Hyökkäys toiseen maahan on aina laiton

24.10.2004 vietettiin eri puolilla maailmaa Yhdistyneiden Kansakuntien päivää eli lyhyesti ilmaistuna YK:n päivää. Tuota päivää vietetään YK:n perustamispäivänä. Yhdistyneet Kansakunnat syntyi toisen maailmansodan raunioille elimeksi, jonka tehtävänä on toimia kansojen välisenä foorumina, foorumina, jossa ratkotaan maapallon yhteisiä kysymyksiä. Yhtenä YK:n päätarkoituksista oli saada YK:n avulla estettyä sotien ja konfliktien syntyminen heti alkuunsa. Maailma tarvitsi ja tarvitsee yhä edelleen valtioiden ja kansojen välisen kanssakäymiseen järjestelmän jossa voidaan ratkoa yhteisiä asioita.

Viime aikoina on mielestäni liikkunut ihmeellisiä tarinoita ja käsityksiä. Tarinoita joiden mukaan YK olisi elin, jossa voitaisiin päättää mahdollisista sotilaallisista hyökkäyksistä itsenäisten ja suvereenien valtioiden kimppuun. Mielestäni aika merkillinen ajatus. Ajatus on siksi merkillinen, että YK:n tehtävähän on pyrkiä ratkaisemaan mahdolliset ongelmat neuvottelupöydässä rauhanomaisin keinoin. YK:n peruskirjan hengen mukaisesti sen tehtävä on nimenomaan toimia rauhaa ja kansainvälistä kanssakäymistä edistävänä järjestönä.
YK:n alainen rauhanturvajoukkojärjestelmä on oma luku sinänsä. YK:n alainen rauhanturvaamistoiminta ei saa muodostua valloittajan sotilaalliseksi organisaatioksi.

Rauhanturvaajien käyttäminen YK:n jäsenvaltiossa tulee perustua aina neuvoteltuun sopimukseen. Sopimus rauhanturvaamistehtävistä tulee olla aina aikaansaatu valtion tai eri riitelevien osapuolten välillä. YK:n rauhanturvajoukkojen tuleminen kriisitilanteessa olevaan maahan tai kriisialueelle on tapahduttava asianomaisten pyynnöstä ja niiden tehtäviin ei saa kuulua valloitushenkistä toimintaa. Näin näen minä tuon kysymyksen.

Miten voisin sitten hyväksyä ajatuksen, että YK olisi elin, joka voisi tehdä päätöksen johonkin valtioon hyökkäämisestä. Täytyy sanoa, että aika omalaatuinen kuvio kansainväliselle järjestelmälle, jonka päätehtävänä on konfliktien torjuminen neuvotellen ja muiden keinojen avulla.

Viime päivinä meille on tuputettu ajatusta, että kansainvälisellä foorumilla määrätyllä tavalla tehty päätös toiseen maahan hyökkäämisestä tekisi sodasta laillisen. Miten sodasta voi tulla laillinen? Eikö sota ole aina laiton?

Leikitäänpäs tuolla ajatuksella. Ajatellaanpas vaikka tilannetta, että YK:ssa olisi tehty päätös, että hyökkäys Irakiin on tehtävä. Hyökkäyksen perusteina olisivat olleet USA:n esittämät perustelut. Tuolloin olisi tuon uudemman käsityksen mukaan sota ollut laillinen, laillinen, vaikka sen pääasialliseksi tarkoitukseksi näyttää yhä selvemmin vahvistuvan USA:n tavoite saada Irakin öljy haltuun sekä entistä vahvempi jalansija itselleen tuolla maailmankolkalla.

Aikoinaan työväenliikkeen ajatuksena oli, että vieraan vallan miehitystä vastaan käytävä sota on oikeutettua sotaa. Siis sota, jonka päämääränä on riistäjän ulosajaminen maasta ja maan itsenäisyyden sekä suvereenisuuden palauttaminen.

Sitä merkillisemmäksi tulee esimerkiksi Matti Vanhasen hallituksen eduskunnalle antama turvallisuuspoliittinen selonteko, jossa höpistään EU:n voimankäytön sallimisesta ilman YK:n valtuutusta. Tuosta selonteon kohdasta ovat sitten ärhäkkäimmät vetäneet johtopäätöksen, että sota on laiton jos se on EU:ssa hyväksytty, mutta ei YK:ssa. Aikamoinen tulkinta. Minun mielestäni hyökkäys toisen maan kimppuun on aina laiton tehtiin se sitten EU:n tai jonkun muun päätöksellä.

Ehkä tuolla hallituksen selonteolla yritetään enemmänkin viestittää sitä, että maansa myyneellä ei ole yleensä puhevaltaa entisillä tiluksillaan.

Miten siihen kuvioon voisi sopia sellainen asia, että jokainen EU:ssa oleva maa hoitelisi ulkopoliittiset ja sota-asiansa itsenäisesti kansainvälisellä foorumilla, esimerkiksi YK:ssa? Ei mitenkään. Eiköhän tuossa Matti Vanhasen hallituksen eduskunnalle antamassa sotilaallisessa selonteossa ole enemmänkin kysymys siirtää maamme kansainvälisten asioiden hoito EU:n hoteisiin niin sotilaallisissa kuin muissakin kysymyksissä. Eli EU jäsenvaltioiden itsenäistä roolia YK:ssa ajetaan alas. Tilalle tulee yhteisempi EU edustus.

Herra mersupanssari, kenraali Hägglund ehkä ilmaisi sotilashenkilönä hyvin selväsanaisena tuon ajatuksen tässä jokin aika taaksepäin. Eikö se ollut juuri hän, joka antoi sen suuntaisen lausunnon julkisuuteen, että Nato-keskustelu maassamme on turhaa? On syytä olettaa, että hänellä on omakohtaista ja ensiluokkaista tietoa asiasta.

Ja mitenkä voisi olla mahdollista, että EU:sta tulisi sellainen liittovaltio, jossa jokainen maa voisi ratkaista sotilaalliset kysymykset itsenäisesti? Jos näin olisi, niin silloin puhuttaisiin itsenäisten ja suvereenisten valtioiden kansainvälisestä yhteistyöstä joka on aivan muuta kuin liittovaltio. Eli, kun olemme EU:n jäsenvaltio, on maamme sotilaallinen asema alisteinen EU:n sotilasjohdolle ja sitä kautta tarvittaessa alistettu Natolle. Eli tätä kautta voisi selittyä ne viime aikojen puheet ettei maatamme liitettäisikään Natoon. Sanoisin, että aikamoista ketunhäntä kainalossa politiikkaa.

On muistettava, että sota on aina rikos hyökkäyksen kohteeksi joutunutta kansaa kohtaan. Se on rikos ihmisyyttä vastaan. Ajatellaanpa asiaa näinkin päin. Esimerkiksi joku valtion johtaja saa päähänsä eli hänellä on sisäpoliittinen tarve valtansa pönkittämiseksi tehdä ongelma, joka ratkaistaan hyökkäämällä toisen maan kimppuun. Hän panee propagandamyllyn jauhamaan. Eri puolilla maailmaa lehti- ja radiotoimittajat lähtevät innolla pyörittämään tuota propagandamyllyä välittämättä tosiasioista. Jokin kansainvälinen elin tekee päätöksen, että sota on laillinen ja sitten hyökätään. Koko kupla paljastuukin propaganda tempuksi, jolla joku jossakin teki itsensä kotimaassaan suureksi sankariksi. Koko teatterin tarkoituksena on ollutkin pönkittää omaa valtaa. Mitäs sitten tehdään? Maassa, johon hyökättiin, on sotkettu kokonaisen yhteiskunnan rakenteet, tuhottu asuntoja, aiheutettu hätää tavallisille ihmisille. Maassa riehuu sisällissota jonka yhtenä päämääränä on maahantunkeutujien karkottaminen maasta. Mikä kansainvälinen elin sitten korjaa nämä vahingot?

Entäpä jos tuo kohde sattuisikin olemaan esimerkiksi oma kotimaamme? Mitä me sanomme tuohon? Suomalaisella verkkaisuudellako kiitämme ja raotamme kaulusta lisää periaatteella, että antaa tulla lisää tavaraa vaan?

Meille selitetään, että eihän se ole mahdollista. No miten sitten oli se mahdollista, että USA hyökkäsi liittolaisineen Irakiin. Pääministeri Paavo Lipponen kävi vannomassa uskollisuuttaan Yhdysvaltojen presidentti Bushille. Ja koko ajan oli saatavilla maailmalla tietoja, että Bushin väittämät, Irakilla olevat aseet ovat enemmän tai vähemmän mielikuvituksen tuotetta.

Timo Kangasmaa
SFT:n puheenjohtaja