Imperialistinen globalisointi

Nykyisin “globalisoinnin” nimellä kulkeva taloudellinen, kulttuurillinen ja poliittinen prosessi kulkee kansainvälisen pääoman ohjauksessa ja on uusi historiallinen vaihe kapitalismin kansainvälistymisessä, joka käsittää kaikinpuolisesti niin pääoman muodostumisen kuin myöskin sen uusintamisen. Siten globaali kapitalismi määrää valtion ja pääoman suhteista, päättää sodasta ja rauhasta, tunkeutuu kaikille elämänaloille ja siten muuttaa työehdot, kulttuurin, koulutuksen ja arvostukset. Globalisointi käsittää teknisen kehityksen, pääomien kasaantumisen ja enimmäisvoiton tavoittelun koko maapallolla ja se määrää tuotannosta, kulutuksesta, politiikan ja valtion suhteesta, sodasta ja rauhasta.

Globalisointi merkitsee:

*Sotaa ja valloituksia tarkoituksella ylläpitää “Uutta maailmanjärjestystä” .
*Maailmanlaajuista hyökkäystä työväenluokkaa ja työtätekeviä ja heidän työ- ja elinehtojaan vastaan.
*Tämä hyökkäys koskee myöskin porvarillista demokratiaa, jonka on porvariston ja työläisten keskinäisessä taistelussa vuosisatojen saatossa muotoutunut. Yhä useammin porvarillisen demokratian korvaa kansainvälisen pääoman diktatuuri, joka syrjäyttää vaaleilla valitut hallitukset omilla kansainvälisen pääoman ehdoillaan.
*Erikoisesti kansainvälinen pääoma on valtaamassa raaka-ainevaroja ja tekemässä joistakin maista kaatopaikkoja erilaisille jätteille. Pääomat rajoittavat kansallista teknistä kehitystä.
*Se hyökkää myös kansallista riippumattomuutta vastaan ja kansojen oikeuksia vastaan.
*Se militarisoi yhteiskunnan ja muuttaa valtion osaksi kansainvälisten yhtiöiden valtakoneistoa.
*Se on myös hyökkäys edistyksellistä kulttuuria vastaan, joka korvataan raakuuksilla ja ihmisyyden vastaisella “kulttuurilla”, jota joukkotiedotusvälineet levittävät. Siten ympätään ihmisten tietoisuuteen “sotakuvin” väkivaltaa ihannoivat käsitykset hallituista ja hallitsijoista.
*Joukkomitassa tapahtuva luonnon ja ihmisyyden ja sen perusehtojen tuhoaminen.
*Poliisin ja sotavoimien yhteistyö “rajojen turvaamiseksi siirtolaisuutta vastaan”. Siitä ovat esimerkkeinä EU:n huippukokous Sevilassa ja Saksan Liittotasavallan uusi siirtolaislaki.
Kansainvälinen pääoma hallituksineen hyökkää sosialismia ja kaikkia niitä vastaan, jotka taistelevat paremman ja demokraattisemman maailman puolesta.
Globalisointi on objektiivinen, välttämätön prosessi historian kulussa. Tämä yhteiskunnallinen prosessi on tavoitteineen hallitsevaan luokkaan sidoksissa.

Porvaristo käyttää globalisointia omien luokkaetujensa valvomiseen eikä siten voi ratkaista ihmisyyden ongelmia käytännössä. Tämä voi tapahtua vain uuden sosialistisen yhteiskuntajärjestyksen kautta. Imperialistiselle uusliberaaliselle globalisaatiolle on olemassa vain yksi vaihtoehto ja se on sosialismi.

Globalisaation vastavoimat

Välitön merkkipaalu nykymaailmassa on kansojen yhtenäiset sosiaaliset kokemukset kuten lakot Saksassa. Maailmanlaajuiset kansanliikkeet voivat olla lähtölaukaus työväenliikkeessä. Niistä voi mainita esimerkkeinä Etelä-Korean protestit teollisuuslaitosten yksityistämistä vastaan, Intiassa huhtikuussa protestit julkisten laitosten yksityistämistä vastaan, suurlakko Italiassa sosiaalisten saavutusten mitätöimistä vastaan, maataomistamattomien liikkeet Brasiliassa, nykyiset levottomuudet Argentiinassa, zapatistiliike Meksikossa, maailman sosiaalifoorumi Porto Alegre ja valmistautuminen sosiaalifoorumiin Firenzessä. Nämä antavat suuntaa globalisaation vastavoimille.
Kansainvälisen työ-väenluokan tulee löytää uudet muodot toiminnal-leen

Tarvitsemme uudentyyppisen ammattiyhdistysliikkeen, joka ei näpertele vain yksinkertaisten asioiden parissa, vaan huomioi poliittiset ja taloudelliset kysymykset kuten ihmisoikeudet, oikeudenmukaiset kauppasuhteet, sosiaalinen oikeudenmukaisuu, köyhien ja syrjäytettyjen puolustaminen, sillä ne aiheuttavat kansainvälisiä vastakkain asetteluja.
Tarvitsemme uuden tyyppistä ammattiyhdistysliikettä, joka kyseenalaistaa omistussuhteet.

On merkkejä siitä, että elämme aikaa, jolloin uudet maailmanlaajuiset liikkeet suuntautuvat globalisointia, uusliberalismia ja imperialistisia sotia vastaan. Tätä kansainvälistä liikettä voi työväenliike vauhdittaa. Mutta toisaalta tarvitaan myös työväenliikkeen organisoiva voima, joka luo sosiaalisen ja poliittisen vaihtoehdon globalisaation tilalle.

Kuitenkin on kysymys siitä, että onnistutaanko liikkeisiin luomaan vallankumouksellista sisältöä, joka tähtää yhteiskunnallisiin muutoksiin. Siinä tarvitaan ulkoparlamentaarisen toiminnan vahvistamista ja keskustelua siitä kuinka luodaan toimiva vaihtoehto.

Sosialismi on mahdollinen ja tarpeellinen

Mikä korvaa nykyisen yhteiskuntajärjestyksen? Jokainen keskustelu uudesta luotavasta yhteiskunnasta ja sen instituutioista on vain pinnallinen. Jos ei oteta huomioon valtaa ja omistusta, niin mikään yhteiskunnallinen muutos ei ole mahdollinen. Se tarkoittaa, että porvariston valta tulee murtaa yhdessä työväenluokan sekä antikapitalististen ja anti-imperialististen voimien avulla. Minkälainen uusi yhteiskunta tulisi olemaan, sitä ei vielä pystytä yksityiskohtaisesti kuvailemaan.
Sosialismi tulee olemaan seuraus poliittisesta prosessista , joka syntyy kapitalistien enimmäisvoiton tavoittelusta, työväenluokan rajattomasta riistosta ja luonnonvarojen haaskauksesta. Globalisaation korvaavassa yhteiskuntajärjestelmässä tärkeimmät tuotannon alat tulee saattaa yhteiskunnan valvontaan. Samalla tulee valvoa, etteivät yhteiskunnan omistamat laitokset ja palvelut pääse joutumaan yksityisten käsiin. Uusi taloudellinen perusta tulee olla lakisääteinen, jossa yksityisten etuoikeudet poistetaan.

Sosialismin tavoitteena on luoda ensi kerran ihmiskunnan historiassa yhtenäinen perusta ihmisten poliittisille ja sosiaalisille ihmisoikeuksille, jossa yksilön vaikutusvalta on kehityksen voimana. Sosialismin tulee kehittää uusi historiallinen muoto, todellinen “kansanvalta”, jossa samat vapaudet, oikeudet ja velvollisuudet koskevat kaikkia riippumatta kansallisuudesta, uskonnosta tai maailmankatsomuksesta, jossa jokaiselle yksilölle annetaan mahdollisuus tuoda esille käsityksiään ja muotoilujaan yhteiskunnasta.

Nykyisten saavutettujen etujen puolustamisen asemasta tulisi saada aikaiseksi taistelu paremman tulevaisuuden puolesta, taistelu, joka suuntautuu rauhaan, solidaarisuuteen ja tasa-arvoon.
Tässä taistelussa on tärkeätä linjata tie sosialismiin. “Kaikkien maiden proletaarit ja sorretut liittykää yhteen” on ajankohtaisempi tänään kuin koskaan ennen.