”Terrorismin vastainen taistelu” on pahinta terrorismia

Syyskuun 11. päivän terrori-iskut v. 2001 New Yorkiin ja Pantagoniin tappoivat yhteensä hieman yli 3000 ihmistä. Nämä iskut antoivat presidentti Bushille syyn julistaa sodan terrorismia vastaan. Heti kun Bush julisti päämääränsä, ei jäänyt epäilystäkään, etteikö tämä uusi ”terrorismin vastainen sota” tuottaisi uusia siviiliuhreja moninverroin enemmän kuin matkustajakoneiden ajaminen WTC:n torneihin konsanaan.

Bush julisti koko maailmalle, että jos ette ole puolellamme, olette meitä vastaan. Saman tien hän myös määritteli roistovaltioiksi mm. Irakin, Iranin, Pohjois-Korean.

Tämän uuden sodan yhtenä seurauksena on Naton vahvistaminen. USA pyrkii Naton avulla toteuttamaan omia päämääriään koko maailman mitassa. Kun Suomessa mm. Max Jacobsson puhuu Naton muuttumisesta, on tämä täydellistä hölynpölyä. Nato on muuttunut vasta sitten, kun se on olennaisesti pienentänyt asevarusteluaan, pienentänyt toiminta-alueensa omille rajoilleen ja alkanut poistamaan ydin- ja joukkotuhoaseita myös itseltään. Nato ei ole mikään rauhanjärjestö, eikä Suomen tule missään oloissa liittyä Natoon. Suomen poliittinen eliitti on Nato-päätöksensä kuitenkin tehnyt ilmeisesti jo aikoja sitten. Tärkein asia tulevissa eduskuntavaaleissa onkin Nato-kysymys.

Terrorismin vastaisen sodan mahdottomuus

Läntinen tiedonvälitys on muodostanut mielikuvan, jonka mukaan maailmassa toimii hyvin organisoitunut Al-Qaeda -niminen terroristijärjestö, joka valtamedian mukaan edustaa suurin piirtein kaikkea mahdollista pahaa. Al-Qaeda on kuitenkin vain yksi monista fundamendalisti-islamilaisista ryhmittymistä. Sillä ei ole täsmällistä organisaatiomuotoa eikä sen jäsenillä ole jäsenkirjoja. Puhutaan Al-Qaedan tuhoamisesta. Kyseessä on kuitenkin tyypillinen solujärjestö, jonka jäsenet eivät pääsääntöisesti edes tunne toisiaan. Sellaisen järjestelmän tuhoaminen on käytännössä mahdotonta.
Al-Qaedan todellinen osuus tapahtuneissa erilaisissa iskuissa on mitä suurimmassa määrin epäselvää. Al-Qaeda -painotteisuus Yhdysvaltain presidentin julistamassa “terrorismin vastaisessa taistelussa” on ilmeisesti tarkoituksellinen propagandatemppu. Todellisuudessa maailmassa on sadoin miljoonin räikeistä epäoikeudenmukaisuuksista kärsiviä ihmisiä sekä hajanaisia erilaisia näkökantoja edustavia järjestöjä, joiden toiminta purkautuu usein väkivaltaisesti, joko suunnitelmallisesti tai spontaanisti.

”Terrorismin vastaisella taistelulla” pyritään todellisuudessa tuhoamaan ylipäätään kaikki kapitalismikriittiset oppositioryhmittymät maailmassa. Vastaava propaganda pyrkii leimaamaan kaikki poliittiset oppositiot “pahaksi”, jota vastaan mitkä tahansa toimenpiteet ovat oikeutettuja. Esimerkkejä on lukuisia. Mm. täysin rauhanomainen turkkilaisten Kansan Vapautusrintama (DHKC) on EU:ssa julistettu “terroristijärjestöksi” ja sen jäseniä on poliittisin perustein vangittuina Turkin hallituksen pyynnöstä Saksassa, Hollannissa, Belgiassa ja Englannissa. Filippiinien kommunistisen puolueen edustaja on samanlaisin poliittisin perustein vangittuna Hollannissa. Länsi-Euroopassa asuvia palestiinalaisia on pelkän kansallisuuden perusteella vangittu. Jne.

Valheellinen päiväuni

EU-valtioiden viranomaiset ovat tällaisissa asioissa vastuussa törkeistä ihmisoikeusloukkauksista. Maailman kapitalistinen eliitti on valjastanut NATOn tekemään globaalin likaisen työn, tuhoamaan “terrorismin”. Kuvitelma siitä, että NATO pystyisi järeällä sotakoneistolla hävittämään “pahaksi” nimittämänsä kansalaistason vastarinnan ei ole muuta kuin valheellinen ja lapsellinen päiväuni.

NATOn todellinen tarkoitus on palvella imperialismin geopoliittisia alueellisia tavoitteita sekä erityisesti öljyalueiden haltuun ottamista. NATO ei kuulu niihin voimiin, joilla parempaa maailmaa rakennetaan. Maailman väkivalta laantuu, kunhan edes jonkinlainen oikeudenmukaisuus muodostuu nykyisen riistokapitalismin ja häikäilemättömän imperialismin sijaan. Kääntäen: Mikäli poliittiset päättäjät kieltäytyvät tunnustamasta tätä ilmiselvää tosiasiaa, on edessä maailmanlaajuinen nopeasti laajeneva väkivaltakierre, jota mikään sotakoneisto ei pysty pysäyttämään.

KOMINFORMin välittämästä artikkelista muokannut Reijo Katajaranta