Kommunistit ja liittolaispolitiikka (2)

Kansan äänen numerossa 2/2002 alkoi keskustelun kommunistien liittolaispolitiikan teoreettisista perusteista. Lehtemme edellisessä numerossa (3/2002) käsiteltiin kysymystä miten ylikansallisen suurpääoman vastainen yhteisrintamapolitiikka torjuu aikamme äärioikeistolaisia ilmiöitä.

Kirjoitusten jälkeen keskustelua on jatkettu eri yhteyksissä. Mielipiteidenvaihto on paljastanut sen, että kommunistit ovat kadottaneet tiedot ja unohtaneet kuluneiden vuosikymmenten myönteiset kokemukset yhteistoiminnasta erilaisten kansalaisryhmien kanssa.

Kommunistit päävoima?

Muutosvoimat Suomen toiminnassa mukana olevia kommunisteja on syytetty ryhmäkuntalaisuudesta. Tätä yhteistoimintaa on pidetty raskauttavana siksi, että se ei ota huomioon kommunistisen puolueen ensisijaisuutta ja sen merkitystä vallankumouksen päävoimana.

Tästä on heti sanottava; seis toverit! Kommunistinen puolue ei ole vallankumouksen päävoima. Päävoiman ovat aina ja kaikissa vallankumouksellisissa liikkeissä muodostaneet työtätekevien joukot, palkansaajat, viljelijät, ammatin harjoittajat jne. Kommunistien ratkaiseva merkitys vallankumouksellisessa liikkeessä syntyy siitä, että he ovat työväenluokan tietoisesti vallankumouksellisin voima. Sillä on työväenluokan kokonaisetuja vastaava tieteellinen yhteiskuntakäsitys. Siihen perustuen kommunistit tekevät johtopäätöksiä yhteiskunnan vallankumouksellisen muuttamisen tarpeista ja osallistuvat myös vallankumouksellisen liikkeen johtamiseen. Tätä johtamiseen osallistumisen asemaa kommunisteilla ei ole automaattisesti. Se on hankittava voittamalla ihmisten luottamus.

Lantin kaksi puolta

Suomen kommunisteilla on kokemusta demokraattisen rintaman kehittämisestä. Liittolaispolitiikan kehittämisessä SKDL:ssä päästiin puolitiehen, sillä aivan liian usein SKDL samaistettiin kommunisteihin. Niinpä SKP: n sisäinen kahtiajako hajotti myös SKDL: n. Sen jälkeen monet kommunistit päätyivät näkemykseen, että oikea tapa vaikuttaa politiikassa, on toimia yksin puolueen kautta. Tähän johti myös se, että sosialismin alasajoa seuranneen uusoikeistolaisen yhteiskuntapolitiikan oloissa on entistä vaikeampaa kehittää demokraattista yhteisrintamapolitiikkaa. Nyt, kun on uudelleen löydetty perusta laajalle yhteistoiminnalle ja kun ryhdyttiin kehittämään Muutosvoimat Suomea, monet kommunistit putosivat kärryiltä. Ei nähdä kansanrintaman ja puolueen eroa. Eräät jopa samaistavat ne. Eräät jopa kysyvät miksi tarvitaan kansanrintama ja puolue?
Ilman laajaa kansanrintamaa on mahdoton koota yhteisten tavoitteiden taakse suurta todelliseen muutokseen kykenevää voimaa. Kommunistit ovat aina toimineet sen puolesta, että laajat kansalaispiirit kykenisivät pitkäjänteisesti ja pysähtymättä toimimaan yhteisen päämäärän (Irti EU:sta ja vapaakaupasta!) puolesta. Puolue ja demokraattinen kansanliike ovat suurpääoman vastaisessa taistelussa kiinteästi toisiinsa sidottuja, kuin rahan kruuna ja klaava. Kun Lenin ”Mitä on tehtävä kirjassaan” määritteli uudentyyppisen (kommunistisen) puolueen, hän tarkoitti sitä, että on luotava ideologisesti luja puolue, joka takaa jatkuvuuden ja on kykenevä järjestämään laajoja kansalaispiirejä poliittiseen toimintaan etujensa puolesta.

Porvarillis-demokraattinen vallankumous ja sosialismi

Kommunistien ohella muutkin puolueet ja poliittiset ryhmät voivat olla vallankumouksellisia. Meidän aikanamme se näkyy mm. siinä, että eri tahoilla tehdään työtä imperialististen sotilasdiktatuurien tai feodaalistyyppisen komennon vaihtamisesta porvarilliseen demokratiaan. Työtä tehdään monissa Euroopan maissa ylikansallisen suurpääoman vallan vaihtamisesta demokratiaan. Jo Marx ja Engels näkivät porvarillis-demokraattisen vallankumouksen välttämättömyyden. Tänäänkin suuret joukkoliikkeet vaativat suurpääoman vallan rajoittamista ja demokratian laajentamista. Suomessa se merkitsee mm. EU- komennon kumoamista ja ihmisten sosiaalisten ja taloudellisten perusoikeuksien turvaamista. Tässä kommunistit eroavat monista muista poliittisista voimista. Kommunistit näkevät, että porvarillisen demokratian laajentaminen ei riitä, sillä laajempanakin se vain kapitalismin riiston väline, jolla suurpääoma säilyttää toimintaoikeutensa ja lujittaa palkkatyöläisten riistoon perustuvaa valtaa.

Kommunistien käsityksen mukaan todellinen demokratia voidaan toteuttaa vasta, kun kansa ottaa suurpääomalta kaiken vallan. Samalla se merkitsee pankki- ja vakuutustoiminnan sekä suurtuotannon kansallistamista. Tämän vaiheen ylittäminen tulee olemaan ratkaisevaa yhteiskunnalliselle kehitykselle. Nykykehitys osoittaa, että tälle sosialistiselle kehitysuralle on vielä pitkä matka.

Vasemmistovoimien yhteisrintama?

Muutosvoimissa mukana olevia kommunisteja on syytetty siitä, että he veljeilevät porvarien kanssa ja että kansanrintaman tulisi perustua vasemmistovoimain yhteistyöhön. Tällaisten väitteiden esittäjät eivät ymmärrä mistä on kysymys. Ei nähdä, tai ei haluta nähdä, että nykymaailmassa taistelu porvarillisesta demokratiasta, johtaa väistämättä uudelle sitä korkeammalle tasolle. Turvautuminen yksin vasemmistovoimien yhteistyöhön merkitsisi, että suuri osa kansaa jätettäisiin omien ja yhteisten etujen valvomisen ulkopuolelle. Sitä paitsi tänään vasemmiston piirissä tuetaan suurella innolla nykyistä EU-suuntausta. Sellainen vasemmistolaisuus ei ole kovinkaan luotettava liittolainen. Kyse ei ole siitä, että vain määrätyillä poliittisilla leimoilla merkityt voimat liitetään yhteen, vaan siitä, että kansan etujen mukaista muutosta vaativat ihmiset liittoutuvat. Samoin on sanottava niille kommunisteille, jotka näkevät puolueen vallankumouksen päävoimana tai näkevät, että kommunistit eivät voi osallistua joukkotoimintaan muiden kuin heitä (ideologisesti) lähellä olevien voimain kanssa, eivät näe, että on mahdoton siirtää valta suurpääomalta suoraan kansalle. Ajatus, että kaikkien ihmisten on muututtava kommunisteiksi ennen kuin sosialistisen vallankumous voidaan toteuttaa, on täysin naurettava.

Nykyisen uusoikeistolaisen komennon muuttaminen ei ole mahdollista muuten kuin luomalla muutokseen kykenevä laaja kansanrintama.

Heikki Männikkö
Heikki.Mannikko@pp.inet.fi