Eliitin vehkeilyt päivänvaloon

Tämän päivän tärkeimpiä asioita on edelleen kamppailu Suomen pitämiseksi irti sotilasliitoista. Tai kait paremminkin olisi sanottava, että on taidettu luisua päättäjien salaisuuden hämyssä sen tosiasian eteen, että kamppailemme jo itse asiassa Suomen sotilasliitoista irrottamiseksi.

Mitenkä muuten voitaisiin tulkita uutisia jotka kertovat maamme osallistuvan täysin rinnoin NaTo:n rauhanturvaharjoituksiin? Viimeisin uutinen aivan syyskuun alkupuolelta. Porvoossa ilmestyvä Uusimaa lehti otsikoi 9.9.2003 seuraavasti: “Naton PfP-harjoitus kiristää turvatoimia Santahaminassa”.

Syyskuun aikana kiiri myös tieto, että Ahvenanmaan demilitarisoidun vyöhykkeen kautta oli matkannut ulkomaisia sotalentokoneita ja aluksia sotaharjoituksiin.

Merkillisintä tässä touhussa on se, että virallisestihan maamme ei kuulu mihinkään sotilasliittoon ja kuitenkin meillä käydään tasaisin väliajoin sotaharjoituksia, vaikka tällä hetkellä niitä kutsutaankin rauhankumppanuudeksi.
Rauhankumppanuus on hieman toisenlaista puuhaa. Esimerkiksi ETYK- prosessi kokouksineen oli rauhanturvaamista, tai toiminta YK:ssa sen peruskirjan hengen mukaisesti on todellista maailman rauhan turvaamista. Pyssyjen kera sählääminen ei tuo muuta kuin ongelmia lisää.

Lisäongelmista on mitä parhain esimerkki USA:n riehuminen entisen Jugoslavian alueella, Afganistanissa ja Irakissa.

Edellä mainituista on selvästi nähtävissä, että ainakin Afganistanin ja Irakin kohdalla ei kenelläkään voi olla varmaa tietoa mitä näissä maissa tulee todella tapahtumaan.

Uusimaa lehti tiesi uutisessaan kertoa, että tähän kymmenen päivää kestävään harjoitukseen osallistui 139 upseeria yhteensä 14:sta Naton rauhankumppanuus- ja jäsenmaasta. Eli Santahaminassa oli aika kirjo virkapukuja. Harjoituksiin osallistui henkilöitä Belgiasta, Kanadasta, Ranskasta, Saksasta, Norjasta, Itävallasta, Latviasta, Liettuasta, Romaniasta, Slovakiasta, Ruotsista, Sveitsistä, Ukrainasta ja Suomesta.
Uusimaa lehti tiesi edelleen kertoa uutisessaan, että “Tämä on ensimmäinen kerta kun Nato johtaa PfP - harjoituksen Suomessa. Harjoituksen johtaa Stavangerissa toimivan Naton pohjoisen esikunnan ... esikuntapäällikkö, englantilainen kenraalimajuri James Short. Hänen apulaisjohtajanaan toimii Suomen puolustusvoimien valmiuspäällikkö, kenraalimajuri Ari Puheloinen.”

Mielenkiintoinen uutinen. Miten tämä on selvitettävissä? Eikö maamme virallinen johto vakuuta julkisesti, että suhteemme Natoon ratkaistaan vasta tulevaisuudessa? Kuitenkin on julkisuuteen maamme sotilasviranomaisten taholta annettu edellä mainittu uutinen Nato- harjoituksesta!

Meidän tulee muistaa, että Naton määräävänä osapuolena, jos ei suorastaan sanelijana, on USA. Viimevuosina olemme saaneet nähdä aivan konkreettisesti mitä tapahtuu, kun maiden itsenäisen kehityksen tie halutaan USA:n toimesta tuhota.

Kamppailu maamme itsenäisyyden puolesta on entisestään korostunut. Ollaanhan maatamme hivuttamassa EU:n perustuslakiin. Niin, hivuttamassa lakiin, joka tullessaan voimaan, muuttaa maamme täysivaltaiseksi osavaltioksi. Sitä vähäistäkin jäljellä olevaa päätösvaltaa, joka maamme kansanedustuslaitokselle jäi EU:hun ujuttamisen jälkeen, ollaan nyt kaupittelemassa pois. EU:n perustuslakiin ollaan sisällyttämässä myös omat pykälät EU:n sotilaallisesta toiminnasta. Jotenkin tuntuu siltä, että tuleva EU:n perustuslaki on laadittu sovituskappaleeksi EU maiden armeijoiden sovittamiseksi Natoon. Ja miten muuten voisikaan käydä sillä onhan suurin osa EU maista tavalla tai toisella jo sidoksissa Natoon.

Se, että epäröikö osa maamme poliittisesta johdosta jotain, on hämärän peitossa. Saattaa olla, että maamme poliittisessa johdossa on säilynyt ajatuksia pienen valtioiden tärkeydestä pysytellä suurvalta ristiriitojen ulkopuolella - sodan ja rauhan kysymyksessä rauhan puolella. No mene ja tiedä miten asianlaita tänään on.
Ei voi olla mitenkään sattuma, että Helsingin Sanomien 20.9. ilmestyneessä numerossa oli marssitettu kolumnisti Max Jakobson ajatuksineen esiin. Artikkeli julkaistiin otsikolla: “Tarvitaan suoraa puhetta”.

No artikkeli sinänsä on tuttua Max papan jutustelua. Jutustelua joka ei toteutuessaan tiedä ainakaan tavallisille kansalaisille mitään onnellista tulevaisuutta. Luvallanne lainaan sitä tähän hieman: “Suomi on kuitenkin ainoa EU:n jäsenvaltio, jossa käsite maanpuolustus on turvallisuuspolitiikan ytimenä. Maanpuolustustahto on edelleen vahva.”
Hieman myöhemmin jatkaa Max Jakobson: “Sisimmässään moni ajattelee, että eihän sitä tiedä, mitä naapurimaassa voi taas tapahtua."

Sen sijaan Euroopan unioni on omaksunut toisenlaisen turvallisuusnäkemyksen. Kesäkuussa 2003 pidetyssä huippukokouksessa hyväksyttiin turvallisuuspoliittinen asiakirja, jonka mukaan hyökkäys mitä tahansa EU-jäsentä vastaan ei enää ole .

Sen sijaan Eurooppaa uhkaa kansainvälinen terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus ja joukkotuhoaseiden leviäminen - siis samat uhkatekijät, jotka kohdistuvat Yhdysvaltoihin. Siksi EU:n “etummainen puolustuslinja on tulevaisuudessa usein ulkomailla”. Jäsenmaiden puolustusvoimien on varauduttava toimimaan etäällä omasta maastaan.”

Kolumnin lopuksi Jakobson sanoo asian aivan suoraan seuraavasti: “Syrjässä pysyminen heikentäisi mahdollisuuksiamme puolustaa etujamme unionissa.” Ja aivan hännän huipuksi Max Jakobson toteaa kirjoituksessaan: “Kansalaismielipiteen johtaminen turvallisuuspolitiikassa näille uusille urille on vaativa tehtävä. Siihen eivät riitä viitteelliset lausunnot, joita vain suppea piiri ymmärtää. Tarvitaan suoraa puhetta, joka tavoittaa laajan kuulijakunnan.”

Ja ikään kuin Jakobsonin juoksupoikana kirjoittaa, kuinkas muuten Helsingin Sanomien seuraavan päivän kolumnina, lehden vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen. Hän päättää 21.9.2003 lehdessä olleen kirjoituksensa näin: “EU-politiikan suuria virheitä olisi aliarvioida kansalaismielipidettä ja sen merkitystä, “ kun haetaan EU-politiikalle ja yleensä eurooppalaiselle yhdentymiselle hyväksyttävyyttä, legitimiteettiä. Siihen työhön tarvitaan kaikkia. Myös tasavallan presidentti Tarja Halosta, jolla poikkeuksellisen kansansuosionsa johdosta on merkittävä vaikutusvalta suomalaisessa keskustelussa.”

Kukapa tuon selvemmin sanoisi mikä meitä tavallisia kansalaisia on odottamassa. Maamme EU eliittiin lukeutuvat kansalaiset ovat valmiina luovuttamaan loputkin maamme itsenäisyydestä maailman- politiikan sotanäyttämöille. Tulemme varmaan kokemaan ennätysmäisen propagandan Jakobsonin ja Virkkusen esittämällä tiellä lähi kuukausina. Taidamme kuulua EU:n perustuslain kautta sotilasliittoon ennen kuin huomaammekaan. Maamme EU eliitti on nähtävästi päättänyt näin.

Patrioottisten voimien eli EU:n ja sodan vastustajien, ainoa mahdollisuus on puolustaa maamme itsenäisyyttä, kamppailla vaatimuksenaan maamme täydellisen itsenäisyyden ja suvereenisuuden palauttaminen. Asiat voidaan maailmassa ratkoa muutenkin kuin sotilaallisin keinoin.

Kuten Sodan- ja Fasisminvastainen Työ ry:n vuosikokouksessa todettiin: olemme tukemassa kansainvälistä yhteistyötä, mutta sen on pohjauduttava kansojen itsemääräämisoikeuden kunnioittamiselle - ja yhteistyön on perustuttava rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.

Timo Kangasmaa
SFT:n puheenjohtaja