Kiitokset itsenäisyyspäivän kuokkavieraille

On itsenäisyyspäivän ilta klo 18.30. Olen Helsingin Senaatintorilla. Jaan Kansan ääni- lehteä sekä Muutosvoimat Suomen esitettä. Suurkirkon kulmalla nuoret piirittävät eksynyttä taksia ja poliisien raahaamat tytöt huutavat: “Ei väkivaltaa“.

Muutaman metrin päässä nuoret puskivat mellakka- aitaa yrittäen saada sen murtumaan. Toiset nuoret puettuina poliisien kypäriin ja varustettuina pampuin yrittivät pitää aitaa pystyssä. Joku sai pampusta. Osa kiersi kauppatorin puolelle ja puski siellä aitaa.

Poliiseja oli paikalla kenties enemmän kuin yleislakonkaan aikana, kun ratsupoliisit pamputtivat työläisiä. 300 poliisia oli sulkenut Pohjoisrannasta kauppatorin puoleiselle rannalle saakka kadut niin, että presidentin linna oli vahvoin poliisivartion ympäröity. Jossain sanottiin olevan myös armeijan auton tarkkailemassa tilannetta. Suojeluspoliisin miehiä oli tapansa mukaan paikalla pyrkien videoimaan kaikki mukana olleet – tästä kerrottiin ennakkoon jo lehdessä. Siksi suurella osalla nuoria oli kasvonpeitteenä kaulahuivit. Suopon johtaja seurasi linnan juhlista käsin tilannetta todeten TV:llekin ettei mitään huolestuttavaa ole tapahtumassa. Poliisi yritti myös kepposta. Kauppatorin puolella oli rautahäkiksi kutsuttu aitaus. Ajatus oli, että mielenosoittajat kävelisivät suoraan tuohon häkkiin. Poliiseja kulki lauma myös mielenosoituskulkueen perässä ja tuli heitettyä: ovat liittyneet mukaan pienten palkkojensa puolesta. Kevennys on paikallaan, koska hehän ovat tavallisia palkansaajia, jotka vain tekevät työtään.

Itsenäisyyspäivän aamulla Punaisten valtakunnallisella muistomerkillä järjestetyssä muistotilaisuudessa puhuivat toverit Juho Haavisto ja Markus Kainulainen. Siellä en nähnyt tiedotusvälineitä. Eduskuntatalon edustalla järjestetty itsenäisyyspäivän tilaisuus, jossa allekirjoittaneen ohella puhuvat mm. Ilkka Hakalehto ja monet muut, ei myöskään kiinnostanut tiedotusvälineitä. Mannerheimintietä ajavat autoilijat kyllä näkivät suuret banderollit. Mutta Senaatintorillapa oli TV-kameroita, sekä liuta toimittajia odottamassa jos vain jotain tapahtuisi.

Mitä sitten uutisoitiin? STT kertoi paikalla olleen 200 mielenosoittajaa. Myöhemmin lehdet arvioivat heitä olleen 400. Oma arvioni mukaan meitä oli jakamieni lehtien perusteella 600. Iltalehdet kertoivat ennakkoon poliisin varautuneen isoin voimin tarkoituksena luoda pelotteluvaikutus. Ilta- Sanomat uutisoi, että Jyväskylästä tulleeseen nuorten bussiin tehtiin ratsia. TV4 paisutteli, että useita autoja piiritettiin. Yhtä siellä piiritettiin, kansanedustaja Lauri Oinosen taksia, koska tämä teki rikosilmoituksen, joka uutisoitiin, muttei sitä kysytty, onko lupa ajaa keskelle väkijoukkoa ja mielenosoitusta.

Pari vuotta sitten kuokkavierasjuhlassa nuoret yrittivät puskea aidan läpi kauppatorin puolella. Päällä olivat tyrox- varusteet pampun iskujen estämiseksi. Vuosi sitten poliisi oli tehnyt ratsian anarkistien toimistoon etsien ”aseita” ja vienyt megafonit. Silloin nuoret istuivat kadulle presidentin linnalle johtavalle tielle. Media sai uutisia, kun poliisin raahasi pois mielenosoittajia, jotka saivat pampun iskuja. Nyt poliisi yritti välttää tätä. Mutta media heräsi ja päätti olla paikalla. HS:n uutisessa arvosteltiin Kuokkavierasjuhlien järjestämistä, kun Linnaan on kutsuttu Attacinkin edustajia. Arveltiin, että kuokkavieraiden kuokkavieraiksi voi ilmaantua henkilöitä, jotka ”janoavat oikeaa mellakointia, lentäviä kiviä, tuleen sytytettyjä autoja, laukauksia ja verta”. Olivatko median uutisaiheista keskenään kilpailevat edustajat niitä kuokkavieraita, joista tässä varoiteltiin? ”Säpinä” kiinnosti. Haluttiin päästä ensimmäisenä uutisoimaan, jos jotain tapahtuu.

Median pettymiseksi kiviä ei lentänyt, ikkunoita ei rikottu. Siksi piti ylidramatisoida kuvin. Jaoin ”mellakoiden” kuumimmassa polttopisteessä lehtiä kaikessa rauhassa ja niitä ottivat nuoret iloisesti hymyillen. Ilmassa oli kyllä jännitystä jännitystä valtavan poliisimäärän takia ja vieressä puskettiin mellakka- aitaa. Kaiken kaikkiaan oli kyse varsin pienestä kansalaistottelemattomuudesta, mutta ennen kaikkea huomion herättämisestä asialle. Yhtään kiveä ei kuitenkaan lentänyt. Siksi näytettiin kuvia taksin naarmuista.

Mahdollinen loukkaantuminen siitä, että väitän median olleen paikalla vain säpinän vuoksi on aiheetonta. Missä on media ollut silloin, kun erilaisissa tilaisuuksissa on käsitelty työttömyyttä tai kansalaisten huolta viedä Suomi NATOon on kansalta kysymättä? Tämä on aiheellinen kysymys, kun oma rahakin vietiin kansalta kysymättä ja EU-jäsenyys toteutettiin vastoin perustuslakia. Ei joukkotiedotusvälineitä kiinnostanut esim. Suomen markan puolesta- teesien julkistaminen Suomen Pankin edustalla. Asettuu kysymys, voiko vaikenemisen muurin ylittää vain rahalla, ”säpinällä” tai ”ylilyönneillä”? Taksi-piirityksessä meni yli – vältetään seuraavalla kerralla aiheen antamista tällaisesta, koska sellaisen avulla leimataan hyvällä asialla oleva nuoret ja sellaisetkin, jotka voisivat tukea, saattavat lehtien perusteella saattaa hairahtua luulemaan, että liikkeellä olisivat muka ”ääriryhmät”. Kööpenhaminan EU-huippukokouksessa huippupäiset heittivät pulloja poliiseja kohden ja Helsingin Sanomien uutisen mukaan huppupäät olivat itse poliiseja (HS 15.12.2002 C2, Terhi Width). Onko tarkoitus esiintyä mielenosoittajina tilanteen valvomiseksi vai leimata rauhallista 10 000 ihmisen mielenosoitusta. Senaatintorillakin oli 3-4 huppupäätä, keitähän he olivat – nuorten joukolla oli kaulahuivit. Lähiradion kuuntelijoilta sain kiitosta, kun olin avoimin kasvoin, mutta hyväksyn nuorten suojautumisen leimaamista vastaan.

Vuosia sitten viimeisessä työttömien valtakunnallisessa mielenosoituksessa eduskuntatalolla oli sankasti väkeä paikalla. Siinäkin tunnelman kohotessa puskettiin aitaa. Silloin ay-liike tuki mielenosoitusta ja hallitsi Ahon ”porvari”-hallitus. Nyt on edelleen se 300 000 työtöntä kortistoissa. Yli 600 000 suomalaista on joka vuosi jossain vaiheessa työttömänä. Työttömyys on suistanut monen elämän raiteiltaan. Jotain on vialla EU-Suomessa, kun ”vasemmistolaisin” presidentti piirittää itsensä sisäministerin organisoimilla suurimmilla poliisivoimilla. Suomessa on syvä luottamuspula. Sen ratkaiseminen vaatii talous- ja yhteiskuntapolitiikan suunnan muuttamista. Se onnistuu, kun ihmiset lähtevät laajamittaisemmin kansalaistoimintaan. Itsenäisyyspäivän mielenosoittajat ovat tässä esimerkillisiä uuden suunnan edustajia.

Edellinen sukupolvi osoitti mieltään työväen olojen parantamiseksi. Sitä edeltävä sukupolvi puolusti vuoden 1918 työväen vallankumousta. Tämä toiminta on johtanut parannuksiin suomalaisessa yhteiskunnassa. Se osoittaa, että aina tarvitaan muutosvoimaa ja työväen ja muiden demokraattisen voimien yhteisrintamaa.

Tasavallan presidentin asemassa olisin poistanut ylimitoitetun mellakkapoliisivartioinnin ja tyytynyt normaaliin järjestyksen pitoon ja tullut pitämään puheen mielenosoittajille kiittäen yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta. Miettisin myös, miten itsenäisyyspäivän juhlinnasta voitaisiin karsia elitistiset piirteet, joita ja Irwin Goodman laulullaan kritisoi, ja juhlia päivää itsenäisyyden ja kansanvallan päivänä. Toistaisin myös Suomen kantana Irakin sodan uhkaan presidentti Kekkosen ajatuksen: Suomi on puolueeton ja sotilaallisesti liittoutumaton, muttei puolueeton sodan ja rauhan kysymyksissä, vaan rauhan puolesta sotaa vastaan. Jos Yhdysvallat aloittaa hyökkäyksen Irakiin, on tärkeää, että kansalaiset kokoontuvat laajoin joukoin rautatientorille mielenosoitukseen rauhan puolesta klo 17 heti saman iltana, kun hyökkäys on aloitettu.

Pekka Tiainen