Miten ”Kommunismin musta kirja” on laadittu

Historiantutkimukselli-sen “EU-direktiivin” asemaan ajettavana olevaan “Kommunismin mustan kirjan” mukaan, jota mikään varsinaisesti tieteellinen elin ole vahvistanut, Neuvostoliitolla olisi “tunnollaan” lähinnä vuosilta 1918 - 1953 20 mlj. “kommunismin uhria”. Kirjaa on arvosteltu mm. väestötilastojen sivuuttamisesta.

Tarkastellaanpa asiaa juuri niiden valossa hieman tarkemmin. Minä pystyn mielestäni aivan tarkalleen osoittamaan, miten “tutkijat” ovat “tieteellisesti” päätyneet kirjassaan esittämiinsä lukemiin.

Venäjällä/Neuvostoliitossa kaiken kaikkiaan mihin syyhyn tahansa kuolleiden kansalaisten määrä 40 vuoden aikana vuodesta 1913 vuoteen 1953 oli 40/60x150 = 100 mlj edellyttäen, että keskimääräinen elinikä olisi ollut 60 vuotta. Tuosta ko. aikana kuolleiden määrästä tällä tarkkuudella tasan puolet eli 50 mlj. oli naisia ja toinen puoli miehiä, pojat ja vaarit mukaan lukien, joista kymmenisen miljoonaa oli ensimmäisen (ja siihen liittyneiden muiden sotien), ja lähestulkoon 20 miljoonaa toisen maailmansodan uhreja. Sotien uhrien suuri enemmistö, myös kulkutautien, oli todellakin miehiä, ensisijassa sotilaita. Naisia myös tuomittiin kuolemaan tai pitkiin karkotuksiin vähän, ja pääasiassa henkirikoksista.

Se 50 – 30 = 20 mlj. erityistä ”Kommunismin uhria” noiden sodissa kuolleiden lisäksi merkitsisi käytännössä, että kaikki tuon neljänkymmenen vuoden aikana tuolloisessa Neuvostoliitossa kuolleet miehet olisivat kuolleet väkivaltaisesti, joko sotien tai ”kommunismin” uhreina! Se ei ole mitään ”kaunistelua eikä puolustelua”, vaan pelkkää matematiikkaa. Vuodesta 1923 vuoteen 1938, ennen alueliitoksia, silloisen NL:n väestömäärä kasvoi n. 130 mlj:sta n. 170 mlj:an, eli n. 40 miljoonalla.

Miesten keskimääräinen elinikä oli tietysti huomattavasti matalampi kuin naisten, mutta laskut on tehtävä kuitenkin näin, koska miehiä ja naisia syntyi yhtä paljon tällä yhden-kahden merkitsevän numeron tarkkuudella laskettaessa. Jos laskussa käytettäisiin miesten keskimääräistä elinikää, se tarkoittaisi, että heitä olisi syntynytkin vastaavassa suhteessa enemmän.

Venäläisessä, kaukaasialaisessa ja keskiaasialaisessa kulttuurissa naisilla ei olut senkään vertaa tekemistä rintaman kanssa kuin suomalaisessa. Sitä vastoin miehet olivat pyssyikäisiä varsinkin partisaanisodankäynnissä noin kymmenvuotiaista yhdeksänkymmenvuotiaisiin.

Marsalkka Zhukovin muistelmien mukaan sisällissodassa 1918 - 1922 kuoli Puna-armeijan sotilaita 2.2 mlj., joista rintamaolosuhteissa leviävän pilkkukuumeen ja joidenkin muiden tautien osuus oli suurempi kuin taisteluiden. Hävinneen puolen sotilastappiot tapaavat olla vähän isommat kuin voittaneen, joten kansalaissodan 5 mlj. kuollutta koostui lähes kokonaisuudessaan sotilaista.

Jompaa kumpaa ei tilastoihin mahdu, joko miesten luonnollista kuolleisuutta tai “Mustan kirjan” ”kommunismin uhreja”, sillä tavoin ”tieteellisesti” on ”direktiivi” asetettu. Vertailun vuoksi mainittakoon, että nykyisen ”emämaamme” Belgian kuninkaan Leopold II:n hallitessa Kongoa vv. 1890 -1909 siellä katsotaan jopa 10 mlj:n ihmisen menettäneen henkensä puhdistuksissa ja pakkotyössä, ja väkiluvun vähentyneen neljännekseen Kongossa, ja siten puoleen koko ”imperiumissa”…

Entäpä sitten Kiina?

Usein Suomessa toisen maailmansodan ja siihen välittömästi liittyvien muiden ryminöiden lasketaan olleen noin 56 mlj., joista 20 mlj. osui NL:n kohdalle. Jugoslavian ja Puolan suhteelliset menetykset olivat silti vielä suuremmat.
Kuitenkin esimerkiksi Koko kansan kirjakerhon Maailmanhistorian mukaan (n. 1990), jonka alkuperäisteos on norjalainen ja siis hyvin “läntinen”, Kiinan ja Japanin välinen sota liitännäiskonflikteineen vaati jopa 45 mlj.:n ihmisen hengen, joista pääosa oli kiinalaisia. Pääosapuolet olivat toisaalta Tshiang Kai Shekin ns. kansalliset joukot liittolaisineen, joihin tuolloin kuuluivat myös Maon kommunistit, toisaalta Japani liittolaisineen, joihin kuuluivat mm. Mantshurian “valkoiset”.
Saksalais-japanilaisen militarismin yhteisten uhrien määrä pelkästään II maailmansodassa liitännäiskonflikteineen oli siis n. 100 mlj.

“Mustan kirjaan”, joka löytää peräti 65 mlj. “kommunismin uhria” Kiinasta, tutkimatta sen tarkemmin II maailmansodan väestövaikutuksia, on ollut “varaa” tehdä aikamoinen laskuvirhe, tai kadonneita väestötilastoja löytyä, ilman että “Mustan kirjan tekijöitä silti voi “narauttaa” pelkällä matematiikalla...
Ihmeelliset ovat sotapropagandan ja hölynpölyjournalismin tiet.

Risto Koivula