Kypäräpappien NATO-liike

Helsingin Sanomien Kari Suomalainen kuvasi kokoomuksen kypäräpäiseksi papiksi. Siinä ei olekaan ihmettelemistä, että kokoomuksen Itälä sovittaa isoa kypärää pieneen päähänsä. Hämmästyttävää sen sijaan on entisen presidentti Ahtisaaren arvostelukyvyn puute. TV1:n lauantaisseurassa 13.12.2003 hän vaatii, että Suomi on mukana ”Natossa ja EU:ssa ihan täysin rinnoin” ja ajaa Suomen liittämistä NATO:oon ja EU:n rakenneyhteistyöksi naamioituun puolustusytimeen.

EU:n puolustusytimeen kuuluminen edellyttäisi iskujoukkojen – rambo-joukkojen - perustamista ja osallistumista toimiin EU-alueen ulkopuolella ensimmäisen kerran jatkosodan aikaisen Suur-Suomi-sotaretken jälkeen. Se edellyttäisi myös lisää asemäärärahoja. Sanoohan perustuslakiluonnos, että rakenneyhteistyön voivat aloittaa ne maat , jotka täyttävät sotilaallisia voimavaroja koskevat vaatimukset. Entinen pääministeri Lipponen tekee tietoisen kansalaisten harhautuksen, sanoessaan, ettei näin olisi, vaikka perustuslakiluonnoksessa selvästi näin lukee.
Ahtisaari sanoo, että ”pahoin pelkään, että nämä poliittiset puolueet ovat edelleen siellä vasemmalla kenttäpuoliskolla” kohdistaen arvostelunsa tosiasiassa Suomen kansaan, joka ei ole lämmennyt sotilasliitoille. Vasemmalla olon leimaaminen huonoksi asenteeksi kertoo Ahtisaaren omasta siirtymisestä oikealle, jota hän perustelee, ettei oikeastaan tajuta, miten maailma on muuttunut. Jos Ahtisaaren suositusta olisi noudatettu hänen presidenttinä ollessaan, Suomi olisi joutunut lähettämään sotilaallisia iskujoukkoja Afganistaniin ja Balkanille ja Suomi olisi silloin sodan osapuoli. Samoin myöhemmin Suomi olisi joutunut NATO:n jäsenenä lähettämään sotilaallisia iskujoukkoja Irakiin tai olisi joutunut samanlaisen painostuksen kohteeksi Yhdysvaltojen taholta kuin Ranska ja Saksa.

Nyt kävi niin, että Bush kiitti Lipposen Washingtonin vierailun yhteydessä Suomea osallisuudesta koalitioon, jolloin maailmalle syntyi mielikuva, että Suomi on mukana Irakin sotaoperaatiossa. Tässä tilanteessa Lipposen hallitus lupautui olemaan mukana jälkihoidossa eli olemaan tällä tavoin mukana sotaprojektissa. Bushin ilmoitus vastasi siis totuutta. Kun Anneli Jäätteenmäki kertoi julkisuudessa tästä asioita, jotka kaikki muutenkin tiesivät, rysän päältä kiinni jäänyt Lipponen ärähti. Tuloksena oli kokemattomuuksissaan virheitä tehneen Jäätteenmäen ero. Hänen virheensä oli, että hän veti vastuuseen ulkoministeriön Mannisen, mutta asian ydin oli, että Jäätteenmäki katkaisi Lipposen pääministeritien ja yrityksen viedä Suomi sotilasliittoihin, ensin EU:n puolustusytimeen ja sitten NATO:n. Siitä kertoo hänen harrastamansa maaperän muokkaus mm. kysymyksin, mitä vikaa NATO:ssa on.
Ahtisaari ilmoittaa äänestäneensä aina Lipposta. SDP:ssä ei ole neljää linjaa, koska NATO:n ajajat ja EU:n puolustusytimen ajajat ovat samalla kannalla. Tähän joukkoon ilmoittautui Jaakonsaari, joka muistetaan Liisan listasta, jolla hän esitti leikkauksia sosiaaliturvaan ja kunnallisiin palveluihin. Hänet muistetaan myös siitä, että työttömyyden puolittaminen epäonnistui Lipposen ollessa pääministeri, Jaakonsaaren työministeri ja Ahtisaaren presidentti. Tämän sotilaallista liittoutumista ajavan epäonnistujien kolmikon vastapainona ovat SDP:ssä sotilaallista liittoutumattomuutta painottavat, jotka kuitenkin ovat valmiit sinetöimään EU:n perustuslaiksi kutsutun valtalain, joka siirtää vallan Suomen kansalta ja eduskunnalta EU:lle. Välimaastossa ovat vallan kumartajat, jotka arvelevat, että kaltevalla pinnalla oleminen johtaa liukumiseen sotilaalliseen liittoutumiseen ja hyväksyvät tämän siksi, että laskevat olevansa ajoissa voittajien puolella. He olettavat saavuttavansa tällä tavoin henkilökohtaista valtaa. Tämän tuulen haistelijoiden ryhmittymän kärkinimenä on esiintynyt Kimmo Kiljunen, joka on esiintynyt ikään kuin tuomiojalaisena, mutta kantojensa perusteella kääntää takkinsa heti tilaisuuden tullen.

Kypäräpääpappien linjan aloitti vuoden 1994 presidentinvaalikampanjassa Elisabeth Rehn, joka laittoi kypärän päähänsä Hornetin ohjaamossa. Hän on yrittänyt paikkailla tätä esiintymällä humanitaarisissa tehtävissä. RKP:n Enestam on jo pitkään ajanut NATO:oon liittymistä, joskin on ollut välillä hiljaa, koska näiden kantojen vuoksi RKP kärsi vaalitappion. Sotilaallista liittoutumista on pitkään ajanut puolustusvoimien komentaja Kaskeala ja tämän suuntaista työtä tekee edellinen komentaja Gunnar Hägglund valmistellessaan sotilaallisia asioita EU:ssa. Helsingin Sanomien artikkelitoimittajat Olli Kivinen ja Erkki Pennanen ovat vuorotellen vaatineet sotilaallista liittoutumista – jälkimmäinen viimeksi 9.12.2003 leimaten sotilaallista liittoutumattomuutta painottavan linjan siirtymiseksi valtavirrasta akanvirtaan. Päätoimittaja Janne Virkkunen on varovaisemmin sanan kääntein perustellut sotilaalliseen ytimeen menoa. HS:n linjasta kertoo, että pääkirjoituksissa on mollattu Tuomiojaa ja kehuttu niitä, jotka ovat sovittautuneet Lipposen linjauksiin.