Annetaanko potkut?

Jokainen tuntee sanonnan: hätävalhe, valhe ja tilasto. Kaikki tietävät, että sanonnassa on vinha perä. Mutta vain ani harva tietää ja vielä harvempi uskoo, että ns. bkt on pelkkä kokoelma tilastoja, joista muodostuu suuri valhe. Sillä kansaa viilataan silmään.
Tuota suurta valhetta kukaan ei aseta kyseenalaiseksi. Se on kuitenkin pelkkää kansantalouden tulosten väärentämisen taidetta, joka on kehitetty tieteeksi. Upeilla menetelmillä kansalta salataan todellisuus. Se on tarpeen suurpääomalle. Jos kansa tietäisi totuuden, se nousisi seisomaan, löisi nyrkin pöytään ja vaatisi itselleen kohtuullisen osan leipomastaan kakusta. Se ei sallisi pitkäkyntisten suurpääoman omistajien rohmuamista.

* * *

Koko kansantalouden bkt-laskelman ideana on piilottaa suurpääoman voitot. Että mitä? Sitä, kun ihmiset tekevät työtä, siitä syntyy kansantulo. Siinä on osa palkkaa ja osa lisäarvoa. Viimevuonna kansantalouden tilastoviidakossa siitä piilotettiin viidennes ja mitä suuremmiksi voitot kasvavat sitä enemmän piilotetaan.

Kymmenessä vuodessa piilotettu määrä on kaksinkertaistunut. Bkt-järjestelmä on maailmanlaajuinen huijaus, jota – jostain kumman syystä – kukaan ei aseta kyseenalaiseksi. Meitä huijataan ja huijauksen annetaan jatkua, ja se jatkuu…

Kun voitot kasvaa, huijaus vaikeutuu. Sen vuoksi järjestelmää on aika ajoin rukattava. Vapaakaupan oloissa suupääoman voitot ovat kasvaneet niin rajusti, että entinen meno ei enää riitä voittojen pimittämiseen, ei ainakaan riittävän hyvin. Siksi ja suurpääoman suureksi riemuksi Suomenkin oli 90-luvulla pakko (EU:n määräyksestä) muuttaa tilinpitoaan. Sitä sanotaan häveliäästi vertailukelpoisuuden parantamiseksi. Kyllä, kyllä! Mutta jätetään sanomatta, että suurpääoman huijauksessa kaikkialla on samat ongelmat.

Viimevuonna kansantulosta salattiin 29,6 mrd.€ (176 mrd.mk). Ne ovat epäsuoria voittoja ja lähes puolet kokonaisvoitoista. Ne yritysten omistajat jättivät yrityksiin erilaisina varauksina ja rahastojen kasvuna. Se on tapa pienentää näkyviä suoria voittoja ja – kiertää veroja!
Jos pimitetyt voitot olisivat veronalaista tuloa, niin nykyisen alhaisenkin verotuksen tuloksena yhteiskunta olisi saanut siitä 8,6 miljardia euroa (51 mrd.mk). Se on sama summa, jonka Suomen sosiaaliturvamenot (ilman työttömyysmenoja) ovat Ruotsin, Tanskan ja Norjan menoja pienemmät.

Puheet rahapuutteesta ovat ruokotonta liioittelua.

* * *

Eikä tässä kaikki. 90-luvun alussa Suomessa tehtiin pääomaverouudistus. Yritys- ja pääomaverot alennettiin 25 prosenttiin ja osingot vapautettiin kokonaan verosta. Sen seurauksena kansantulon jako muuttui oleellisesti, vaikka pääomatulon veroprosenttia onkin hieman nostettu. Nettovoittojen (suorien ja epäsuorien) osuus kansantulosta kasvoi 25,5 prosentista 44,3 prosenttiin. Ilman verouudistusta omaisuus- ja yrittäjätulot olisivat vain kaksinkertaistuneet, mutta ne nelinkertaistuivat. Verouudistuksen seurauksena valtio on menettänyt yli 17 miljardia euroa (yli 100 mrd.mk)!

Rahaa siis on vaikka millä mitalla, mutta ne ovat väärissä taskuissa.
Pääomaverouudistuksella tehtiin mieletön tulonsiirto niille, joilla oli ennestäänkin. Ja sama meno näyttää jatkuvan, kun Lipponen on istunut herrojen puolelle tupopöytää.

Tupo-neuvotteluissa työantajien herrat vaativat tapansa mukaan malttia, malttia… ja valtio tukee. Näin siitä huolimatta, että kansantulon jaossa nettopalkkojen (josta on vähennetty yli 2 mmk palkat) summa on pienentynyt 29 prosentista alle 17 prosentin!

Jos nyt – taas! – ay-liike suostuu pätkätöiden jatkamiseen ja olemattomiin palkkojen korotuksiin, niin valtio alentaa tuloveroa. Näin Lipponen-Niinistö lupailevat. Mutta mitenkähän siinä käy?
Valtion hanskassa ovat tuki kunnille ja yhteisöverot. Jos valtio alentaa verotustaan, niin se nipistää alennuksen pois kunnille maksettavista osuuksistaan ja siirtää menojaan kuntien niskoille. Kunnat joutuvat yhä ahtaammalle. Selvitäkseen kuntien on pakko supistaa menoja ja nostaa veroja. Kuntien supistaessa menoja, se koskee aina raskaasti terveyden ja sairaanhoitoa ja muita pienituloisille tärkeitä tukia ja palveluita.

Valtion veron alaraja on 672 euron (4000 markan) verotettavien kuukausitulojen paikkeilla, mutta kunnat verottavat ilman alarajaa. Kun valtion verotaakkaa siirretään kunnille, samalla se siirretään yhä useamman pienituloisen harteille. Toisaalta valtion verohelpotuksilla heikennetään toimentuloturvaa ja palveluja sekä toisaalla vähennetään ihmisten pieniä tuloja nostamalla kunnallisveroja.

* * *

Kansantalouden tilinpito on väärentämisen taidetta, joka on kehitetty tieteeksi. Se tuntuu täysin uskomattomalta. Mutta uskottava se on. Sen uskomista helpottaa, kun muistaa
kansan iankaikkisen vanhan hokeman, että tilasto on valheista suurin. Moinen hokema ei olisi pysynyt hengissä sukupolvelta toiselle, ellei se olisi tosi. Kyllä kansa vaistoaa.

Nyt itse kukin saattaa kysyä kuinka on mahdollista, että kaikki viralliset siinä kuin epävirallisetkin laitokset jauhavat pelkkää roskaa. Se on mahdollista, kun herran pelko on taottu kalloihimme syntymästä saakka. Todella taitavasti meille opetetaan nöyryyttä. Erikoisen tehokkaasti se opetetaan yhteiskuntatiedon akateemisessa koulutuksessa. Se ei salli minkään kyseenalaistamista ja riemuitsee uuden potaskan tuottamisesta niin eduskunnassa kuin muuallakin.

Tällä hetkellä yli puolet duunareista tekee pätkätöitä ja elää sen antamalla niukalla tulolla ainaisessa epävarmuudessa. Kun eduskunta on luonut nämä kurjat olosuhteet, niin olisiko jo aika asettaa kyseenalaisiksi eduskuntapuolueiden halu hoitaa asioitamme. Olisiko jo aika taloudellisista ja tuotannollisista syistä antaa niille potkut?

Kai Kontturi