USA ei välitä kansojen mielipiteistä

Bushin hallinnon esittämässä turvallisuusstrategiassa sanotaan, että Amerikan edustamia arvoja, jotka Bushin mukaan ovat ainoita oikeita arvoja, on Yhdysvalloilla oikeus viedä aseellisesti kaikkialle maailmaan. Sen mukaan Yhdysvalloilla suurvaltana on oikeus myös estää kilpailevan suurvallan nouseminen sen rinnalle. Tämä on avointa imperialistista kielenkäyttöä. Siitä, miten USA:n nykyinen linja näkyy USA:n lähi-Idän politiikassa, haastattelimme Helsingin yliopiston kehitysmaatutkijaa Pertti Multasta

Mikä on se keskeisin syy tilanteen kärjistymiseen Lähi- Idässä?

USA on kiinnostunut Irakin öljystä, ei joukkotuhoaseiden hävittämisestä, mikä on sille vain poliittinen motiivi. Tilannearviossa tulee muistaa historialliset tosiasiat. Kun Persiassa 50- luvun alussa yritettiin kansallistaa öljy, niin Yhdysvallat kykeni torjumaan sen järjestämällä vallankaappauksen, jolla Shaahi nostettiin valtaan. Irak kansallisti öljynsä 60- luvun alussa sekä karkotti Amerikkalaiset ja Englantilaiset öljy- yhtiöt. Jos amerikkalaiset öljy- yhtiöt ja eurooppalainen öljyteollisuus jaksoi odottaa 70 vuotta paluutaan Kaspian rannoille, niin Irakin kohdalla 40 vuotta on lyhyt aika. Bush ja hänen hallintonsa keskeiset edustajat ovat työskennelleet amerikkalaisen öljyteollisuuden palveluksessa.
He ovat sidoksissa öljyrahaan ja -bisnekseen. Todellinen tavoite on palauttaa kontrolli Irakin öljyyn. Historiallisista syistä tämä on täysin ymmärrettävää, koska kaksi valtiota, Yhdysvallat ja Englanti heitettiin 60- luvun alussa ulos Irakista. Sen jälkeen Baath puolueen hallinto loi vahvan kansallisen öljyteollisuuden Neuvostoliiton öljyteknologian turvin. Myös markkinat varmistettiin Neuvostoliiton avulla, joka lupautui ostamaan Irakin öljyä ja toimitti sen maailmanmarkkinoille. Esimerkiksi Neste osti Irakin öljyä. Siis 1953 Iranin öljyn kansallistaminen kaatui siihen, että Yhdysvallat ja Englanti pystyivät estämään markkinat Persian öljylle. 10 vuotta myöhemmin, kun sosialistinen maailmakin oli voimissaan, Irak pystyi kansallistamaan öljyn tukeutuen Neuvostoliiton tukeen. Tämä asia on pahin kivi Yhdysvaltojen ja Englannin kengässä. Ne haluavat korjata “vääryyden” joka niille 60-luvulla aiheutettiin kansallistamalla Irakin öljy.

Voiko vielä esittää kysymyksen syttyykö Irakin alueella sota vai ei?

Niistä dokumenteista, joita Bushin hallinto on esittänyt, voi tehdä johtopäätöksen, että USA on sitoutunut täydellisesti Irakin operaatioon, johon sisältyy Saddam Husseinin syrjäyttäminen. Uhkauksestaan USA ei voi vetäytyä menettämättä kasvojaan. Se on myös sisäpoliittinen kysymys. Bushin sotapolitiikkaa tukeva kannattajakunta arvioi presidenttiä sen perusteella, toteutuvatko nämä uhkaukset käytännössä. Republikaanihallinnon taustalla olevaan ideologiseen pohjavireeseen yhtyy vaarallisella tavalla uskonnollisen fundamentalismin pohjalta noussut, vuosituhannen vaihteen milleanisti- ilmiö, kun miljoonat amerikkalaiset odottivat joko maailmanloppua tai messiaan uutta tulemista. Kehitettiin maailmankuva taistelusta uskonnollisessa mielessä hyvän ja pahan välillä. Bushin republikaaninen vaalikoneisto otti tämän ideologisen aseen käyttöönsä ja muunsi sen poliittisen propagandansa aseeksi.

Mikä mielestäsi on erona verrattaessa nykyhetkeä Persianlahden sotaan, tai äskeiseen Afganistanin sotaan?

Näissä on valitettavasti enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Persianlahden ja Afganistanin sodat ovat sijoitettavissa saman globaalisen strategian yksiksi pieniksi palikoiksi. Persianlahtea tarvittiin tilanteessa, kun maailma sosialismin murruttua siirtyi yksinapaiseen USA:n johtamaan vaiheeseen. Tarvittiin Persianlahden sota paaluttamaan suunta, joka näytti Amerikan johtavan aseman. Tavoite tässä sodassa oli vanha imperialistinen haave Lähi- Idän luonnonvarojen täydellisestä kontrollista. Persianlahden sota oli viesti kehitysmaille, ja koko maailmalle siitä, että Yhdysvallat on tarvittaessa valmis aseellisella voimallaan tukahduttamaan pyrkimykset pitää luonnonvarat kansallisessa kontrollissa. Myös Afganistanin ja Irakin kohdalla on sama tavoite, luonnonvarojen kontrolli.

Mainitsit sanan imperialismi. Voidaanko sanoa, että nyt olisi kyse maailman uudesta jaosta ?

Käyttäisin mielelläni työnimeä puhumalla USA:n uusimperialismista. Tämä on uudentyyppinen vaihe imperialismin kehityksessä. Tämä liittyy globalisaationa tunnettuun koko maailman alueiden keskittämiseen ehdoitta kapitalistisen tuotantojärjestelmän osioiksi. Tämä pakottaa maailman uusjakoon. Se ei tapahdu enää perinteisen siirtomaajärjestelmän puitteissa. Samalla eri kapitalistiblokkien esim. Euroopan ja USA:n välille syntyy ristiriitoja maailman uusjaosta. Irakin kysymys on malliesimerkki siitä miten se jakaa mielipiteitä ja saa imperialistiset valtaryhmittymät tekemään erilaisia johtopäätöksiä. Hyvä esimerkiksi EU:n piirissä on, että vain Englanti on ollut ehdoitta valmis tukemaan Bush’n sotapolitiikkaa. Berlusconin Italia on antanut tukea, mutta ainoastaan Blairin johtama Englanti tukee ehdoitta Yhdysvaltoja. Saksa sitoutui Schröderin vaalikampanjan aikana vastustamaan hyökkäystä Irakiin ja ilmoitti, että ei lähde siihen mukaan. vaikka YK antaisi tähän mandaatin. Se kertoo kahden globalisoituneessa maailmassa vaikuttavan voimakkaan blokin poliittisista erimielisyyksistä.

Ilmenikö tämä ristiriita Saksan ja USA:n välillä jo Jugoslavian sodassa?

Se näkyi siten, että jo keisarillinen Saksa tämän vuosisadan alussa oli kiinnostunut levittämään valtaansa Balkanin suuntaan. Toisessa maailmansodassa oli nähtävissä Saksan pyrkimys Balkanin kautta edetä laajentamaan imperiumiaan. DDR:n liittäminen uudelleen Saksaan osoitti kaipausta suurvalta- kaikujen esiinnostamiseen historian roskatynnyristä. Saksan intressi Balkanille liittyi nimenomaan tähän strategiseen ajatteluun ja siinä ajauduttiin ristiriitaan Yhdysvaltain tavoitteiden kanssa.

Kykeneekö Yhdysvallat taivuttelemaan arabiliittolaisensa hyökkäyssotansa kannalle?

Hyökkäys Irakiin näyttää USA:n kannalta vaikealta operaatiolta siksi, että edes pitkäaikaisimmat arabiliittolaiset kuten Saudi- Arabia, eivät kannata hyökkäystä Irakiin. Nämä valtiot eivät periaatteessa ole eri mieltä Yhdysvaltain kanssa. Niillä on intressi ylläpitää globaali maailmanjärjestelmä nykyisenkaltaisena, koska siihen perustuu niiden mahdollisuus toimittaa öljyä teollistuneelle maailmalle. Näillä öljymonarkioilla, kuten Saudi- Arabialla on siksi yhteiset intressit Yhdysvaltain kanssa. Mutta Saudi- Arabiassa on kasvava sisäinen oppositio, joka vastustaa USA:n läsnäoloa paitsi Saudi- Arabiassa, niin koko Lähi- idässä. Saudi Arabia ei voi olla myöskään kuuro Palestiinan kärsimykselle ja sille miten tämä vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Jos Saudien suku kannattaisi Yhdysvaltain hyökkäystä Irakiin, sen oma tulevaisuus monarkiana olisi uhattuna. Tämä ei koske pelkästään Saudi- Arabiaa vaan kaikkia öljymonarkioita, sekä sotilaiden johtamia arabihallituksia. Nekin pelkäävät oman valta- asemansa puolesta.

Entä millaiset ovat sisäiset mielialat ja voimasuhteet Irakissa

Käsitykseni on, että Saddamilla on todellinen tuki, mutta se ulottuu vaan Keski- Irakiin Pohjoisen kurdialueella on kehittymässä vaarallinen tilanne, koska kurdien kansallinen liike näyttää menevän vanhaan ansaansa. He odottavat Amerikan hyökkäystä Irakiin ja toivovat näin saavansa itsenäisen kurdivaltion. Tämä on vääristynyttä päiväunta. Turkki tekee kaikkensa estääkseen autonomisen kurdiyksikön perustamisen Lähi- itään. Kurdien kansallismielinen liike on jälleen kerran tekemässä väärän arvion. Saddamin kontrolli ja kannatus ei ulotu myöskään Etelä- Irakiin, koska siellä on Iranin politiikkaa sympatisoivaa shia- suuntaukseen uskonnollisesti sitoutuvaa väestöä. Saddam Hussein murskasi siellä, kuten kurdialueellakin kansannousun Persianlahden sodan jälkeen. Näistä syistä Saddamin hallinto ulottuu vain Keski- Irakin alueelle. Mutta tällä alueella Saddamilla on takanaan todellinen kansan tuki.

Miten USA kykenee sodan jälkeen järjestämään Irakin hallinnon?

Tämä on suuri päänsärky Bushin hallinnolle. Ensin suunniteltiin, että koulutetaan ja aseistetaan Irakin ulkomailla olevaa oppositiota, kuten Asfganistanissa, jossa tuettiin Pohjoista liittoa. Ajateltiin koota kurdeista ja Irakin oppositiosta riittävän vahva voima, joka Yhdysvaltain tuella etenee Bagdadiin ja syrjäyttää Saddamin. Tämä suunnitelma on ilmeisesti heitetty roskakoriin opposition hajanaisuuden vuoksi. Nyt on kaivettu esiin toisen maailmansodan kokemus Japaninvastaisen sodan jälkeisessä tilanteessa. Silloin Yhdysvallat miehitti Japanin useaksi vuodeksi. Yhteiskunta muutettiin amerikkalaisten haluamaan malliin. Vanha japanilainen militaristinen feodaaliyhteiskunta hajotettiin. Merkittävää oli, että Amerikka suoritti siellä maareformin, eli rikkoi feodaalihallinnosta jäljellejääneen suurmaanomistuksen. Tämän kokemuksen pohjalta Bushin hallinto kuvittelee luovansa Irakiin samanlaisen miehityshallinnon. Japanin kohdalla kansainvälinen yhteisö hyväksyi toimenpiteen maailmansodan jälkitilanteessa. Lähi- idässähän edes ympäröivät valtiot, eikä islamilainen maailma tule koskaan hyväksymään sitä, että Yhdysvallat asettaa miehityshallinnon Irakiin, joka on keskeinen osa ja historiallinen lenkki arabimaailmassa. Yhdysvaltain miehityshallinto Irakissa tarkoittaisi jatkuvaa kaaosta ja sotaa Lähi- idässä. Amerikalla ei ole vastausta siihen, mitä Irakille tehdään, jos se sodalla tuhotaan.

Näyttääkö siltä, että tässä olisi kehittymässä pitkiin aikoihin ehkä vaarallisin tilanne?

Kuluneiden 10 vuoden aikana konfliktit ja sodat eivät ole vähentyneet vaan lisääntyneet. Sosialismin hajottua maailmalle luvattiin ruusuista tulevaisuutta. Silloin suurvallat puhuivat, että nyt päästään eroon konflikteista, sodista ja eriarvoisuudesta. Näin ei ole tapahtunut. Tämän kokevat selvästi järjestöt, jotka tekevät kriisikohteissa humanitääristä työtä. Punainen risti arvioi, että heidän kannaltaan tilanne on nyt hankalampi kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Jos maailman yhteisö antaa tilanteen kehittyä siten, että Yhdysvallat saa Irakin kohdalla käyttää hyökkäyssotaa välineenä vieraan valtion hallintojärjestelmän muuttamiseen, on se avoin valtakirja rikkoa vaivalla maailmansodan jälkeen pystytetty rakennelma. Hyökkäyssodan kansainväliseen kirjoitettu kielto on keskeinen osa kansainvälistä oikeutta ja yhdistyneiden kansakuntien peruskirjaa. Jos pahimmat uhkakuvat toteutuvat ja USA saa toteuttaa hyökkäyksen Irakiin, on maailma jälleen kerran tilanteessa, jossa voima, aseet ja vahvuus ratkaisee.

Mitään oikeudenmukaisuutta tai kansainvälisen oikeuden tuomaa turvaa kansakunnille ei missään päin maailmaa ole. Eli tässä ollaan siirtymässä villin lännen oikeuteen.

Haastattelu ja toimitus:
Heikki Männikkö heikki.mannikko@pp.inet.fi