Toisen maailmansodan lopputulos ei himmene

Malmin hautamuistomerkeillä puhui Voiton päivän 9.5. merkeissä Juho Haavisto.

Toisen maailmansodan päättymisestä on kulunut 58 vuotta, mutta tuon sodan lopputulos ei himmene vaikka Euroopan Unioni onkin pyrkinyt peittämään sen nimeämällä 9. toukokuuta Voiton päivän sijasta Eurooppa päiväksi. Näin se koettaa peittää Neuvostoliiton saksalaisesta Natsismista ja Italian Fasismista saavuttaman voiton merkitystä. Vain revansistit voivat näin tehdä. Maailman kansat tulevat aina muistamaan Voiton päivän kansojen tulevaisuuden pelastajana, demokraattisena käänteenä, suurenmoisena inhimillisyyden voittona, josta olemme velkaa Neuvostoliiton kommunisteille ja kansoille.
Voimme muistuttaa tänään, niin kuin tulemme aina muistuttamaan, ettei kansanjoukkoja vastaan suunniteltuja mitä tahansa valloitussotia tulla koskaan voittamaan ilman, etteivätkö kansat oppisi niistä sen, mikä on totta: Imperialismi on nyt, huomenna ja aina kansanjoukkojen vihollinen. Imperialismi on vihollinen, josta ei eroon voi päästä muuten kuin suuntaamalla taistelu sosialismin palauttamiseen entistä voimakkaampana. Sosialismin tappio, niin Euroopassa kuin muuallakin on vain väliaikainen, muttei peruuttamaton tilanne. Eikä tämän toteaminen edellytä enää minkäänlaisia ennustajan lahjoja, vaan on vain tosiasiain tunnustamista.

EU:hun liittyminen on merkinnyt kansallemme sen omien oikeuksien ajamisen estämistä. Koska elämme kapitalistisessa diktatuurissa, on EU-politiikan ajaminen varsinkin juuri SDP:n- ja Vasemmistoliiton johdon taholta mitä karkeinta työväen etujen rikkomista. Syytös on vakava, mutta totisinta totta. Siksi se on aina julkisesti todettava. Samoin SAK:n johdon linjaukset EU-kysymyksissä ovat johtaneet ay-kentän työn ja työläisten taistelun harhaan ja tuloksettomuuteen. Miten työväestö olisi voinut puolustaa oikeuksiaan, kun sen selkäranka tuli näiden samojen tahojen toimesta taloudellisesti murretuksi?

Työttömyyden ryöpsähtäminen vuosina 1992-93 virallisestikin yli puolen miljoonan oli tämän järjenvastaisen EU-politiikan realisoitumista. Seurauksena on ollut yhä useampien ongelmien kasautuminen työtätekevän kansanosamme kannettavaksi.

Osa työväestöstä on joutunut suorastaan paaria-luokkaan.Nyt koemme köyhyyttä, leipäjonoja, avioeroja, asunnottomuutta, lapsien huostaanottoa ja kaikenlaista krooniseksi muuttunutta kurjistumista maassamme. Vastuun nykykehityksestä kantaakin siksi ennen muuta SDP sekä ne Vasemmistoliiton johtajat ja synnyttäjät, jotka hajottamalla SKDL:n ja SKP:n mursivat Suomen kommunisteilta mahdollisuuden puolustaa luokkaansa. On todettava, että tämä kehitys oli samalla sekä kansallista että kansainvälistä ja johdettu kapitalistisista sylttytehtaista.

Etääntyminen työväen luokkaperustasta on aina johtanut kärsimyksiin, jonka seuraukset kansa yksin on saanut kantaa. Jos tätä tietä ei saada katkaistua, seurauksena on aivan väistämättä yhteiskunnallisen rauhan järkkyminen.

On selvää, että ennemmin tai myöhemmin työläisten on asetettava itselleen laajasti kysymys: “Menehtyäkö vai nousta taisteluun oikeuksistaan!” Yhteiskuntaamme on jo yli 15-vuotta ajettu törmäyskurssille. Nyt työväestö taistelee kukin paikallaan ja hajallaan. Mutta näin ei ole enää pakko olla! Tähän on mahdollista saada muutos. Se muutos edellyttää nyt kärsimään joutuneiden yhdistymistä yhteisten tavoitteiden ja yhteisen organisaation alle. Tätä varten on syntynyt myös kansalaisjärjestöjen yhteistyöjärjestö: “Muutosvoimat Suomi rp.”.

Se ei ole perinteinen puolue niin kuin se on tähän asti käsitetty, vaan kansalaisjärjestöjen yhteistyöorganisaatio, joka kokoaa, jos sille siihen annetaan tuki, koko Suomen työtätekevät ja edistykselliset voimat palauttamaan takaisin todellisuuteen käsitteet: “oikeusvaltio” ja “hyvinvointiyhteiskunta”. Tähän työhön kutsumme kaikkia niitä kansalaisjärjestöjä ja puolueita, jotka vilpittä ovat valmiit ajamaan kansamme suuren enemmistön etuja samojen yhteisten periaatteiden ja ohjelman pohjalta.
Kaikki tämä edellyttää samalla irtiottoa Euroopan Unionista. Maallemme on palautettava täysimääräinen ja suvereeninen itsemääräämisoikeus. Olemme tämän uuden itsenäisyystaistelun edessä. Tarvitaan myös ns. 4. valtalaki, jolla itsenäisyys palautetaan. Kansallinen itsenäisyys on maamme työtätekevälle väestölle elinehto niin edistyksen kuin sosialismin näköalan saavuttamisessa.

Näillä sanoilla haluamme kunnioittaa täällä lepäävien toverien ja fasismin vastustajien muistoa.

Malmilla 11.05.2003
Juho Haavisto