Korean filmistudio

Korean niemimaan vapautuksen jälkeen 1945 nuori Korean Demokraattinen Kansantasavalta alkoi vakaasti harjoittaa sosialistista rakennustyötä Japanilaisten tuhoamassa maassa. Samalla kun Korean Työväenpuolueen johdolla kehitettiin raskasta- ja kevyttä teollisuutta sekä koulutusta, myös marxismi-leninismiin ja Juche-aatteeseen pohjautuvaa taidetta ryhdyttiin kehittämään toden teolla.
Presidentti Kim Il Sungin mukaan vallankumouksellinen kirjallisuus, kuvataide, ooppera ja elokuva heijastelevat kansan toiveita ja intoa rakentaa sosialismia. 1960-luvulla etenkin elokuvataide nousi tärkeäksi taiteen alaksi ja Työväenpuolueen johdolla se kehittyi hurjaa vauhtia. 

70-luvulla Pääsihteeri Kim Jong Ilin johdolla korealainen elokuvataide sai jälleen uuden sysäyksen ja laadukkaita korealaisia elokuvia alettiin levittämään myös ulkomaille. Suurin osa Korean Demokraattisessa kansantasavallassa valmistetuista elokuvista on valmistettu Pyongyangin lähistöllä sijaitsevalla Korean Filmistudiolla.

Presidentti Kim Il Sung perusti studion 6.helmikuuta 1947 ja Kim Jong Ilin johdolla sitä laajennettiin huomattavasti 1970-luvun loppupuolella. Korean Filmistudio on useiden hehtaarien laajuinen alue, joka koostuu keskusstudiosta ja sitä ympäröivistä useista eri lavastekylistä. Studiolla on mm. eurooppalainen, japanilainen, kiinalainen, eteläkorealainen ja amerikkalainen kylä, joissa voidaan tehdä olosuhteisiin sopivia elokuvia ja dokumentteja. Filmistudiolla voidaan toteuttaa elokuvien eri vaiheet mukaan lukien kuvaus, leikkaus, editointi, äänitys jne. Samalla filmistudiolla on erinomaiset varastot vaatteita ja kulisseja sisätilojen kuvauksia varten sekä musiikintekotilat elokuvien musiikkia varten.

Pääsihteeri Kim Jong Ilin toiveesta filmistudiolle on hankittu mitä moderneimmat laitteet elokuvien tekoa varten. Hän onkin vieraillut filmistudiolla satoja kertoja hänen toimiessaan Työväenpuolueenkeskuskomitean kulttuurivastaavana ja hän on uhrannut paljon aikaa tutkiessaan elokuvien vallankumouksellisen sanoman ja teorian tilaa. Kim Jong Il on myös opastanut elokuvantekijöitä heijastamaan elokuvissa nimenomaan kansanjoukkojen tarpeita ja tekemään niistä mahdollisimman realistisia ja todellisuutta heijastavia.

Näiden opastusten suurimpina timantteina voidaankin pitää elokuvia Kukkaistyttö, Veren meri ja Star of Korea. Nämä elokuvat ovat sekä koti- sekä ulkomailla saaneet huomattavaa tunnustusta ja useita palkintoja niiden loistokkaasta kuvaustekniikasta, musiikista, äänityksestä ja näyttelijäsuoristuksista. Onpa elokuva Kukkaistyttö esitetty myös Kom-teattearin sovelluksena suomalaisilla näyttämölavoillakin. Lisäksi elokuvat Kukoistava kylä, Valssilaitoksen työläiset sekä Sataman tytöt ovat olleet erityisen suosittuja Korealaisten keskuudessa. Ehkä kuuluisin Korean Filmistudion tuotos on kuitenkin elokuva Hong Gil Dong (1986) joka laadultaan vastaa Aasian mittakaavassa Hongong-elokuvien tasoa. Tämä elokuva kertoo muinaisesta Japanilaisia vastaan taistelleesta soturista ja elokuva on myös esitetty Suomen TV:ssä nimellä Samuraininja.

Aivan viimevuosiin asti Hong Gil Dong on ollut korealaisten keskuudessa suosituin, mutta uuden vuosituhannen alun elokuvat kuten Me Asumme täällä ja Puu kasvaa juuristaan ovat nousseet suureen suosioon. Näissä elokuvissa käsitellään vahvasti niitä ongelmia, jotka Korean Demokraattista Kansantasavaltaa kohtasivat 90-luvun puolivälissä sekä niitä saavutuksia, joita Korean kansa teki nk. Ankaran marssin aikana 90-luvun lopulla.

Amerikkalaisten törkyelokuvien ja Hollywood-roskan vuoksi Korealaisia elokuvia on ollut hankalaa levittää pelkästään voittoa tavoitteleville TV-yhtiöille ympäri maailmaa, mutta muutaman viime vuoden aikana tehdyt tasokkaat korealaiselokuvat niin Pohjoisesta - kuin Etelästäkin ovat saaneet kansainvälistä huomiota.

Korean Demokraattisessa Kansantasavallassa elokuvataide ei perustu rahan tekemiseen vaan se on olennainen osa uutta sosialistista kulttuuria, jossa kansan ja maan tämän päivän tilannetta ja uskoa tulevaisuuteen kuvataan kameran keinoin.

Antti Siika-aho