Työväenliike ja osuustoiminta
Osuustoiminnan idean lienee esittänyt ensimmäisenä englantilainen utopistisosialisti ja tehtailija Robert Owen (1771-1858). Vaikka hän olikin tehtailija ja luokka-asemaltaan kapitalisti, hän näki minkälaista tuhoa työläisten keskuudessa vapaiden markkinoiden periaattein toimiva kapitalismi sai aikaan.
Poikkeuksena muista tehtailijoista hän loi 2500 henkeä käsittävälle väestölleen inhimilliset olosuhteet. Hän rakensi työläisille asuntoja. Hän otti ensimmäisenä käyttöön lasten koulut. Ajoi v. 1819 ensimmäisenä läpi lain naisten ja lasten tehdastyön rajoittamisesta. Hän myös esitti ajatuksen, että työläiset itse järjestäytyisivät koulutus- ja tuotannollisiksi osuuskunniksi.
Owenin radikaali ajattelu meni kuitenkin nousevan porvariston mielestä liian pitkälle. Hän mm. ehdotti v. 1823 Irlannin kurjuuden poistamista kommunististen siirtokuntien avulla ja liitti ehdotukseensa mukaan täydelliset laskelmat perustamiskustannuksista, vuotuisista menoista ja tuloista. ”Uudet valtavat tuotantovoimat, jotka siihen asti olivat palvelleet vain yksityisten rikastumista ja suurten joukkojen orjuuttamista, tarjosivat Owenille perustan yhteiskunnan uudistamiseen, ja tuotantovoimien piti toimia kaikkien yhteisenä omaisuutena ja vain kaikkien yhteistä hyvinvointia varten”, sanoivat marxismin klassikot. ( Marx, Engels valitut osa 3 s.112).
Nousevalle porvaristolle Owenin ajatukset olivat kuitenkin likaa. Owen joutui virallisen yhteiskunnan ja lehdistön hylkimäksi ja eristetyksi omasta yhteiskuntaluokastaan.
Ajatukset osuuskunnista saivat kuitenkin tuulta siipiensä alle. Vuonna 1844 Englannissa toimi jo kulutus- ja tuotanto-osuuskuntia, jotka toimivat aidoilla osuuskuntaperiaatteilla; työläiset omistivat itse osuuskuntansa ja jakoivat osinkojen sijasta ostohyvityksiä siinä suhteessa, miten he ostoksiaan osuuskunnalle keskittivät.
Osuuskunta-idea levisi 1800-luvun puolivälissä voimakkaasti. Yksi sen merkittävimmistä levittäjistä oli saksalainen Ferdinand Lassalle, joka haaveili koko yhteiskunnan siirtämistä osuuskuntien varassa toimivaksi. Hänen ajatuksensa olivat kuitenkin monellakin tavalla epärealistisia. Hän mm. esitti, että valtion tulisi tukea osuuskuntien toimintaa. Marx osoitti tämän ajatuksen päättömyyden; ei valtio ole mikään loputon rahakassa, vaan ensin osuuskuntien tai yleensä tuotantolaitosten on tuotettava varallisuus, maksettava sitten veroja valtiolle, joista tukea ylipäätään voitaisiin maksaa.
Seuraavan kerran historia heittää eteemme osuuskunnat Pariisin kommuunin yhteydessä. Vuonna 1871 Ranskan ja Saksan sodan yhteydessä Pariisin työläiset kieltäytyivät antautumasta saksalaisille. Sen sijaan he ottivat vallan Pariisissa ja muodostivat Pariisista kommuunin. Vaikka tämä kommuuni kesti vain maaliskuusta toukokuuhun, sillä oli suuri historiallinen merkitys. Huhtikuun 16. 1871 Pariisin kommuuni määräsi luetteloitavaksi kaikki suljetut tehtaat ja laadittavaksi suunnitelman näiden tehtaiden käyntiinpanosta niissä työskennelleiden osuuskunniksi järjestäytyneiden työläisten voimin.
Osuustoiminnan merkityksestä 1800-luvun lopulla on osoituksena mm. Engelsin kirje Otto Boenigille 21. elokuuta 1890. ”Niin sanottu sosialistinen yhteiskunta ei ole mielestäni mikään sellaisenaan ikiajoiksi annettu olio, vaan sitä on samoin kuin kaikkia muitakin yhteiskuntajärjestelmiä tarkasteltava jatkuvasti muuttuvana ja uudistuvana. Sen perinpohjaisena erona nykyiseen järjestelmään on tietenkin tuotannon järjestäminen tuotantovälineiden yhteisen omistuksen perustalta. Todistuksena siitä, että työläisemme pystyvät tähän, ovat heidän lukuisat tuotanto- ja kulutusosuuskuntansa, joita on hoidettu… hyvin ja paljon rehellisemmin kuin porvariston osakeyhtiöitä.”
1900-luvun alussa osuustoiminta sitten saapui vihdoin Suomeenkin ja sen merkittävimpänä lippulaivana on toiminut siitä lähtien Elanto.
Ns. reaalisosialismissa osuuskunnallisella toiminnalla on ollut aina merkittävä osuus yhtenä sosialistisen tuotannon rakenteena. Se oli olemassa Neuvostoliitossa ja se toimii nykyisinkin, kuten tällä sivulla olevat kirjoitukset Kuubasta ja Pohjois-Koreasta osoittavat.
Osuuskunnat voisivat olla merkittävä vaihtoehto myös tulevaisuudessa. Edelleenkin erilaiset osuuskunnat työllistävät 800 miljoonaa ihmistä maailmassa. Kuten tällä hetkellä uutisista kuulemme, irtisanomiset yrityksissä ovat jokapäiväisiä. Kun siis kapitalismi ei enää takaa ihmisten toimeentuloa ja tulevaisuuden rakentamisen tarpeita, osuuskunnat voisivat jälleen olla vaihtoehtona.
Osuuskunnat eivät tarjoaisi ihmisille tietä oikopäätä rikkauteen ja joutilaisuuteen, mutta turvatun tulevaisuuden, sisältörikkaan ja yhteisöllisen elämän ainekset ne voisivat hyvinkin tarjota.
Reijo Katajaranta