Baltian maat liittyvät Natoon

Vuoden 2002 marraskuun loppupuolella oli Prahassa koolla Naton kokous. Kokous “kutsui” Naton uusiksi jäseniksi Baltian maat eli Viron, Latvian ja Liettuan. Lisäksi uusiksi jäseniksi “kutsuttiin” myös Slovakia, Slovenia, Romania ja Bulgaria. Ja kun otamme huomioon aikaisemmin Natoon liitetyt maat Puolan, Unkarin, Kreikan ja Turkin niin kas kummaa onkin Suomenlahdelta Välimerelle Venäjän rajanaapuriksi muodostunut Nato. Slovenian liittyminen Natoon yhdistää sopivasti Nato maat Unkarin ja Italian eli rinki Itävallan ja Sveitsin ympäri kuroutuu umpeen.

Tuon marraskuisen kokouksen jälkeen eurooppalainen Nato näyttää asetelmaltaan jokseenkin samanlaiselta kuin Hitlerin Saksa liittolaisineen ennen toista maailmansotaa. Tuo on hyvin vaarallinen asetelma. Entäs kun kahden suuren rattaisiin tulee hiekanjyviä tai joku saa päähänsä, että nyt lähdetään valloittamaan idän rikkauksia? Ei mikään mahdoton asetelma maailmassamme. Kaksi maailmansotaa käytiin 1900-luvulla. Molemmat sodat alkoivat Euroopan maaperältä ja ne käytiin rikkauksien valtaamiseksi. Entäpä tänään? Eikö USA:n touhuilussa mahda kuitenkin olla pääasiassa öljyn ja muiden rikkauksien perässä juokseminen. Afganistanhan sijaitsee mukavasti öljyputken reitillä ja Irakilla taasen on öljyä. Mikä sitten
estäisi Natoa johtavien “isojen poikien” havittelemasta rikkauksien taloudellista uusjakoa? Onhan USA:lla aika iso valta sotilasliitto Natossa. Entäpä mitä toiveita ja haluja on Euroopan talousmahdeilla?

Kansan Uutisten Viikkoliite julkaisi 8. marraskuuta 2002 Viron ulkoministerin Ojulandin haastattelun. Haastattelussa Ojuland uskoo Suomen ja Ruotsin seuraavan Baltian maita Natoon.

Niin siitä on kulunut vasta noin 11 vuotta kun Viro itsenäistyi ja nyt jo “kutsuttu” Nato jäseneksi ja samaan aikaa kovaa vauhtia luovuttamassa myös siviili-itsenäisyytensä EU:lle. Aika nopeaa kehitystä. Herääkin kysymys, että onko Viron poliittinen eliitti halunnut koskaan ollakaan itsenäinen vai oliko tämä kaikki jotain suurta showta Viron kansan taluttamiseksi läntisen tuttipullon imijäksi. Lainaanpa Viikkolehden artikkelista pätkän:

“Virolle sotilaallinen länsiliittoutuminen on ollut selvä ja jopa kohtuullisen yksimielinen valinta jo pitkään. Moni kokee vieläkin Venäjän varjon lankeavan pienen maan ylle.

- Ilman mitään epäilystä meille Virossa turvallisuus on äärimmäisen tärkeää johtuen historiastamme ja kokemuksistamme. Valehtelisin jos sanoisin, että tämä ei ole meille tärkeä näkökohta, Ojuland myöntää.
- Kyse on demokraattisten maiden yhteisöstä, jolla ei ole vain yhteinen turvallisuuskehikko, mutta myös yhteinen vastuu toisistaan. Siksi Virolle on täysin luonnollista tulla Naton täysjäseneksi.”

Mielenkiintoisia lauseita. Kun vielä asiassa hieman vihjaillaan 1939 tapahtumiin niin soppahan on valmis. Niin sanotussa itsenäisen Viron ajassa eli viimeisen 11 vuoden kuluessa käydessäni siellä olen kiinnittänyt huomiotani siihen, että Hitlerin Saksan miehitysajasta ja mitä silloin tapahtui ollaan kuin pissisukassa. Siitä ei puhuta, mutta julmistellaan Neuvostoliiton ajalla. Miten se nyt kuului se erään viisaan lausahdus, että kansakunta jolla ei ole menneisyyttä ei ole myöskään tulevaisuutta.

Tahdon muistuttaa erään asian historiasta mieleen. Sen, että Suomessa tuolloin 1941 ollut saksalainen sotaväki sekoitti Suomen toiseen maailmansotaan täydellä teholla. Tästäpä ei Suomen virallinen historia kerro. Mutta eipä kertoile Vironkaan nykyiset johtajat totuutta tuosta ajasta, mahtavatkohan edes olla tutustuneet siihen?

Winston Churchill sanoi radiopuheessaan kesäkuun 22. päivänä 1941 muun muassa seuraavaa:
“Kello neljä tänä aamuna Hitler hyökkäsi Venäjän kimppuun. Kaikkia hänen tavanomaisia muotoseikkojaan oli noudatettu huolellisen tarkoin. Juhlallisesti oli allekirjoitettu hyökkäämättömyyssopimus, ja se oli voimassa kummankin maan välillä. Saksa ei ollut esittänyt valituksia sen suhteen, ettei sitä ollut noudatettu. Sopimuksen luoman väärän turvallisuuden tunteen suojassa saksalaiset keskittivät valtavia voimia linjalle, joka ulottuu Vienanmerestä Mustaanmereen; ja hänen ilmalaivastonsa ja panssaridivisioonansa asettuivat hiljaa ja järjestelmällisesti valmiusasemiinsa.

Sitten yht’äkkiä, ilman sodanjulistusta, ilman edes uhkavaatimusta, saksalaisia pommeja alkoi sataa ilmasta Venäjän kaupunkeihin, Saksan joukot menivät rajaviivan yli, ja tuntia myöhemmin saapui Saksan suurlähettiläs, joka edellisenä iltana oli auliisti tuhlaillut ystävyydenvakuutteluja, melkein puhunut liitostakin, Venäjän ulkoasiainministerin luo tälle ilmoittamaan, että Saksan ja Venäjän välillä vallitsi sota.”

Niin nyt Natolta puuttuu enää tuota rajaviivaa Vienanmeren ja Suomenlahden väli, muuten se on Viron ja muiden Baltian maiden Nato kytkennän myötä Nato raja. Niin ja eihän se Suomikaan ole Natosta täysin irti mainitun päivän tapahtumista. Väinö Voionmaa, hän oli tuolloin eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana ja kirjoittaa päivän tapahtumista seuraavaa:

”... Tanner tiesi, että Suomi lähtee sotaan kymmenen päivän
päästä ja että lähipäivät ovat hyvin kriitilliset .”
Ja hieman myöhemmin jatkaa Voionmaa seuraavasti: “... mielestäni me itse saksalaisia olemme tänne suorastaan haalimalla haalineet ja myöskin hävittäneet rauhan mahdollisuuksia.”

Ja hieman myöhemmin: “Tämä päivä on selvittänyt paljon asioita. Suomi käy taas pyhää “puolustussotaa”, johon Venäjä on syypää. Suomella ei ole mitään syytä sotaan: kukaan ei sanallakaan ole maininnut sitä, että saksalaisten sotaleiri Suomessa antaisi Venäjälle aihetta moittia maamme tapaa pitää lupauksiaan. Venäläiset ovat julistaneet meille sodan - että se on provosoitu, siitä ei kukaan hiisku sanaakaan! Edelleen ovat nyt kokoomus ja maalaisliitto samoilla linjoilla. Ne muodostavat nyt sotapuolueen, joka kannattaa Saksaa ja on sitä varten luopunut kansanvallasta.”

Toistaako historia euroopassa itseänsä? Vai pystymmekö vielä muuttamaan suuntaa?

Timo Kangasmaa
puheenjohtaja
Sodan-ja fasisminvastainen Työ ry