Schröder demaripolitiikan mannekiinina

Saksan sosialidemokraattinen liittokansleri Gerhardt Schröder sai juuri läpi Saksan parlamentissa läpi ”uudistuksen”, jota hän on ajanut takaa pitkään ja jonka takia hän on asettanut oman asemansa puolueessaan vaakalaudalle useampia kertoja. Schröder sai nimittäin läpi uudet työmarkkinalait, jotka pitävät sisällään suuria heikennyksiä työttömyysturvaan. Uusien lakien mukaan työttömyysturva ja sosiaaliturva yhdistetään niin, että työkykyiset työttömät saavat vain sosiaaliavun verran rahaa, joka on läntisessä Saksassa 345 euroa ja itäisessä Saksassa 331 euroa. Tämä merkitsee erittäin radikaalia heikennystä työttömyysturvaan, jolla toimenpiteellä Schröder siis haluaa ”kannustaa” työttömiä töihin. Lisäksi Schröderillä on takataskussaan esitys eläkeiän nostamisesta 67 vuoteen.

Tällä tavalla Schröder paljastaa sosialidemokratian totaalisen kyvyttömyyden hallita ja ymmärtää nykyisen globaalin kapitalismin luonnetta. Tämä pätee yhtä hyvin niin Saksaan, Ruotsiin kuin Suomeenkin, se pätee kaikkialla.

Sosialidemokratia on jo melkein vuosisata sitten lähtenyt kapitalismin vetojuhdaksi. Toisen maailmansodan jälkeisessä reformismin ajassa demaripolitiikka vielä jollakin tavoin saattoi toimia. Nyt kun toimitaan kovassa kapitalismissa, pääomien yksinvaltaisessa herruudessa, juuri sosialidemokraatit ovat saaneet tehtäväkseen ajaa ”uudistuksia” pääoman hyväksi. He saavat tehdä likaisen työn ja viedä läpi sellaisia leikkauslakeja, joilla hyvinvointivaltion viimeisimpiäkin perusteita murretaan ja kansa ajetaan syvään ahdinkoon.
Porkkanana demareilla on sellainen harhaluulo, että leikkaukset ja työttömyysturvan heikennykset jollakin tavoin loisivat uusia työpaikkoja tai ainakin toisi ”lorvailevat” työttömät takaisin töihin. Sitähän leikkaukset ja heikennykset eivät tee, vaan ne ennestäänkin lisäävät ahdinkoa viedessään kansalta viimeisetkin rahat, joiden avulla talous saattaisi pyöriä.

Sosialidemokraatit niin Saksassa, Suomessa, Ruotsissa ym. maissa eivät huomaa olevansa globaalin kapitalismin juoksupoikia, globalismin, joka keskittää harvainvaltaa maailman taloudessa ja kärjistää yhteiskunnallisia epäkohtia kaikkialla. Kun vaadimme irtautumista uusliberalistisesta politiikasta, se merkitsee aivan ensimmäiseksi sitä, että kansan on irrottauduttava demareista. Sen jälkeen huomataan, että vaihtoehto politiikalle on olemassa. Se vain edellyttää pääomien ja tavaroiden nykyisen vapaan liikkumisen ottamista kontrolliin uudelleen.