Työnantajien TUPO

Keskitetty tulopoliittinen sopimus solmittiin keskusjärjestöjen välillä marraskuun 18. päivänä, ja kaksi viikkoa myöhemmin katsottiin sopimukseen yhtyneiden liittojen määrä niin suureksi, että sopimuksen toimeenpanoa alettiin valmistella.
Niinpä maan hallitus jätti 3.12 eduskunnalle omat veronkevennys- ja työllisyyspakettiin kuuluvat lakiehdotuksensa, ja niin työmarkkinajohtajat kuin pääministerikin toivat julki tyytyväisyytensä saavuttamastaan sopuratkaisusta.
Palkansaajille solmittu sopimus on heikko, paljon heikompi kuin kukaan osasi kuvitella. Ostovoiman kasvu jää pariin prosenttiin ensimmäisenä vuonna, toisena vuonna se voi olla nolla, koska minkäänlaista tarkistuslauseketta ei sopimukseen sisälly. Pienet hallituksen järjestämät verohelpotuksetkin on ehkä pakko jo toisena sopimusvuonna periä takaisin kohoavina kunnallisveroina tai veroluonteisina maksuina. Työllisyyskoulutuksen lisärahat taas merkitsevät lähinnä vain sitä, että hallitus ilmaisee olevansa suopea työttömiä kohtaan. Mitään todellista vaikutusta näillä rahoilla ei työttömien asemaan ole!

TUPO työnantajapolitiikan välikappaleena

Jo silloin, kun keskusjärjestöjen neuvottelut vielä olivat kesken valistivat työnantaja-järjestöjen ja yrittäjien yhdistysten johtohenkilöt omiaan, jotta nämä ymmärtäisivät kolmikannaksi kutsutun järjestelmän suuren edun sekä heille itselleen että laajemmin koko yksityisomistusta suosivalle talouspolitiikalle. Valistuksen tarpeellisuus voi lukijasta tuntua oudolta, mutta on muistettava, että firmoissa valtaa käyttävät yhä monet peittelemättömän luokkayhteiskunnan kasvatit 1950- ja 60-luvuilta. Nämä hienot herrat ovat tottuneet kavahtamaan elämässään kaikkea työväenliikettä, eivätkä he tee eroa sopeutuvien, usein sosialidemokraattisesti sitoutuneiden järjestöjohtajien ja muiden välillä. Onkin odotettavissa, että uuden työnantaja-sukupolven astuessa “remmiin” taito käyttää työnantajien hyödyksi työläisten itse itselleen valitsemia edustajia kasvaa. Tähän kehitykseen on työtätekevien järjestöissään opittava lähitulevaisuudessa vastaamaan, ja se on opittava hyvin!

Ammattiyhdistyksillä itsetutkiskelun paikka

Ei ammattiyhdistysliikkeellä helppoa ole. Maata johtaa hallitus, joka on muodostettu suurten työväenpuolueitten ja konservatiivisen oikeiston akselille. Lisäksi hallitusta johtaa pääministeri, jonka puoluekanta on sama kuin useimpien merkittävien ammattiliittojen johtohenkilöillä.

Varmaan jotkut järjestöjohtajat ovatkin kiusallisen tietoisia oman toimintansa ristiriitaisuudesta, siitä miten puoluepolitiikka ja oma vallassa pysyminen näivettää ay-liikettä ja siitä, miten työnantajat kohtelevat työläisten järjestöjä kuin pesurättiä, koska tietävät ne täysin vaarattomiksi itselleen.

Elämä jatkuu

Vaikka maan hallitus ja työnantajat saivatkin tulopoliittisessa sopimuksessa tahtonsa läpi niin kaikki työntekijöitten linnakkeet eivät vielä ole antautuneet. Maa- meri- ja ilmakuljetustyöläiset ovat urhoollisesti pitäneet pintansa ja kieltäytyneet heikosta tupo-tarjouksesta. Katseet ovatkin nyt kääntyneinä näihin sinnikkäisiin ja he kaikki liittojohtajasta rivijäseneen ansaitsevat meidän muiden, tupon jo hyväksyneiden liittojen jäsenten, kannustavan tuen.

Työläiset eteenpäin!

Tärkeän kuljetussektorin piirissä työtä tekevät takaavat järjestöilleen mittavan neuvotteluvoiman, jota ilman ammattiliittojen johto ei voi koskaan saavuttaa mitään todellista. Onkin täysin mahdollista, että nämä työläis-aateliin kuuluvat urhokkaat tekevät sen, mihin muilla ei rohkeus riittänyt: he saattavat murskata tupon.