Yksityiskohtia Marxin elämästä

Kustannusosakeyhtiö Otava julkaisi v. 2000 kirjan Marxin elämänkerrasta. Kirjan on kirjoittanut englantilainen radiotoimittaja ja kirjailija Francis Wheen. Kirja sai ainakin Englannissa suurta huomiota osakseen.

Kirjalla onkin kiistämättömät ansionsa, mutta samaan hengenvetoon on heti todettava, että kirja myös ostaa hyväksyntänsä kapitalistisessa yhteiskunnassa tuomitsemalla reaalisosialismin ja Neuvostoliiton merkityksen Marxin oppien toteuttajana.
Marxin elämää käsitteleviä kirjoista Neuvostoliitossa julkaistu laaja Marxin elämäkerta on tietysti omassa kastissaan kuvatessaan täsmällisen tarkasti Marxin ajattelun ja marxilaisuuden kehityskaaren aina kouluajoista Marxin ja Engelsin kuolemaan saakka. Neuvostoliitossa on julkaistu myös lyhyet elämäkerrat kaikista marxismin klassikoista. Näihin tutustuminen on luonnollisesti välttämätöntä, jos aikoo ymmärtää marxilaisuutta syvemmin.

Myöskin englantilainen David McLellan on julkaissut hyvän elämäkerran Marxixta ja hänen elämästään. Fransis Wheenin kirja ei asetu samaan riviin näiden ansiokkaiden teosten kanssa jo poliittisten kannanottojensa takia. Tosin on sanottava, että Wheen kyllä kunnioittaa Marxia ja hänen tieteellistä työtään. Wheen on nähnyt valtavasti vaivaa kerätessään Marxin elämää ja poliittista toimintaa kuvaavia kirjeitä ja muutakin faktatietoa.

Kirja keskittyy nimenomaan Marxin yksityiselämään ja sen se tekee todennäköisesti luotettavasti, koska kaikki lähteet on tarkasti luetteloitu. Juttuja ei siis ole keksitty. Eräs kaikkein tunnetuimmista Marxia koskevista tarinoista kuvaa Marxin ja Wilhelm Liebknectin kapakkakierrosta, kun nämä kierroksensa lopuksi innostuivat kivittämään kaasulamppuja säpäleiksi. He saivat poliisit peräänsä, mutta onnistuvat karistamaan takaa-ajajat kannoiltaan. Tämäkin tarina on Wilhelm Liebknehtin muistelua Marxista. Kuinka todenperäinen tarina on, sen voisi tietää vain Liebknect itse, mutta eihän häneltä kukaan enää pääse asioista kyselemään.

Wheenin kirjassa on suuri määrä yksityiskohtia, jotka käyvät yksiin muiden Marx-elämäkertojen kanssa. Lisäksi siinä on paljon sellaisia yksityiskohtia, joita muihin teoksiin ei ole kelpuutettu, mutta jotka varmastikin antavat lisäväriä Marxista tavallisena ihmisenä nostamatta häntä turhaan korkealle jalustalle. Tässä mielessä kirja kannattaa lukea. Se ilman muuta täydentää kuvaa Marxista.

Selviä virheitä kirjassa on vähän. Faktatiedoista virheitä tuskin löytää lainkaan, virheet löytyvät Marxia koskevien arvioiden tasolta - ja ne ovatkin jo sitten suuria virheitä. Kuten jo tuli todettua, kirja ei arvosta ollenkaan reaalisosialismista saatua kokemusta. Toinen selvä virhe on, että Wheen kiistää Marxin kurjistumisteorian. Wheen väittää, että Marx ei tarkoittanut koskaan, että kurjistuminen voisi olla kapitalismissa absoluuttista, hänen mukaansa Marx tarkoitti kurjistumisella vain suhteellista kurjistumista. Työn arvolakia käsitellessään Wheen antautuu uuspositivistisille porvarillisille tiedemiehille, jotka väittävät, ettei Marxin arvolakia muka voida koskaan todistaa oikeaksi. Wheen puolustautuu vastaväitteellä, ettei sitä voida todistaa vääräksikään. Tähän on sanottava, että Marxin arvolain paikkansapitävyydestä kannata edes kiistellä: se pitää paikkansa ja se on kulmakivi koko marxilaisessa taloustieteessä. Sen avulla voidaan tulkita parhaiten myöskin nykypäivän kapitalismin ilmiöitä.

Wheen myös väittää, että Marxin Pääoma on pelkästään kapitalismin kritiikki, eikä mitään muuta ja että tämä pätee Marxiin yleensä. Marx ei Wheenin mukaan koskaan sanonut mitään tarkempaa tulevasta sosialistisesta yhteiskunnasta. Tässä Wheen kyllä sivuuttaa niin Kommunistisen Manifestin sanoman, koko historiallista materialismia käsittelevät kirjoitukset ja Gothan ohjelman arvostelun vuodelta 1875.

Joka tapauksessa kirja kannattaa hankkia ja lukea, se antaa lisäväriä Marxin elämästä ja toiminnasta, mutta yksinään kirja ei mitenkään korvaa muita Marx-elämänkertoja.

Reijo Katajaranta