90 - vuotta imperialistista sotaa

On kulunut 90 vuotta 1. maailmansodan syttymisestä. Alkanut sota avasi tietä Leninin taktiikalle Venäjän vallankumoukseen, se avasi myös tien kohti uutta tuotantotapaa, joka seuraa objektiivisin edellytyksin väistämättä kapitalismia ja synnyttää meille uuden lapsen yhteisesti kapaloitavaksi ja hyvin hoivattavaksemme omaksi- ja isovanhempiemme iloksi.

90 - vuotta imperialistista sotaa kypsytti siis samalla koko tämän modernin kapitalistisen yhteiskuntamuodostuman eli tämän kapitalismin vaiheen, jota nyt elämme. Silloin 90 vuotta sitten kiihdytetyn teollistuvan riiston nousukiito päätyy väistämättä laskukiitoon, jonka kyydissä me nyt katselemme maapallomme verenpunaista taivaanrantaa ja toivomme ihmiskunnalle ja lapsillemme pehmeää laskua heidän valmistautuessa laskuun kohti uutta tuotantotapaa ja odottaessa pyörien kosketusta kiitorataan, joka päätyy moottorien voimakkaaseen koko koneen runkoa ravisuttavaan jarrutukseen, ennen koneen pysähtymistä ja vapautumistamme sen ahtaasta rungosta ja hiostavasta ilmasta.

Sota synnytti modernin teollistuneen nykyajan. Sota synnytti samalla sotakoneen, joka tuhoaa itsensä itsetuhonsa vietillä. Voimme tarkastella tuota konetta lentoaseen kehittymiseen, joka sekin on saavuttanut virstanpylvään päätyen uuteen aikakauteen koko lentokoneen historiassa eli sen uuteen aikakauteen avaruudessa.

Suuri sotakone, joka tuhoaa itsensä ja aikakautensa on kapitalismin imperialistinen vaihe, joka päätyy vain sen itsetuhoon. Sotakone todellakin synnytti viimevuosisadan suuret sodat ja on tämän päivän pienten sotien perimmäinen syy eli kapitalismin siirtyminen imperialistiseen vaiheeseensa, jonka loppu tulema on sen itsetuho kiitoradan päässä loppuun kuluneena rauniona. Sen uumenista toivomme selviävämme ehjin nahoin kiitoradalle haukkomaan henkeämme puhtaassa ilmassa.

Kapitalismin laskukiitoa voi pitkittää vain uusi suuri sota sillä tuotantotapa, joka tuottaa vain tuottaakseen rikkautta harvojen käsiin tarvitsee uuteen kiihdytykseen uutta peruskorjausta ja juuri sota kypsyttää uuden sodan siemenet ja tämän kapitalismin tarvitseman restauraation. Tämän uuden sodan alkufanfaareja on parhaillaan käytävä imperialistinen valloitussota Irakissa ja koko lähi- idässä. Se on sotaa maapallon öljystä, jolla kapitalismin imperialistinen vaihe voitelee virittyneen sotakoneensa. Kapitalistilla ei kuitenkaan ole enää näköpiirissä teollisen modernin aseen kehittämisen tuomaa kiihdytystä uuden taloudellisen nousun moottoriksi. Kapitalistilla on enää kiihdytetyllä kulutuksella luotua toivoa paremmasta ja sotaa parempaa ja nopeampaa kuluttajaa ei olekaan. Siksi kapitalisti tarvitsee sotaa, uutta sotaa oppimatta menneistä koskaan mitään.

Yhdeksänkymmentä vuotta jatkuvaa sotaa synnyttää uutta tuotantotapaa (yhteiskuntamuodostumaa) eli aamunkoittomme on siis lähestymässä laskukiitoaan omien edellytystensä käydessä siltä vähiin. Luonto jonka se raiskasi, Ihminen jonka se riisti ja surmasi ja yhteiskunta, josta se teki keskitysleirinsä päätyvät lopulta tienristeykseen, jossa lukee uusi aikakausi, sosialismin aikakausi alkaa tästä!

Sosialismi kehitti aineksiaan kapitalismin imperialistisen vaiheen uumenissa ja on nousemassa yhteiskuntamuodostumiemme eli tuotantotapaspiraaliemme seuraavaksi korkeimmaksi vaiheeksi. Todella merkittävää tässä on se, että ensi kertaa tuotantotapa tietää ennakkoon, että sen päivät ovat jo luetut sen astuessa tehtäväänsä viedä ihmistä onnelliseen huomiseen. Mitä tämä tarkoittaa? Tämä tarkoittaa, että ensi kertaa uusi tuleva tuotantotapa sisältää itseään korjaavia mekanismeja jo ennakkoon siihen asennettuna. Näitä mekanismeja on koko Ihmiskunnan kollektiivinen käyttöönotto koko ihmiskunnan kehittymiseksi siksi tuotantotavaksi, joka ei enää perustu riistoon toisen Ihmisen yli valtion tukiessa tätä imperialismiin sidottua teurastusta. Näitä uusia mekanismeja ovat tuotantotavan objektiiviset uudet ominaisuudet sen tavaratuotannossa eli tuottaa vain tarpeiden mukaan suunnitelmallisesti kaikille tasapuolisin tuloksin. Sekä se sosialismin teoria, jonka perustan laskivat kaikki suuret sosialistiset esi- isämme. Tätä teoriaa voimme nyt opiskella työväenluokan teoriana, työväenluokan puolueissa. Tämä on se oleellinen ero tuotantotavoissa, joka tarvitaan jotta voimme unohtaa 90 vuotta sitten alkaneen sodan veriset muistot tuntemattoman sotilaan haudalla ja kääntää katseemme tulevien lapsiemme hyväksi! Kunhan vain jaksamme taistella uuden tulevaisuuden puolesta, vanhaa väistyvää tuotantotapaa vastaan omissa työväenluokan puolueissamme, jotta imperialistisen kapitalismin laskukiidosta ei tule liian veristä.

Turku 22.8.04
Hannu Rainesto