Pienituloisten ostohyvitykset nostettava vähintään samoiksi kuin suurituloisilla

Ykkösbonuskortit vaihtuvat S-korteiksi HOK-Elanto-fuusiossa. Elannon ykkösbonuskortissa bonukset antavat paremmat bonukset kuin HOK-jäsenten S-kortti pienituloisille ja tavallisille palkansaajille. Tällä tavoin valtaosa elantolaisista häviää kun itsenäinen Elanto lopetetaan.

Sekä ykkösbonus- että S-kortissa hyvitysprosentti kasvaa ostojen kasvaessa. Ero on siinä, että ykkösbonuskortin ostohyvitys määräytyy vuosiostojen ja S-kortissa kuukausiostojen mukaan. Pienituloisella on S-kortissa vaikeus, että ostoja ei saa summata vuoden aikana yhteen ja pienissä kuukausiostoissa etuus jää pieneksi tai ostot menevät kokonaan hukkaan eli hyvitystä ei saa. Hyvitysprosentti on lisäksi matala useimmilla pieni- ja keskituloisilla. Asian voi valaista esimerkeillä.

Pieneläkeläisen tappio S-kortissa

Liisa on eläkkeellä. Hän ostaa vuosittain Elannon Valintatalosta ja muista E-liikkeen myymälöistä 3000 euron eli 18 000 markan verran. Summa kertyy siitä, että hän ostaa keskimäärin 250 eurolla eli noin 1500 markalla. 3000 euron vuosiostoista saa ykkösbonuskortilla ostohyvitystä 50 euroa eli vajaa 300 mk. Ostoksia voisi kertyä enemmänkin, mutta Liisa joutuu kiertämään tarjoukset, että rahat riittäisivät.

Elannon edustajiston enemmistö päätti liittää Elannon HOK:iin. Se merkitsee, että Valintatalo muutetaan S-marketiksi ja ykkösbonuskortti muuttuu S-kortiksi ensi vuonna. Kun kuukausiostot ovat tuo sama 250 euroa, siitä saa ostohyvitystä 1,5 % eli kuukausittain 3 euroa 75 senttiä. Vuodessa tästä kertyy 45 euroa eli vähemmän kuin ykkösbonuksessa. Se edellyttää, että jaksaa sitkeästi keskittää ostot joka kuukausi.

Liisa etsii pienten tulojen takia tarjouksia ja jonain kuukautena ostot S-myymälöistä jäävätkin alle 50 euroon. Näin käy myös silloin, kun Liisa joutuu olemaan terveyskeskuksen vuodeosastolla pari viikkoa. Silloin hyvitystä ei tule lainkaan ja ostot menevät tältä kannalta hukkaan. Ykkösbonuksessa nämäkin laskettiin mukaan vuosiostoihin.

Työttömän tappio S-kortissa

Matti on ollut pitkään työtön ja on pudonnut työmarkkinatuelle. Sitä tulee käteen kuukaudessa 440 euroa eli noin 2 600 mk. Työmarkkinatuki on isompi, mutta siitäkin menee veroa. Näillä tuloilla Matti ei pysty maksamaan vuokraa ja vielä elämään. Siksi hän saa myös toimeentulo- ja asumistukea. Hän käyttää Valintataloissa, Maxeissa ja Siwoissa 3 000 euroa vuodessa eli saman verran kuin Liisakin. Ostohyvitystä tulee siksi 50 euroa vuodessa.
Matin lähimyymälä vaihtuu S-marketiksi ja kortti muuttuu S-kortiksi. Matti ostaa lähikaupasta vähän, koska hän käy syömässä työttömien ruokalassa. Vuotuiset ostot keskittyvät joillekin kuukausille, kun on ostettava vaatteita ja muuta tarpeellista. Näin kuukausia, joilta S-bonusta ei kerry, tulee vuoden mittaan enemmän ja nämä ostot menevät bonusten kannalta hukkaan.

Rakennustyöläisen ja opiskelijan tappio

Lasse käy töissä rakennuksilla. Ruoka-ostokset tulee ostettua paikallisesta Siwasta ja muita ostoksia Maxeista ja Valintataloista. Siwa jää Tradekalle. Lasse on työväenhenkinen, eroaa HOK-Elannosta ja siirtyy Tradekaan säilyttäen näin ykkösbonuksen. Mutta Maxit ja Valintatalot muuttuvat Prismoiksi ja S-marketeiksi eikä bonuksia sieltä enää saa, jos eroaa. Ykkösbonuksen piiriin jäävät vuosiostokset siksi pienenevät ja siksi myös ostohyvitys pienenee.

Lassen ystävä Leena asuu lähettyvillä ja opiskelee. Siksi hän liikkuu päivittäin ja ostaa matkan varrelta. Hän myös haluaa välttää sen, miten Lasselle tässä käy. Niinpä hän siirtyy Elannon jäsenenä HOK-Elannon jäseneksi. Hän siksi luopuu ykkösbonuksesta ja ottaa S-kortin. Näin hän saa ostohyvityshyötyä, kun ostelee Prismoista ja S-marketeista. Mutta lähi-Siwasta hän ei enää saakaan ostohyvitystä. Päivittäisostot läheltä ovat kuitenkin sen verran iso osa kaikista, että S-bonukset jäävät pieniksi. Voihan sitä tietysti pitää sekä ykkösbonus- että S-korttia ja vielä jotain kolmattakin. Jos ostaa kaikilla, ostot hajautuvat ja hyöty jää pienemmäksi siksi, että prosenttihyvitys on sitä suurempi mitä suuremmat ovat ostot samalla kortilla.

Hyötyykö joku

Jos voi keskittää S-liikkeisiin joka kuukausi säännöllisesti ja jättää muiden liikkeiden, kuten K-kaupan tai Sestojen tai Lidlien tai Bauhausien tai Hongkongien jne. tarjoukset väliin, S-kortin kuukausibonuksista voi vuoden mittaan kertyä summa, joka tuottaa suuremman ostohyvityksen kuin ykkösbonuskortti.
Jos onnistuu keskittämään S-liikkeisiin tasaisesti joka kuukausi 200-250 euron ostokset, saa runsaan 20 euron hyödyn vuodessa verrattuna ykkösbonukseen. Mutta pitää olla tarkkana. Jos ostot menevät vahingossa yli 250 euron, ykkösbonus olisikin antanut enemmän. Tällaiset kummallisuudet johtuvat ostojen erilaisesta porrastuksesta. Jos onnistuu keskittämään ostoja tasaisesti joka kuukausi 400-417 euron edestä, saa jopa 60 euron hyödyn verrattuna ykkösbonukseen. Ja jos onnistuu keskittämään tasaisen varmasti kuukausittain 500-583 euroa, saa jo 65-75 euron hyödyn vuodessa. Muttei kannata mennä tästä yli, koska menee 8 senttiä tappiolle verrattuna ykkösbonuksen. Nimittäin siinä taas prosentti nousee.

Suurituloisimmilla suurin hyöty

Ykkösbonus antaa, kun kulutus on yli 10 000 euron, suuremman hyödyn kuin S-kortti. Harri ostaa joka kuukausi 1000 eurolla eli vuodessa 12 000 eurolla eli vähän yli 71 000 markalla. Ykkösbonusta hän saa 420 euroa (10 000 eurosta 370 + sen ylittävästä 2000 eurosta 2,5 %). S-kortilla hän saa 3 % kuukausiostoista eli 360 euroa.

Tässä puhutaan jo sen verran korkeista tulotasoista, ettei tavallinen palkansaajakaan sinne yllä. Vuokratkin pitää maksaa. Mutta tässä näkyy molempien bonusjärjestelmien perusheikkous. Hyvitysprosentti on sitä suurempi mitä suurempi on kulutus. Sen on tarkoitus suosia ostojen keskittämistä. Samalla kumminkin käy niin, että hyöty on sitä pienempi mitä pienemmät ovat tulot. Harri saa ykkösbonuksella 420 euroa ja S-kortilla 360 euroa.

Lassen ystävä Leena käyttää ostamiseen 200 euroa kuukaudessa, kun opintoraha on niin pieni ja vuokra korkea ja matkoihinkin menee. Se tekee 2400 euroa vuodessa. Siitä saisi ykkösbonusta 16 euroa (9 euroa plus 1000 euron ylittästä kulutuksesta 0,5 %). S-bonusta saa 1,5 % eli 3 euroa kuukaudessa ja 36 euroa vuodessa eli pikkuisen enemmän, vain kymmenesosa mitä Harri. Eläkeläisen, Liisan, ostohyvitys taas on 45-50 euroa, kun hän oikein keskittää ja pinnistää.

Vääristymän korjaaminen

Verotusta sanotaan progressiiviseksi, kun veroprosentti kasvaa tulojen kasvaessa. Progressiivisella valtion tuloverolla on haluttu tasata tuloeroja. Se on ollut työväenliikkeen 100-vuotinen vaatimus. Nyt sitten Elannossa ja Tradekassa ykkösbonus on suurempi mitä suuremmat ovat tulot ja kulutus. Sama vääristymä on S-kortissa. Tämä kasvattaa eroja köyhien ja hyvätuloisten välillä. Köyhälle myydään kalliimmalla ja rikkaalle halvemmalla. Tämä ei ole työväen osuusliikkeen periaatteen mukaista.

Järjestelmän räikeyttä lisää se, että osuusmaksu on kuitenkin kaikille saman suuruinen. Kun se on 35 euroa, Harri saa sen vuodessa 10 kertaisena takaisin eli tuotto on 1000 %. Leena taas saa hyvityksiä vain osuusmaksun verran. Jopa osakeyhtiöissä osingot maksetaan samassa suhteessa kuin mitä on sijoitettu. Siellä epäkohta on, että valta ja tulot määräytyvät varallisuuden mukaan.

Sopii kysyä, miten tällainen osuusliikkeen jäsenten eriarvoinen kohtelu on voitu panna käytäntöön, vaikka osuuskuntalain 9 §:ssä on kirjattu Yhdenvertaisuusperiaate kuuluu: ”Osuuskunnan kokouksessa ei saa tehdä päätöstä, joka on omansa tuottamaan jäsenelle tai muulle henkilölle epäoikeutettua etua toisen jäsenen tai osuuskunnan kustannuksella.”

Eriarvoisuus on siis selvästi lain vastainen. Ostohyvitysprosentin nostaminen 3 %:ksi korjaisi tätä asiaa. Siihenkin jäisi edelleen epäkohta, että rahallinen hyöty kasvaa suuremmaksi tulojen ja kulutuksen kasvaessa. Parhaiten epäkohtaa korjaisi, kun ostohyvitys määrättäisiin suuremmaksi peruselintarvikkeille, kuten maito- ja viljatuotteille, lihalle, kalalle, vihanneksille, hedelmille ja lasten ruoalle. Se voisi olla niissä 3 %, mikä vastaisi samaa kuin ruoan arvonlisäveron alentaminen 17 %:sta 14 %:iin, mitä lupauksista huolimatta ei ole tehty. Niillä, joiden kohdalla ostohyvitys heikkenee siirryttäessä Ykkösbonuksesta S-korttiin, on hyvitystä nostettava. Muuten rikotaan lakia, koska päätöksen on oltava yksimielinen myös silloin, kun ”rajoitetaan jo jäsenenä olevan tai jo annetun osuuden tuottamaa oikeutta ylijäämään”, josta ostohyvityksessä on kyse.

Vastaväitteenä voidaan sanoa, ettei pienietuloisten parannettuihin ostohyvityksiin ole taloudellisia mahdollisuuksia. Kyllä on, kun ne kohdistetaan jäsenille ja sidotaan ostoihin. Se lisää jäsenmäärää ja sitä kautta tuloja sekä ostoja. Hyvitys voidaan myös antaa ostokortteina tai käyttää jäsenosuuksien korottamiseen.

Pekka Tiainen
Elannon edustajiston jäsen 1991-2003