Tupo - porvarin puolesta työtätekeviä vastaan

On taas se aika kun alkaa kuulua yhä äänekkäämpiä vaatimuksia laajan tupo-ratkaisun aikaansaamiseksi. Meille kerrotaan työnantajien ja jos jonkinlaisten tutkijoiden toimesta, että talouden hyvinvointi vaatii laajaa ja maltillista tupoa. Jos ei tule tupoa, ei talous kasva ja kehity. Saattaa jopa myönteinen yhteiskuntakehitys järkkyä On siis aika koota työläisten edusmiehet, porvarit ja valtiovallan edustajat saman pöydän ääreen ns. kolmikanta- neuvotteluihin.

Kun ay-eliitin edustajat ja porvarit ovat vähän aikaa palkankorotuksista sanailleet, saapuu valtiovalta pelastamaan tilanteen. Jos työläiset hieman hillitsevät työnantajien mielestä niin kohtuuttomia palkankorotusvaatimuksia voidaan harkita verojen keventämistä. Hövelisti lopulta valtio lupaa työläisille vastikkeeksi palkankorotuksista reilut veronalennukset. Sama kai se on mistä ne eurot sinne duunarin lompsaan tulevat. Vai onko?

Tupoa siis sorvataan kolmikanta-neuvotteluissa. Mitä se kolmikantaisuus tarkoittaa? Lyhyesti sitä, että työläiset, porvarit ja porvarillisen valtion edustajat neuvottelevat työläisten ja porvarien välisestä tulonjaosta. Näissä neuvotteluissa on siis työläisillä yksi edustaja ja porvareilla kaksi. Aika huono asetelma jo alun perin. Lähes aina myös työläisiä edustaa porvarien ostama ay-eliitin edustaja. Sellainen edustaja, joka on jo kauan sitten unohtanut millaista tavallisen työläisen elämä on, jos on siitä koskaan mitään tiennytkään.

Kun palkankorotukset korvataan veronkevennyksillä, joudutaan jostain tinkimään. Verovaroin ylläpidetään julkisia palveluita. Näitähän ovat mm. koulut, kirjastot sairaalat. Kun verotulot vähenevät, loppuvat myös palvelut. Jos ei ole rahoitusta, ei voi olla palveluita. Kun yhteiskunta ei enää järjestä palveluita vaan antaa niihin käytetyt rahan kansalaiselle, saa hän ostaa palvelunsa itse mistä haluaa. Pääoman omistajien verotulothan on jo leikattu pois valtion kassasta taannoisella pääomatuloveron uudistuksella. Silloinhan alennettiin pääomatuloista maksettavaa veroa 50%:stä hieman reiluun puoleen siitä.

Samaan aikaan kun yritykset tahkoavat miljardivoittoja ja potkivat työntekijöitään kilometritehtaalle valtio ajaa alas julkisia palveluita. Ay-liikkeen edustajat kabinetissa yhdessä porvarien kanssa tekevät siitä sopimukset, tupo-sopimukset. Sen sijaan, että yritysten voitoista siirrettäisiin osa niiden tuottajille eli työläisille, leikataan valtion tuloja. Yritysten voitoista ei liikene työläisille, mutta eipä juuri valtion kassaankaan. Palkankorotukset maksatetaan työläisillä itsellään julkisista varoista vähentämällä palvelujen rahoitusta. Useimmiten nämä ”palkankorotukset”, joita saadaan, vastaavat hädin tuskin elinkustannusten nousua. Siis mukaan luettuna ne rahat jotka valtio ottaa pois peruspalveluista, jotta kapitalistin ei tarvitse omia rahojaan työläisille antaa.

Onko tällaiseen mitään järkeä suostua? Ei ole. Siihen kuitenkin suostutaan. Pitkälti tämä asiaintila johtuu työväenliikkeen alennustilasta, niin poliittisen työväenliikkeen, kuin ay-liikkeenkin. Ei ole mitään näköalaa. Tarve suunnan muuttamiselle on ilmeinen. Kyllä työmailla tiedetään, että tulonjako on jäänyt valovuosien päähän työn tuottavuuden kasvusta. Erityisesti näin on julkisella puolella, eli kuntien ja valtion palveluksessa olevien kohdalla.

Elämme luokkayhteiskunnassa ja on käynnissä luokkataistelu. Vieläpä ankara sellainen. Tässä taistelussa ay-liike ei suinkaan taistele työläisten ja työttömien puolesta, vaan on vetänyt hännän koipien väliin ja laittanut pään pensaaseen. Porvarit sen sijaan ovat käyneet äärimmäisen menestyksekästä taistelua ajaakseen työläiset ennennäkemättömään ahdinkoon. Aika hyvin ovat onnistuneet.

Jotta valtava vääristymä tulonjaossa saadaan korjattua on tartuttava uusiin aseisiin. Sellainen uudistus, josta hyötyisivät niin työssäkäyvät kuin työttömät on yleisen työajan lyhentäminen ansiotasoa alentamatta. On vaadittava siirtymistä 30-tunnin työviikkoon. Missään nimessä ei ay-liikkeen tule suostua korvaamaan palkankorotuksia veron alennuksilla. Siitä hyötyvät vain työnantajat. Itse asiassa on korkea aika hylätä koko tupo-järjestelmä. Siitäkin hyötyvät loppujen lopuksi vain kapitalistit.

Ilari Ikonen
Jyväskylä