Bussilakko päättyi työntekijöiden voittoon

Pääkaupunkiseudulta alkanut lähes kaksiviikkoinen bussilakko päättyi työntekijöiden voittoon. Lakko alkoi tiistaina 9. marraskuuta, jolloin n. 1300 Connexin ja Concordian bussikuskia menivät lakkoon. Lakko päättyi sunnuntaina 21.11., kun Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n hallitus hyväksyi yksimielisesti työnantajan neuvottelutarjouksen, jossa luvattiin olla lisäämättä osa-aikaisten määrää ja tarjota kaikille vakituisessa työsuhteessa olevalle osa-aikaiselle kokoaikaista työtä ensi vuoden alkuun mennessä. Maanantaina 22.11. bussit jo kulkivat lähes normaaliin tapaan.

Monet keskeiset tiedotusvälineet yrittivät vähätellä lakon syytä ja syyllistää lakkolaisia laittomasta lakkoilusta. Kuitenkin lakossa oli kysymyksessä erittäin suuret ja periaatteelliset asiat. Vasta perustettu Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on vaatinut Tupo-sopimuksiin paikallista sopimista, työntekijöiden lakko-oikeuden rajoittamista ja palkkakustannusten nousun pitämistä lähes nollatasossa. Käytännössä tämä kaikki merkitsee osa-aikatyön ja pätkätöiden lisäämistä ja palkankorotuksista luopumista. EK:n apulaisjohtaja Eeva-Maija Inkeroinen on viime aikoina pantu toimimaan EK:n äänitorvena. Hän onkin ehtinyt päästää suustaan hämmästyttävän määrän sammakoita aivan muutaman kuukauden kuluessa. Hän on vaatinut osa-aikatyön lisäämistä, kaikenlaisten viikonloppulisien lakkauttamista, lakkosakkojen radikaalia korottamista. Näillä puheillaan työnantajajärjestöt ovat siis valmistautuneet jyräämän koko ammattiyhdistysliikkeen lopullisesti maanrakoon.

Tämä ay-kielteinen työnantajien linja kohdistui myös AKT:n bussikuljettajiin. Työnantajapuoli rikkoi pääkaupunkiseudulla Connex ja Concordia yhtiöissä alan työehtosopimusta alkaessaan palkata alalle melkein yksinomaan osa-aikaisia kuljettajia, vaikka kuljettajilla on työehtosopimuksessa kirjattu takuupalkkasysteemi, 80 tunnin palkka kahdelta viikolta. Tämän työtuntimäärän puitteissa työnantaja voi teettää töitä, mutta jos tunnit eivät jostain syystä ole tulleet täyteen, niin palkka kuitenkin pysyi samana. AKT katsoi tässä tilanteessa, että työnantaja aikoi tuoda osa-aikaiset työsuhteet koko maahan käyttämällä tässä mielessä koekenttänään pääkaupunkiseudulla liikennöiviä ulkomaisessa omistuksessa olevia bussiyhtiöitä.

Kun AKT yritti päästä neuvottelemaan asiasta, oli työnantajan vastaus ylimielisen tyly; ei kuulemma ollut mitään neuvoteltavaa. Connexin ja Concordian kuljettajilla ei ollut muuta keinoa puolustaa oikeuksiaan kuin lakko. Lakko ilmeisesti yllätti myös keskusliitto SAK:n. Eihän SAK:n demarijohto ole vuosiin puolustanut tosissaan työntekijöiden etuja kuin vain kosmeettisin palkankorotuksin ja tupo-teatterin puitteissa. Metalliliiton puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa vaati kuskeja lopettamaan lakon. Entinen AKT:n puheenjohtaja Risto Kuisma, joka aikanaan osasi myös käyttää liiton voimaa työntekijöiden etujen puolustamiseen, on nyttemmin alkanut myötäillä työnantajia. Hänkin tuomitsi lakon laittomana. Kuisma on siis kääntänyt takkinsa jo aikoja siten. Silloin kun hän ryyppäsi ja oli ylipainoinen, silloin hän puhui asiaa, mutta nyt raivoraittiina ruipelona puhuu jotain aivan muuta. Myös STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää vaati lakkolaisia palamaan heti töihin.

Lakon aikana bussikuskit eivät voineet laiskotella. Lakko on kovaa työtä, kun lakkovahdit joutuvat seisoskelemaan pitkiä päiviä työpaikkojensa porteilla. Vantaan Hakunilassa kävimme tarkastamassa tilanteen. Toistakymmentä lakkovahtia tarkkaili muutamia ohimeneviä rikkureiden ohjaamia autoja. Concorde Hakunilan varapääluottamusmies Jouni Nurmelan mukaan rikkureita oli parisenkymentä, kun autoja kaikkineen varikolla on yli sata. Rikkureille ei tehdä mitään, mutta heidät tunnistetaan ja lakon jälkeen suhtautuminen heihin tulee olemaan viileä.

Lakko todisti, ettei myöskään SDP hallinnut tilannetta. Aikaisemmin SDP:n viesti on helposti kulkenut demarijohtoisiin ammattiliittoihin. Nyt oikeistodemarien hallitsemassa SDP:ssä näyttää vaikuttavan myös vahva työväen edusta todella välittävä vasemmistosiipi.

Se, että AKT lähti lakkoon, on suuri voitto koko ay-liikkeelle. Työnantajat todennäköisesti näkevät lakosta tähtiä vielä pitkään. AKT puuttui lakollaan - ja moneen kertaan tuomituista lakkosakoista huolimatta aivan olennaisiin epäkohtiin ja oikeistolaisen politiikan seurauksiin, jotka vaikuttavat koko yhteiskunnassa, ei vain heidän omalla työsarallaan. Osa-aikatyö ja pätkätyö ja niiden riittämättömyys turvata työntekijöille riittävä toimeentulo on yksi kipeimpiä ongelmia yhteiskunnassa. Näiden korjaamiseksi on joissakin lehtien mielipidekirjoituksissa vaadittu jopa yleislakkoa. AKT suurena ja vahvana liittona melkein pystyi järjestämään pienimuotoisen yleislakon uhan.

Kun työnantajat kieltäytyivät neuvotteluista AKT alkoi laajentaa lakkoaan. 12.11. lakko laajeni käsittämään Oulun, Jyväskylän, Porin, Lahden ja Kuopion paikallisliikennettä. 17.11. Helsingin satamat menivät tukilakkoon, samoin teollisuuden kemikaaleja kuljettava ADR- Haanpää. Kun työnantaja edelleenkin oli sitkeästi neuvotteluhaluton, lakkoa oltiin laajentamassa VR:n lähiliikenteeseen, osaan lentokenttien huoltokuljetuksista ja jätehuoltoon. Jos tämä lakon laajennus olisi maanantaina 22.11. toteutunut, koko maa olisi mennyt sen verran sekaisin, että sen vaikutukset olisivat jo alkaneet muistuttaa yleislakkoa.
Lauantaina 20.11. työnantaja kuitenkin tuli ulos kuorestaan ja lupasi neuvotteluja. Osa-aikaistaminen luvattiin lopettaa ja asioiden toteuttaminen ja seuranta päätettiin viedä yhteiseen työntekijä- ja työnantajapuolen työryhmään.

AKT:n lakko oli pitkiin aikoihin merkittävin tapahtuma ay-liikkeessä. Se todisti, että ay-liikkeessä on edelleenkin voimaa, jota myös työnantajapuolen ja kaikenlaisten kvartaalitalouden kermankuorijoiden on kunnioitettava ja otettava huomioon. AKT on puheenjohtajansa Timo Rädyn johdolla käynyt hatunnoston arvoisen taistelun työntekijöiden etuja puolustaessaan.

RK/Kä