan riitä pääoman selkärangan murtamiseen, vaan yhteisten tavoitteiden perustalle tulee luoda valtakunnallinen organisaatio, jonka ensisijainen tavoite on palauttaa demokratia ja hyvinvointiyhteiskunta.

HM/Kä