EU:n perustuslain talous- ja sosiaalipoliittisista vaikutuksista

EU:n Vastainen Kansanrintama ja Ihmisen Perusturva ry järjestivät syksyn aikana kolme tilaisuutta koskien EU:n tekeillä olevaa perustuslakia. Marraskuussa pidetyssä tilaisuudessa valt. tri Pekka Tiainen selvitti perustusalain vaikutuksia mm. talous- ja sosiaalipolitiikkaan.

EU:n konventti jätti esityksen EU:n perustuslaiksi heinäkuussa. Nyt meneillään olevan hallitusten välisen konferenssin tavoitteena on puheenjohtaja d’Estaingin mukaan valmistella asiakirja niin, että se olisi valmis ensimmäinen toukokuuta ennen EU:n parlamenttivaaleja,. jossa kansalaiset d’Estaignin mukaan voisivat sen sitten hyväksyä. Mutta asia ei ole yksinkertainen. Sitä osoittaa viikonlopun 15.-16.11.03 Financial Times’n otsake: “Vakauspaketista puuttuu kaikki logiikka, sanoo Saksan valtiovarainministeri Eichler”. Perustuslakiluonnoksessa löytyy mm. seuraavia osia: Unioni ja sen tavoitteet, EU:n peruskirja, Unionin politiikka ja toiminta sekä paljon muita asioita ja liiteasiakirjoja. Tässä yhteydessä on kuitenkin tarpeen keskittyä siihen miten paljon toimivaltaa EU:lle luovutetaan. Toimivalta- kohdassa on määritelty EU:n toimivalta- luokat, joita ovat yksinomainen toimivalta, jaettu toimivalta, toimivalta edistää ja toteuttaa jäsenvaltioiden talous- ja työllisyys- politiikkojen yhteensovittamista, toimivalta määritellä ja toteuttaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, sekä toimivalta toteuttaa jäsenvaltioiden toimintaa tukevia yhteen sovittavia täydentäviä toimia.

Yksinomaista toimivaltaa laajennetaan erillismääräyksillä

Katsokaamme mitä näiden kohtien alla sanotaan. Yksinomaisen toimivalta- kohdan alla todetaan, että Unionilla on yksinomainen toimivalta vahvistaa tarpeelliset kilpailusäännöt sisämarkkinoiden toiminnassa. Samaan sävyyn todetaan euron käyttöönottaneiden jäsenvaltioiden rahapolitiikasta, sekä yhteisestä kauppapolitiikasta, joka koskee mm. tullirajoja ja tulliliittoa, suhtautumista kolmansiin maihin taloudellisissa kysymyksissä, meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä ja oikeutta tehdä kansainvälinen sopimus. Yksinomaisen toimivallan siirron luettelon lisäksi esim. yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka- kohdan alla toisessa kohdassa lukee: “Unionin toimivalta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla käsittää kaikki ulkopolitiikan alat ja kaikki Unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, mm. asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan, joka voi johtaa yhteiseen puolustukseen. Jäsenvaltiot tukevat aktiivisesti ja varauksetta Unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa jne”. Eli siellä on yksinomaisen toimivallan laajennus, johon sitten myöhemmin tulee rajauksia mm. seuraavasti: “Unioni ottaa käyttöön kaikki käytettävissä olevat välineet mukaan lukien jäsenvaltioiden käyttöön asettamat sotilaalliset voimavarat”. Tässä ei lue, että jäsenvaltiot harkitessaan antavat voimavaroja käyttöön, vaan Unioni ottaa käyttöön mukaan lukien jäsenvaltioiden sotilaalliset voimavarat tietyillä edellytyksillä mm. torjuakseen terroriuhan jäsenvaltioiden alueella jne. Tämä jäsenvaltioita velvoittava kohta on myös budjettikysymys. Unioni voi ottaa Suomesta voimavaroja - myös sotilaallisia voimavaroja - käyttöön asiassa, johon Suomi ei ole mitenkään osallinen, mutta Suomi on EU:n budjetin rahoittaja.

Jaettunakin toimivaltaa siirretään laeilla EU:lle

Jaettuun toimivaltaan sisällytetään sellaisia kohtia kuin sisämarkkinat, vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, maatalous ja kalastus, liikenne, Euroopan laajuiset verkot, energia, taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, ympäristö, kuluttajansuoja ja yhteiset kansanterveysalan turvallisuuskysymykset sekä teknologisen tutkimuksen asioita. Kuitenkin jokaisen näitä käsittelevien lukujen tai artiklojen alla lukee, että Eurooppa- lailla tai puitelailla vahvistetaan toimet tämän tyyppisissä kysymyksissä. Näillä jaetun toimivallan alueilla voidaan Eurooppa- lailla, puitelailla vahvistaa noita toimia. Jos kerran Eurooppa- lailla ja puitelailla vahvistetaan nämä jaetun toimivallan alueiden toimet, niin mitä jaettua toimivaltaa se on? Perustuslakiluonnoksen silmiinpistävä piirre on, että se on täynnä ristiriitaisuuksia ja sekavuutta. Vaikka maatalouspolitiikka määritellään jaetun toimivallan piiriin, niin 121. artiklan 3. osassa lukee kuitenkin, että Unioni määrittää yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan ja toteuttaa sitä. Siinä ei ole sanaakaan jaetusta toimivallasta vaan asia on delegoitu puhtaasti Unionille, vaikka se alkupykälissä on sijoitettu jaetun toimivallan piiriin

Laajamittainen vallansiirto EU:lle

Asiakirjasta löytyy paljon muita rajauksia. Siellä lukee mm. “jäsenvaltiot eivät toteuta eivätkä pidä voimassa mitään toimenpidettä, joka koskee julkisia yrityksiä tai yrityksiä joille jäsenvaltiot myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia ja joka on ristiriidassa perustuslain kanssa”. Käytännössä se tarkoittaa esim. julkisen toiminnan asettamista kilpailun piiriin. Eli täältä tulee tietynlainen määräys yksityistämiseen tai kilpailuttamiseen. Tämä perustuslaki antaa unionille paljon laajemman toimivallan, kuin mitä näissä alkupykälissä annetaan ymmärtää. Koko asiakirja sisältää paljon vallan delegointia, joka ulottuu käytännössä lähes kaikille elämänalueille. Kysymys on erittäin laajamittaisesta vallan luovuttamisesta Euroopan Unionille, missä löytyvät määräenemmistösäädökset ministerineuvoston - ja parlamentin päätösten osalta, joissa vähemmistöasemaan joutunut joutuu tyytymään enemmistön tahtoon. Niissä asioissa, missä toimivalta on annettu Unionille, yksittäisten jäsenvaltioiden perustuslaki ei ole voimassa, jos Unionin päätös poikkeaa siitä. Unionin päätös asettuu yksittäisen jäsenvaltion perustuslain ulkopuolelle. Aina sen jälkeen, kun EU- laki tiettyjen menettelytapojen puitteissa on päätetty Suomen ottaessa tähän päätöksentekoon osaa, on maamme luovuttanut päätösvaltansa näissä asioissa. Sen jälkeen EU- laki on voimassa ja Suomen velvoite on saattaa lainsäädännössään voimaan nämä asiat. EU- tuomioistuimen tehtävänä valvoa, että näitä lakeja noudatetaan.

Julkisten menojen leikkaus pysyvä

Nostan esille kysymyksen, jonka kautta voimme tutkia tätä asiaa työllisyyspolitiikan näkökulmasta. Lipposen 1. hallitus teki 50 miljardin markan menoleikkaukset, jotka vuoden 2003 rahassa ovat n. 60 miljardia mk. Seurauksena on ollut mm. kuntien valtionrahoituksen jyrkkä supistuminen. Keväällä Sailaksen työryhmä esitti 60 miljardin markan kevennyksiä tuloverotukseen, yhtiöverotukseen, tupakka- ja alkoholiveroon. Verrattaessa noita lukuja, havaitaan kysymyksessä olevan jotakuinkin sama summa eli 10 mrd €, joka on noin 7 % bruttokansantuotteesta. Asian ydin on siinä, että leikkauksia ei ole aiottu perua vaan verokevennyksillä viedään rahoituspohja menoleikkausten peruuntumiselta. Julkisten menojen kansantuote- osuutta supistetaan 7 %:lla keskieurooppalaiselle tasolle. Äskeinen veropaketti - jossa oli verokevennyksiä yhteisöveroihin 500 miljoonan euron verran toteuttaa Sailaksen suunnitelmaa. Tähän suuntaan vie EU-talouspolitiikka. Financial Times (17.11.03) kirjoittaa, että Euroopan komissio on joutumassa konfrontaatioon Saksan hallituksen kanssa, kun sen odotetaan vaativan Saksaa tekemään 6 miljardin € (0,8 %:n) lisäsäästöt vuoden 2004 budjettiin. Saksan ministeri torjui esityksen 0,8 % lisäleikkauksesta.

Budjettikuri koskee Suomea mutta ei muita

EU:n perustuslakiin sisältyvät talous- ja rahaliiton kriteerit. Erityisesti Saksa vaati tiukkoja kriteereitä pelätessään oman vahvan valuuttansa menettävän asemaansa talous- ja rahaliittoon liittymisen seurauksena. Se haki myös kansalaisten hyväksyntää talous- ja rahaliitolle edellyttämällä, että turvataan vahva euro. Tämän vuoksi on mielenkiintoista Saksan nimenomainen toteamus, että ei tule kuuloonkaan noudattaa näitä tavoitteita. Mutta suurvaltana Saksa saa tietenkin tahtonsa läpi. Näin Saksa pilkkaa EU:n vakauspakettia, jonka tarkoitus on rajoittaa hallitusten lainanottoa Euroon kuuluvissa maissa. Ranskan kuten Saksan on odotettu ylittävän paketin salliman 3 % vajeen rajan BKT:sta jo kolmantena perättäisenä vuotena. Tämä liittyy EU:n perustuslakiin siten, että sen pykäliin on sisällytetty sisämarkkinasopimuksen ohella Maastrichtin sopimus ja siihen liittyvät talous- ja rahapolitiikan kriteerit: inflaatiovakaus, valuuttavakaus, budjettialijäämän rajoittaminen ja valtion velan rajoittaminen tietylle tasolle. Mutta sen päätavoitteena on pitää yllä hintavakautta. Euroopan keskuspankin tulee ajaa perustuslain keskeisiä tavoitteita, kuten työllisyystavoitetta, mutta kuitenkaan rajoittamatta päätavoitetta, hintatason vakauden tavoitetta. Kun Lipposen ensimmäinen hallitus toteutti 50 miljardin leikkausohjelman, sen taustana oli myös se, että näin saatettiin Suomi talous- ja rahaliitto kelpoiseksi. Tämän seurauksena Lipposen hallitus epäonnistui työttömyyden puolittamistavoitteessa. Tämä on taustana sille, että Suomen hallitus nyt yhdessä Itävallan ja Hollannin kanssa vaatii Saksaa ja Ranskaa tällaisiin leikkaustoimenpiteisiin, jotka ovat ristiriidassa työllisyydenhoidon tavoitteiden kanssa.

Globaali etupiirijako laajentaa EU:ta

Vuosikymmen sitten kirjoitin useissa yhteyksissä, että Euroopan Unionin pykäliin sisältyvä tulliraja hankaloittaa mm. työllisyyden hoitoa. Syy oli seuraava: Silloin Suomi asetti korkeat lopputuotetullit, mutta raaka- aineella oli matalat tullit Suomi saattoi tuoda raaka- aineita kolmansista maista, jalostaa niitä Suomessa ja myydä eteenpäin. Kun raaka- aineisiin tulikin korkeat tullit, niin tämä haittasi Suomen tilannetta. Itä- Euroopan maat esim. Tsekinmaa hyötyivät pitkään tästä tilanteesta, koska ne saattoivat tuoda tullitta raaka- aineita ja vapaakauppasopimuksen perusteella myydä tullivapaasti Euroopan Unionin alueelle näistä valmistettuja lopputuotteita. Nyt kun nämä Itä- Euroopan maat liittyvät Euroopan Unionin jäseneksi, he menettävät tämän edun. Mutta asian merkitys on vielä paljon suurempi. Näihin tullirajoihin on asetettu yksi poikkeus. Se on Ranskaan, Tanskaan, Hollantiin ja Englantiin assosioituneet maat. Näitä ovat Tanskan osalta Grönlanti sekä Englannin, Ranskan ja Hollannin osalta näiden maiden entiset siirtomaat. Näille on myönnetty tullivapaus tuoda Euroopan Unionin alueelle tuotteita, mutta niille on annettu erivapaus, tuoda raaka- aineita ja muita tullitta omalle alueelleen. Toisin sanoen Euroopan Unionin alue ei ole pelkästään Euroopan Unioni, johon kuuluu pian myös Itä- Eurooppa, vaan käytännössä myös Englannin, Hollannin ja Ranskan entiset siirtomaat. On tehty globaali etupiirijako, jossa näillä entisillä siirtomailla on toinenkin etu tämän tulliedun osalta. He eivät joudu alistumaan sille, että heidän toimivaltaa siirretään Euroopan Unionin elimille. Eli he saavat sen hyödyn, mutta he eivät joudu luopumaan omasta päätösvallastaan.

Pekka Tiainen
toim. Heikki Männikkö.