Työläisen ystävät – onko heitä?
TUPO - kortit paljastettu

Maanantaina 14.10 pääministeri Paavo Lipponen tapasi nelisenkymmentä työmarkkinajärjestöjen edustajaa, ja tästä tapaamisesta voidaan syksyn TUPO-neuvottelujen katsoa virallisesti alkaneen.
Lipponen korosti hallituksen tukevan TUPO:n syntymistä vero- ja työllisyyspoliittisilla toimilla. Edellytyksenä on kuitenkin, että työntekijöiden ja työnantajien keskusjärjestöt saavat aikaan neuvottelutuloksen hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta.

Pian varsinaisen tupo-kierroksen päästyä käyntiin kaikki pelurit alkoivat esitellä tarjouksiaan tulevasta tuposta. Ensin SAK esitteli palkkatavoitteensa, SAK tarjoaa 3,8 % ensimmäisenä ja 3,4 % toisena vuotena. Perustelunaan SAK esitteli työllisyyttä ja ostovoiman turvaavaa ratkaisua. Sitten tulivat Musta-Pekat esiin. Ensin TT tarjosi vain 1,5%, jonka jälkeen Palvelualojen Työnantajaliitto PT sanoi, että siinäkin on liikaa. PT:n mielestä “työvoimakustannusten muutos ei saa ylittää kilpailijamaiden kehitystä. “Työnantajapuolen laskelmat osoittavat, että palkankorotusvara ensi vuonna on reilut 1 %.”

TUPO-neuvottelijoiden tahto: Suomen työläisten jäätävä Euroopan köy-himmiksi

Työnantajapuolen tarjoukset sisältävät vaatimuksen, ettei Suomessa voida mennä palkankorotuksiin, jotka ylittävät korotukset kilpailijamaissa. Tämä periaate merkitsee, että suomalaisen palkansaajan ostovoima Euroopan kolmanneksi huonoimpana halutaan säilyttää! Tilastokeskuksen selvityksen mukaan EU-maista vain Portugalissa ja Kreikassa työläisen palkalla saa vähemmän kuin Suomessa! Myöskään SAK:n palkkatavoite ei korjaisi Suomen kehnoa palkkatasoa suhteessa eurooppalaisiin kilpailijamaihin.

Työllisyydestä puhuvilla heiluvat korvat

Niin työnantajien keskusjärjestöt kuin maan hallituskin korostavat, miten heidän tavoite-asettelunsa jalona päämääränä on huolehtia työllisyydestä. Puolen vuoden tähtäimellä näin varmaan onkin, siihen saakka kunnes eduskuntavaalit on käyty, mutta näiden työllisyyden hoidoksi verhottujen tavoitteiden hintana on palkkojen ostovoiman suh-teellinen supistuminen ja yritysten organisaatio-rakenteiden kehitystyön pysähtyminen. Kansainvälisessä kilpailussa johto- ja työnjärjestelykysymykset ovat paljon merkittävämpi kilpailutekijä kuin se kyseenalainen säästö, minkä huonot palkat saavat aikaan.
Yritysten johdolla ja omistajien hallintoneuvostoilla on kuitenkin suuri kiusaus olla tekemättä mitään, sillä muutos merkitsisi useimmiten puuttumista jonkun “hyvän veljen” tekemisiin tai totutuista tavoista poikkeamiseen! Niinpä ilman työläisten, todellisten tuotannon tekijöiden, aiheuttamaa ulkoista painetta, muutosta ei tapahdu!

TT juonii: Mene sinä - minä kurkin

On mahdollista, että menestyviä ja hyvin kannattavia tuotannon aloja edustava TT jättää varsinaisen tavoitteen-asettelun pieniä ja heikosti menestyviä yrityksiä edustavan Palvelutyönantajaliiton, PT:n, vastuulle. Mikä tahansa neuvottelutulos, joka on edes jossain määrin siedettävä heikoiten tuottaville yrityksille merkitsee suurta voittoa hyvin kannattavien firmojen tulokseen. Uskokoon ken tahtoo, että näin syntynyt voitto ohjautuu puskurirahastoksi työllisyyden ylläpitämiseen! Kun sijoittajat tekevät päätöksiään kansainvälisissä pörsseissä päätoimialan tuottama tulos työntekijää kohden on se, joka ratkaisee. Ei kasvoton raha tunne tarvetta työllistää!

Muisto menneisyydestä: Minä sovin suoraan työntekijöitteni kanssa

Yhä joillakin työnantajatahoilla elätellään toivoa sopimisesta työpaikan sisällä. Se, että TT on julkistanut asiaa koskevan kirjeen ei ilmeisestikään ole tarkoitettu palkansaajajärjestöille vaan omassa piirissä esiintyville yksinäisille äänille. Työläisten onkin syytä olla valppaina. Palkansaajien neuvottelu- ja sopimisen tason tulee aina käsittää tuotanto- ja toimiala kokonaisuudessaan. Muuten ollaan helposti tilanteessa, jossa erimielisyydet yhdessä tuotantolaitoksessa johtavat tuotannon siirtymiseen saman työnantajan toiseen yksikköön tai yritysjärjestelyihin tuotannonalan sisällä!

Viisas työläinen odottaa

Työnantajajärjestöt kiirehtivät nyt mahdollisimman pitkää TUPO-sopimusta, jossa palkankorotusten määristä olisi tehty sitovat päätökset heti kauden alussa. Työnantajat laskevat, että syksyllä tavanmukainen talouden hengähdys-tauko yhdistyneenä öljypoliittisen sodan mahdollisuuteen Irakissa tekee helpoksi keskitetyn sopimuksen aikaansaamisen. Työnantajat voivat jopa tulla tarjouksissaan hyvin paljon SAK:n sinänsä vähäisiä tavoitteita vastaan vain saadakseen palkansaajien keskusliitot sidotuksi etukäteen määriteltyihin korotusprosentteihin.

Nykyiset sopimukset umpeutuvat ensi vuoden puolella. Palkansaajien kannattaakin nyt seurata talouden kehitystä ja pidättäytyä kirjoittamasta alle mitään sitovia sopimuksia. Kiirehtiminen johtaa helposti siihen, että kulman takana odottanut suhdannenousu hyödyttää pelkästään työnantajia ja palkkojen suhteellinen osuus kansantulosta entisestään laskee.

Liittokohtaisilla sopi-muksilla palkat nousuun!

Keskusjärjestöjen mahdollisesti ennen joulua solmima TUPO tarkoittaa vähimmäisehdoista sopimista eikä se niin ollen sido liittoja, jotka eivät allekirjoita sitä omaksi sopimuksekseen. Peräänantamattomat ja työtätekevien etu ensin – periaatteella toimivat ammattiliitot voivat halutessaan nostaa jäsenkuntansa palkkatasoa huomattavasti ja näyttää samalla mahdollisuuksien rajat puoluepoliittisesti sitoutuneille tai muuten edunvalvontaa vierastaville ammattiliitoille!

Suomalainen työtätekevä mies ja nainen ansaitsee palkkansa siinä missä eurooppalainen veljensä ja sisarensakin!

Timo Nieminen