EU-jäsenyys toi kovan talouspolitiikan

EU:n Vastaisen Kansanrintaman puheenjohtaja Heikki Männikkö puhui Helsingissä Hermannin kerhon vappujuhlassa: EU sai viime yönä 10 uutta jäsenmaata. Ikävää oli, että hallitseville piireille ei tuottanut vähääkään vaikeuksia saada kansanäänestyksissä hyväksyntä maidensa EU- jäsenyydelle.

On hyvä kerrata mitä 10 vuoden EU- jäsenyys on tuonut Suomelle. Valmistautuminen EU:n jäsenyyteen aloitettiin jo varhain, kun maamme eliitti oli kansan selän takana päättäny jäsenyydestä. Kalevi Sorsan hallitus aloitti 80- luvun puolivälissä rahamarkkinoiden- ja pääoman liikkeiden vapauttaminen sekä verokevennykset rikkaille.

Vuodesta 1985 pääomien vienti alkoikin kohota jyrkästi. Harri Holkerin hallitus toteutti ns. säädellyn rakennemuutoksen, ja kymmeniä tuhansia yrityksiä joutui panemaan lapun luukulle. Tämän jälkeen Esko Aho teki muutakin, kuin vastoin kannattajiensa tahtoa jätti EU- jäsenhakemuksen. Aloitettiin politiikka, jonka tuloksena sosiaali- ja perusturvaan tehtiin kymmenien miljardien markkojen leikkaukset. Tätä jatkoivat edelleen Lipposen -Niinistön hallitukset uusimalla Ahon- Viinasen tekemät leikkaukset ja tekemällä uusia leikkauksia. Tällä suoneniskulla siirrettiin kansalta pääomapiirien taskuun noin 50 miljardia markkaa mikä vastaa noin 7 % maamme kansantulosta. Tällä hetkellä toteutetaan kilpailukyvyn parantamisen nimissä 10 miljardin euron veronkevennysohjelma, joka on suoraan pois kansan sosiaali- ja perusturvasta.

Meidän ja tulokasmaiden elintaso laskee

Mitä sitten tulee ajatella näiden tulokasmaiden suhteen, jotka viime yönä astuivat “tähän suureen EU-maiden perheeseen”? Näissä maissa palkat ovat noin 5 kertaa perinteisiä EU- maita pienemmät ja työttömyys varsinkin näiden maiden maaseudulla kohoaa 50-60 %:ttiin. Näin on esim: Eestin, Slovakian tai Unkarin kohdalla. Näissä maissa EU-kuntoon laittaminen on aiheuttanut samanlaista tuhoa mitä se aiheutti meillä Suomessa. Ulkomaisen pääoman houkuttelemiseksi on suoritettu erilaisia leikkauksia.

Nyt yritykset meiltä ja muista perinteisistä EU-maissa siirtävät tuotantoaan EU:n tulokasmaihin. Elintaso tulokasmaissa ei kuitenkaan parane nopeasti niihin virtaavan pääoman vuoksi. Kilpailukyvyn parantamiseksi näissäkin maissa vaaditaan yhä uusia leikkauksia. Näyttää siltä, että entisten EU-maiden elintaso alenee ja lähenee nopeammin näiden tulokasmaiden elintasoa, koska meilläkin ajetaan edelleen kilpailukyvyn säilyttämiseksi leikkauksia palkkoihin sekä perus- ja sosiaaliturvaan. Ja kaiken hyödyn korjaa kapitalisti.

Sosialidemokratian historiallinen petos

Nykyistä tilannetta tulee verrata ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeseen aikaan. Silloin sosialidemokraattiset puolueet sopivat, että sodan syttyessä imperialististen valtojen välille työläiset kieltäytyvät tappamasta toisiaan ja yrittävät muuttaa sodan omissa maissaan imperialististen hallitustensa vastaiseksi vapaussodaksi. Mutta enemmistö toisen internationaalin sosialidemokraateista petti tämän sopimuksen ja kehottivat työläisiä taistelemaan omien porvariensa puolesta. Petostaan he perustelivat sillä, että oman porvariston voitto sodassa hyödyttää näiden maiden työväenluokkaa.
Eikö nykyinen tilanne itseään työväenpuolueiksi nimittäviltä puolueilta olekin samanlainen petos työläisiä kohtaan? Eri maiden työläiset ohjataan kilpailemaan siitä kuka eniten kilpailukyvyn nimissä kiristää vyötään ja alentaa palkkojaan. Palkansaajat häviävät ja kapitalisti voittaa.

Ei vaalien boikottia

Nykyinen kova talouspolitiikka on juuri EU- politiikkaa. Sen toteuttaminen vaatii raameikseen EU:n. Tämä on hyvin tärkeä asia, koska monet ymmärtävät EU:n hyvin pinnallisesti. Kun kamppailemme EU:ta vastaan niin tosiasiassa taistelemme sen kansanvastaista talouspolitiikkaa vastaan.

Meitä on monissa yhteyksissä arvosteltu siitä, että osallistumalla EU:n parlamentin vaaleihin, me samalla hyväksymme EU-organisaation ja annamme sille legitimiteetin. Tämä asia meidän tulee selvittää itsellemme hyvin tarkkaan. Kumota EU on sama asia kuin kumota nykyinen yhteiskunta- ja talouspolitiikka. Se olisi vallankumous, koska siinä otetaan suurkapitalisteilta valta pois. Tämä työmaa vaatii onnistuakseen suuren voiman ja - kansanliikkeen, jollaista kovasta työstämme huolimatta meillä ei ole. Myöskään EU- vaalien boikotointi ei lisää tällaista liikettä. Boikottikehotus ei saavuta ketään johtaakseen aktiiviseen toimintaan. Väite siitä, että matala äänestysprosentti EU:n parlamenttivaaleissa olisi osoitus EU:n politiikkaa vastaan suuntautuvasta kansanliikkeestä on pelkästään kuviteltua, fiktiivistä liikettä. Mitään sellaista liikettä ei ole näkyvissä.

Alhaisessa äänestysprosentissa EU:n parlamenttivaalissa on ennemminkin kyse poliittisesta passiivisuudesta ja siitä, että EU-asioita ei kriittisyydestä huolimatta tunneta. Ennemminkin tulisi nähdä äänestäminen EU- vaalissa ensimmäiseksi vaiheeksi prosessissa, jossa kiinnostutaan EU- asioista ja edetään tietoiseen kielteiseen EU- asenteeseen.
Marxilaisen työväenliikkeen piirissä on ajat sitten todettu, että boikotti on erikoisen tilanteen taistelukeino, joka on käyttökelpoinen vain silloin kun sen takana on vahva joukkoliike, jolla on voimaa ohittaa suurpääoman valtakoneisto. Kompromissit pitkäaikaisen päämäärän saavuttamiseksi ovat hyväksyttäviä ja välttämättömiä kunhan pidetään mielessä nämä tärkeät pitkäaikaiset tavoitteet eli tässä tapauksessa EU- politiikan kaataminen ja ensi vaiheessa vallan ottaminen pois suurpääomalta.

Pitkä marssi on kuljettava

Kansan äänen julkaisijajärjestöt ovat esittäneet tavoitteenaan yhteisrintaman kokoamista nykyistä talouspolitiikkaa vastaan. Emme myöskään ole sulkeneet pois mahdollisuutta perustaa uusi laaja työväenluokkaa edustava liike tai puolue, joka sanoutuu irti nykyisestä EU-politiikasta ja suuntautuu todelliseen muutokseen. Tällainen puolue tai liike on kaikissa olosuhteissa vallankumouksellinen, koska EU:ta ei voida vastustaa muutoin kuin esittämällä tavoitteeksi porvarillisen yhteiskunnan demokratisointia ja vallan ottamista pois ylikansalliselta pääomalta uudelleen kansan haltuun. Tämäkin on kuitenkin tie, joka pakostakin johtaa kansat sosialistiselle kehitysuralle. Jokainen meistä ymmärtää, että nykyisissä olosuhteissa se on pitkä ja vaikea marssi, mikä meillä on edessämme, mutta se tie on kuljettava.

Heikki Männikkö