Uskottavuus syntyy yhtenäisyydestä

Hermannin kerholla pidetyssä Kansan ääni-lehden julkaisijajärjestöjen Vappujuhlassa puhui mm. Heikki Männikkö: Vaalit antoivat jälleen meille esimerkin siitä, miten vaikea meidän on löytää nykyiselle uusoikeistolaiselle politiikalle vaihtoehto, joka herättää ihmisten luottamuksen. Äskeisessä Kansan äänen pääkirjoituksessa tätä sivuttiin nimellä “pitkä marssi”.

Nykymaailmassa on voitettavana vaikea ristiriita. Elämme mitä kovinta kapitalismia, johon liittyvä kova talouspolitiikka koettelee kehitysmaiden ohella myös teollistuneiden maiden väestöä. Verratkaamme Suomea ja Argentiinaa. Tällä hetkellä meillä on työttömiä työnhakijoita runsaat 300000 ja ns. laaja työttömyys (työttömyyseläkkeellä ja työllisyyskoulutuksessa olevat sekä työttömiksi kirjaamattomat) on n. 450000. Työttömyyden kiroista joutuu perhesiteiden kautta kärsimään yli miljoona ihmistä. Argentiinassa puolestaan talous romahti vuodenvaihteessa 2001-2002 ja maa joutui julistautumaan maksukyvyttömäksi. Seurauksena monien pankkisäästöt haihtuivat olemattomiin ja palkat laskivat puoleen entisestään. Nyt neljännes työvoimasta on vailla työtä ja inflaatio laukkaa noin 40 % vuosivauhtia ja yli 60 % väestöstä luokitellaan köyhiksi.
Argentiinan ja Suomen esimerkit kuvaavat kapitalismin arkipäivää maailmassa. Iso ristiriita on siinä, että kansan kelpuuttamaa vaihtoehtoa ei nykypolitiikalle näytä löytyvän. Eduskuntavaaleissa politiikan muutokseen pyrkivät voimat, Muutosvoimat Suomi, SKP ja KTP saivat yhteensä ainoastaan 1,3 % äänistä. Mutta vaihtoehtoa nykypolitiikalle ei noussut esiin Argentiinankaan vaaleissa. Amerikkalaistyyppistä vapaata markkinataloutta suosiva Menem sai eniten ääniä ja samaa peronistipuoluetta edustava Kirchner lähes yhtä paljon. Ei Suomessa eikä Argentiinassa nähty juurikaan merkkejä muutoksesta.

Synkän talouskehityksen ohella maailmassa vallitsee vaarallisempi tilanne kuin vuosikymmeniin. Kirjassaan imperialismi kapitalismin korkein vaihe Lenin määritteli vuosisadan alussa imperialismin tunnusmerkit. Hän totesi, että samoin kuin kapitalistinen kilpailu kunkin valtion sisällä synnyttää monopolisopimukset, niin aivan samoin finanssipääoman herruus johtaa maailman jakoon sekä taloudellisessa että alueellisessa mielessä.

Kuluneen vuosikymmenen tapahtumat osoittavat meidän elävän imperialismin uutta vaihetta, jossa kapitalistiryhmät ratkovat kiistojaan maailman omistuksesta aseellisesti. Sosialismin alasajon seurauksena tällä kehityksellä ei ole vastavoimaa. Valtansa tueksi jokainen kapitalistiblokki tarvitsee oman armeijan. Siksi olemme pitäneet vähintäänkin omituisena tilannetta, että taloudellisesta vallasta maailmassa kilpailevilla blokeilla USA:lla ja EU:lla oli pitkään sama armeija Nato. Mutta USA:n sota Irakin öljyrikkauksien anastamiseksi toi tämän ongelman esiin. Taistelu maailman uudesta jaosta pakotti EU:n kovan ytimen julkisesti suuntautumaan oman armeijan perustamiseen. Irakin sodan tuloksena Saksa, Ranska, Belgia ja Luxemburg ilmoittivat suuntautumisesta EU:n turvallisuus ja puolustusliiton perustamiseen. Imperialistinen kehitys otti tässäkin jättiläisen askeleen eteenpäin.

Kommunistien ongelmana on tänään yhtenäisen luokkataistelutaktiikan puuttuminen. Myös yhtenäinen arvio siitä, mikä maailmassa johti sosialistisen kehityksen alasajoon puuttuu. Tämä arvio jos mikään on välttämätön lähtökohta kommunistien toimintayhtenäisyyden aikaansaamiseksi. Imperialismi toimii tänään hyvin globaalisella tasolla ja taktiikalla. Ei voi ajatellakaan, että imperialismin vastavoimat kykenisivät selviytymään voittajina nykyisestä luokkataistelusta, elleivät ne myös kehitä yhteistä globaalia suurpääoman vastaista luokkataistelutaktiikkaa. Vaihtoehto imperialismille on tähänkin saakka kehitetty vain sosialistisista lähtökohdista. Osana imperialisminvastaista liikettä yhtenäinen kommunistinen liike on välttämätön.

Eduskuntavaaleissa tavoitteenamme oli luoda laaja kansanliike uusoikeistolaista EU-suuntausta vastaan. Suuntautumisemme liittolaispolitiikkaan perustuu arvioon, että mikään puolue tai kansalaisjärjestö ei yksinään kykene järjestämään nykyisen rosvopääomaa palvelevan uusoikeistolaisen EU-politiikan kaatamiseen riittävää voimaa, koska ensi vaiheessa on kyse porvarillisen demokratian palauttamisesta. Ongelma etsiä vaihtoehto imperialisminvastaiselle taistelulle ratkeaa varmasti, jos löydämme vastauksen kysymykseen miksi Muutosvoimat Suomi sai koko maassa vain 11552 ääntä (0,4 %) ja MVS:n tapaan muutosta tavoittelevat KTP (0,1 %) ja SKP (0,8 %), eivät myöskään kyenneet vaalimenestykseen eduskuntavaaleissa.

Muutosvoimat Suomi, SKP ja KTP esiintyvät kukin erikseen uusoikeistolaista yhteiskuntapolitiikkaa vastaan vaatien politiikan suuntaan jopa samoin tunnuksin selkeää muutosta. On “rikollista”, että samoja tavoitteita esittävät voimat yrittävät kukin omia nämä tavoitteet itselleen. Uskottavuus saavutetaan vain sillä, että muutokseen pyrkivät voimat esiintyvät yhtenäisinä. Välttämätön imperialisminvastainen toimintayhtenäisyys saavutetaan vain sillä, että kommunistit kykenevät yksimielisesti soveltamaan leniniläistä luokkataistelutaktiikkaa nykyaikaan.

Mitä tarkoittaa Kansan äänessä esittämämme tavoite “On palattava leniniin”. Oikean taktiikan ohella tarvitaan myös yhteiskunnallisen tilanteen kypsymistä. Ihmiset eivät vielä ole valmiita siihen yhteiskunnan poliittiseen muutokseen, joka on välttämätön nykysuunnan muuttamiseksi. Ei toteudu se Leninin mainitsema tilanne, että “hallitsevat eivät kykene hallitsemaan entiseen tapaan ja sorretut eivät halua elää entiseen tapaan”.

Lenin omaksui marxilaisen yhteiskuntateorian ja sovelsi sen konkreettisesti luokkataisteluun, jonka saavutukset näemme vieläkin ympärillämme, vaikka kapitalistit yrittävät niitä kaikin keinoin purkaa. Oikea tieteellinen teoria ei kuitenkaan vielä tuo voittoa. Ihmiset Suomessa tai Argentiinassa eivät halua ottaa kannettavakseen sitä vastuuta minkä todellinen poliittinen muutos tuo tullessaan. Kyllä he ymmärtävät tavoitteemme aivan oikein, mutta siihen elämänmuutokseen minkä poliittinen muutos nykytilanteeseen tuo tullessaan ei haluta ryhtyä. He yrittävät sinnitellä nykytilanteen mukana. Ei toteudu vielä se Leninin määritelmä, jonka mukaan “sorretut eivät halua elää entiseen tapaan”. Hallitsevat puolestaan kykenevät edelleenkin hallitsemaan entiseen tapaan, vaikkakin he joutuvat ottamaan käyttöönsä laajoja porvarillisenkin demokratian vastaisia keinoja. Kaiken kaikkiaan tilanne ei ole kypsynyt Leninin määrittelemällä tavalla. Mutta kyllä se kypsyy.

Näkemyksemme mukaan ainoa keino edetä kohti todellista politiikan muutosta ja tilanteen kypsymistä merkitsee nykyisen uusoikeistolaisen EU-politiikan vastaisen liittoutuman laajentamista. Tähän valmistaudumme parhaiten järkiperäisellä poliittisella työllä ja vakuuttamisella, jossa ei ole sijaa halpahintaiselle demagogialle. Se on järkevintä kaikkien pienpuolueiden osalta, koska yksin mikään niistä ei kykene suurten EU-puolueiden harjoittaman politiikan horjuttajiksi. Liittoutuman kokoavana tekijänä tulee olla uusliberalistisen politiikan, EU-jäsenyyden ja Naton vastustaminen, sekä demokratian laajentaminen. Meidän osalta se merkitsee “pitkää marssia”, joka on käytävä ja, jossa kansa on tosiasioihin perustuvan mielipiteenmuokkauksen kautta vakuutettava muutoksen välttämättömyydestä.

Heikki Männikkö