Sokerijuurikkaan viljely uhkaa loppua Suomessa

Euroopan Unionin komissio antoi heinäkuun alussa ns. sokeritiedonannon, jossa se hahmotteli sokerijuurikkaan viljelyn tulevaisuutta Euroopan Unionin alueella. Sokeripolitiikan uudistamisen tarkoituksena on vähentää ylituotantoa, poistaa vientitukia ja vähentää näin kustannuksia. Uudistuksen seurauksena sokerin tuotanto uhkaa loppua Suomessa.

Sokeripolitiikan uudistamisen keinoina komissio esitteli sokerin tuottajahinnan alentamisen kolmanneksella, maakohtaisten tuotantokiintiöiden leikkauksen ja mahdollisuuden teollisuudelle siirtää maakohtaisia kiintiöitä maasta toiseen. Tuottajahinnan laskua ei aiottu korvata ainakaan kokonaisuudessaan tuottajille.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sokerijuurikkaan viljely loppuu Suomessa ja tuotanto siirtyy sokerijuurikkaan tuotannon kannalta suotuisimmille alueille Keski-Eurooppaan. Sokerijuurikkaan tuottajia ei Suomessa enää ole kovin paljon, mutta alueellisesti voi olla kyse merkittävästäkin menetyksestä. Tuotanto on keskittynyt muutamille alueille. Sokerituotannon kotimaisuusaste on tällä hetkellä noin 75 % vaikkakin koko sokeriteollisuus on jo tanskalaisissa käsissä (Danisco).

Merkittävästä periaatteesta luovutaan

Periaatteelliselta kannalta kyseessä on sitäkin merkittävämpi linjanveto, sillä Luxemburgin Eurooppa-neuvostossa hyväksyttiin vuonna 1997 periaate, joka vahvistettiin myöhemmin vielä Berliinissä 1999 ja Brysselissä 2002. Periaatteen mukaan maataloustuotannon on voitava jatkua kaikilla yhteisön alueilla mukaan luettuna alueet, joilla on erityisiä ongelmia.

Tämän keskeisen periaatteen hylkäämisen seurauksena on odotettavissa, että vähitellen sokerijuurikkaan jälkeen tarkastellaan muitakin kasveja ja tuotantoa samalla tavoin. Maataloustuotanto näivettyy pohjoisissa maatalousmaissa ja joudumme turvautumaan yhä useamman tuotteen osalta tuontituotteisiin. Tästä kehityksestä varoitimme jo Suomen liittyessä Euroopan Unionin jäseneksi.
Samaan tulokseen on ilmeisesti päädytty myös maataloustutkimuksen piirissä, professori Jyrki Niemi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta arvioi hiljattain, että puolet Suomen 70 000 maatilasta lopettaa toimintansa vuoteen 2020 mennessä.

Uudistus hyödyttää monikansallisia elintarvikejättejä

Nykyisenkaltaisella sokerintuotannolla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Sokerintuotanto on Euroopassa sokerijuurikkaan tuotantoa, jolle on ominaista intensiivisyys – lannoitteita ja torjunta-aineita käytetään paljon. Paljon edullisempaa ympäristön kannalta olisi tuottaa tarvittava sokeri tropiikissa sokeriruosta, jonka tuotanto ei ole siinä määrin voimaperäistä kuin juurikkaan tuotanto.

Voidaan myös ajatella, että ei ole kovin reilua kauppaa, että EU vie verovaroin tuettua ylituotantoaan maailmalle ja samaan aikaan ylläpitää kehitysmaiden tuotteilla korkeita suojatulleja. Toisaalta, mikäli sokerituotannon säätely lopetettaisiin, järjestelyistä hyötyisivät erityisesti sokerin suurtuottajamaat kuten Brasilia, Thaimaa, Australia ja Etelä-Afrikka. Näiden maiden sokerituotannolle on ominaista se, että tuotanto on suurmaanomistajien ja ylikansallisten elintarvikejättien hallinnassa.

Jos uudistusta siis perustellaan sillä, että uudistus mahdollistaa kehitysmaiden pienviljelijöille paremmat edellytykset saada tuotantoaan markkinoille kohtuulliseen hintaan, ei tämä pidä paikkaansa. Uudistuksen häviäjiä ovat ne EU-maat, joissa tuotanto-olosuhteet ovat muita heikommat (kuten Suomi) ja voittajia suuret kansainväliset elintarvikeyritykset. Kyse on siis puhtaasti kaupan vapauttamisesta, joka tehdään - niin kuin aina - suuryritysten ehdoilla.

KÄ/Juha Kieksi