Valtion budjetti ei muuta talouden suuntaa

Valtiovarainministeriö sai valmiiksi heinä- elokuun vaihteessa esityksensä ensi vuoden budjetiksi. 18-19.8.04 pidetyssä hallituksen budjettiriihessä siihen ei juuri tullut muutoksia. Budjettiesityksen loppusumma on 37,6 miljardia e, kun se viime vuonna oli 37,2 mrd e. Tämä on osoitus leikkauspolitiikan jatkumisesta. Huolimatta kansantulon jo kymmenen vuoden kasvusta budjetin loppusumma ei juurikaan kasva. Tämä on osoitus siitä, että politiikan perussuunta jatkuu ja kansantuotteesta yhä suurempi osuus siirtyy suoraan kapitalisteille.

Puolustusministeriön pääluokassa, joka on suuruudeltaan 2,132 mrd euroa, esitetään asevarusteluun 557 miljoonaa e. Tässä on lisäystä edelliseen vuoteen n. 1 %. (Asevarusteluun hallitus on aikaisemmin hyväksynyt vuosille 2005-2009 yhteensä 1,776 miljardin e valtuudet.) Viime vuosina puolustusvoimat on ollut se taho, joka on saanut lähes kaiken, mitä on halunnut. Tähän liittyen esitetään uusia tilausvaltuuksia valmiusyhtymien varustamiseen, helikopterien tukijärjestelmiin ja johtojärjestelmiin. Asehankintamäärärahoja karsimalla saataisiin varoja työllisyyteen. Nyt sen sijaan pääasiaksi on nostettu EU:n sotilaalliseen ulottuvuuteen mukaanmeno ja NATO- kelpoisuuden aikaansaaminen niin, että töpseli voidaan laittaa seinään eli NATO- jäsenyys hyväksyä sopivalla hetkellä. Kun puolustusvoimien entinen komentaja Jan Klenberg vaatii maamme liittymistä NATO:n jäseneksi sillä perusteella, että se olisi maallemme taloudellisesti edullisempaa, puhuu hän vastoin parempaa tietoaan. Asia on täysin päinvastoin.

Budjettiluonnoksessa kunnat ovat edelleen häviäjiä. Niiden valtionosuuksia esitetään leikattavaksi 35 miljoonaa e ja valtionosuuksien lakisääteisistä indeksikorotuksista halutaan toteuttaa vain 75 %. Kuntien lakisääteisten terveysmenojen kattamiseen kunnille esitetään ensi vuonna n. 3,8 miljardia e. Tänä vuonna vastaava summa oli n. 3,6 miljardia e . Tiedossa on, että näillä varoilla ei kyseisiä tehtäviä kyetä täysin hoitamaan. Kun kunnallisvaalit lähestyvät, keskeinen kysymys on kuntien valtionosuuksien- ja yritysverotulojen leikkaukset. Totuushan on, että kuntien heikon talouden perussyynä ovat Lipposen ja Ahon hallituksen tekemät leikkaukset. Jos kuntien valtionavut olisivat vuoden 1995 tasolla, tulisi niitä maksaa 10 mrd. mk nykyistä enemmän. Jos kuntien saamien valtionapujen osuus kansantulosta olisi vuoteen 1995 nähden kansantuloon verrattuna samalla tasolla, tulisi niitä maksaa 18 mrd. mk nykyistä enemmän (Henkeä kohti laskettuna 600 mk). Vuosina 1993-2003 Suomen kansantuote kasvoi reaalisesti 45 %, joten kuntien valtionosuuksien olisi pitänyt pienenemisen sijasta kasvaa..

Maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa EU painostaa koko ajan rahoituksen supistamiseen. Viimeksi on ollut tapetilla sokerituotannon lopettaminen. Jatkossa on tarkoitus muuttaa maatalouden tukijärjestelmä sellaiseksi, että enää ei makseta tuotannosta vaan maiseman ylläpitämisestä, peltojen viljelyksessä pitämisestä. Kansainvälisen kauppajärjestön WTO:n neuvotteluissa ollaan nyt lopettamassa vientitukia. Se on tärkeä asia siksi, että Suomi on saanut jonkun verran EU:lle maksamiaan varoja takaisin sitä kautta, että maatalouden ylijäämiä on viety osittain EU:n vientituilla. Vientitukien lakkauttaminen lisäisi edelleen Suomen EU:lle maksamaa osuutta. Maataloudessa arviot ovat sen suuntaisia, että tilojen lukumäärä vielä puolittuu. Se vastaa niitä pahimpia pelkoja, mitä esitettiin, kun EU:n jäsenyyteen mentiin.

Budjettiesityksessä työllisyysmäärärahoja esitetään vähennettäväksi. Tämän vuoden huhtikuussa oltiin tilanteessa, että kahden vuoden aikana oli eri aloilta hävinnyt yhteenlaskettuna 150.000 työpaikkaa. Lisää työpaikkoja oli eri aloille tullut 115000. Lisäpaikkojen ja hävinneiden erotuksena oli hävinnyt yhteensä 35000 työpaikkaa. Suurelta osin tämä on rakennemuutosta. Tämä kertoo sen, että meillä on nyt menossa kova talouden rakennemuutos. Ongelma on myös, että työpaikkoja on synnytetty ulkomaille 333 000. Kansa on pantu säästämään, mutta säästövaroja ei ole käytetty työpaikkojen luomiseen Suomessa.

Työllisyysvaroja tulisi lisätä. Myös työvaltaisen yritystoiminnan verokevennyksiin olisi valtion käytettävä varoja merkittävästi suunniteltua enemmän.

Kotitalousvähennystä kotitalouksien hankkimissa töissä laajennetaan hoito- ja hoivatyöhön, jota tehdään puolisoiden vanhempien kotona tai vapaa-ajan asunnossa. Myös näiden osalta palkoista tulisi saada vähentää 30 % aiemman 10 %:n sijasta. Tällaiset uudistukset menisivät oikeaan suuntaan. Vaikeus on siinä kuten arvolisäveroasiassakin, että askeleet ovat pieniä ja toimintalinja on ristiriitaista, kun samaan aikaan käytetään rahaa suuryhtiöiden verokevennyksiin.

Työttömyysturvan päiväraha on tarpeen nostaa 30 euroon. Siitä vajaa 700 euroa eli markoissa reilu 4 000 kuukaudessa. Sekään ei ole tasona vielä riittävä, mutta olisi askel oikeaan suuntaan.

Sairausvakuutus esitetään jaettavaksi työtulovakuutukseen ja sairaanhoitovakuutukseen, jotka rahoitetaan pääosin työnantajilta ja vakuutetuilta perittävillä maksuilla. Valtio rahoittaa työtulovakuutuksen vähittäispäivärahat ja puolet sairausvakuutuksen etuuksista ja toimintamenoista. Tätä mainostetaan uudistuksena, mutta mitä sillä oikeastaan uudistetaan. Kyse on vaikeaselkoisesta asiasta, jonka merkitys jää epäselväksi. Valtio myös lupaa hyvittää vakuutettujen ja työantajien sairausvakuutusmaksujen korotukset vuoden 2006 alusta verokevennyksillä, mutta mistä rahat otetaan – karsimalla jotain muuta?

Yhtiöverokevennys 26 %:iin sisältyy budjettiin. Tämän arvioidaan supistavan verotuottoja 555 milj. e. Tämän rahan käyttö vaikkapa työvaltaisen yritystoiminnan ALV-kevennykseen olisi tuonut olennaisesti tehokkaamman työllisyysvaikutukset ja parantanut samalla palkansaajien ja pienituloisten ostovoimaa. Osingot tulevat osaksi verolle. Siitä on elämöity kovasti, vaikka osinkotulojen verotus on aivan tavallista muualla. Varallisuusveron alarajaa nostetaan 250 000 euroon.

Toimitus