Itsenäisen päätösvallan lopettaminen ei ratkaise työllisyyskriisiä

Saksassa oli vuoden 2005 alussa 5,2 miljoonaa työtöntä eli yhtä paljon kuin Suomessa on suomalaisia. On sanottu, että Saksan työttömyysluku on suurin 60 vuoteen eli sitten toisen maailmansodan. Oikeammin Saksan työttömyysluku on suurin sitten 1930-luvun pulakauden. Nimittäin Hitlerin aikana työttömyyttä alennettiin rakentamalla moottoriteitä ja aseita ja lähettämällä miehiä sotaan.

Euroopan unionin maissa on kaiken kaikkiaan virallisesti 19 miljoonaa työtöntä. Vuonna 2000 hyväksytyssä Lissabonin strategiassa tavoitteeksi asetettiin, että EU:sta tulee maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin alue vuoteen 2010 mennessä. Työttömyysluvut nakertavat uskottavuutta.

Palveludirektiivi- uhka yhteismarkkinoiden perusajatukselle
Ranskassa on toukokuussa kansanäänestys EU:n perustuslaista. Kevään 2005 galluppien mukaan enemmistö aikoi äänestää EI EU:n perustuslaille. Tämä on säikäyttänyt niin, että palveluiden vapaakaupan toteuttamista EU:n palveludirektiivin avulla lykättiin. Ranskassa on nimittäin levinnyt pelko, että palveluiden vapaakauppa kiihdyttää palvelualan työvoiman alennusmyyntiä ja työehtojen heikentämistä. Sen on myös pelätty kiihdyttävän kehitystä, jossa ylikansalliset yhtiöt syrjäyttävät julkisia palveluita, joita ajetaan muutoinkin alas valtioiden ja kuntien velkaongelmien takia.

EU:n komissio mainosti palveludirektiiviä sillä, että se lisää hyvinvointia. Tällaiset laskelmat tehdään siten, että katsotaan, missä jokin palvelu tuotetaan tehokkaimmin. Sitten oletetaan, että vapaa kauppa tuo tällaisen tehokkuuden vallitsevaksi, jolloin samalla työvoimalla saadaan aikaan enemmän palveluita. Laskelmissa unohdetaan, että tehostaminen ei välttämättä lisää palveluita vaan sitä käytetään työvoiman vähentämiseen. Tämän kansalaiset ymmärtävät ja siksi lupauksiin suhtaudutaan epäilyksellä.

Palveluiden vapaakaupan kohtaama vastustus kohdistuu sillä tavoin EU:n ytimeen, että unionia on perusteltu juuri yhteismarkkinoilla eli tavaroiden, pääomien, työvoiman ja palveluiden vapaalla liikkuvuudella. Nyt palveluiden vapaa liikkuvuus kohtaa vastustusta eli koko yhteismarkkinoiden perusajatus kohtaa vastustusta.

Palveludirektiivin myöhentämisellä halutaan turvat Unionin perustuslaki
Aiemminkin on ollut vastaavia ongelmia. Työvoiman vapaa liikkuvuus uusista jäsenmaista aiheutti pelkoja työpaikkojen puolesta, jolloin toteutettiin siirtymäaikoja. Pääomien vapaa liikkuvuus on kohdannut vähemmän vastustusta, koska kansalaiset eivätkä keskeiset päättäjät ole ymmärtäneet, mikä merkitys on sillä, että yritysten omistus ja sen myötä taloudellinen valta siirtyy ulkomaisiin käsiin. Asia oli kyllä tiedossa ja silloin, kun Euroopan talousaluetta koskeva ETA-sopimus hyväksyttiin lamavuonna 1993. Mutta sen merkityksen ymmärsi vain ani harva. Myös palveludirektiivin hyväksymisessä on kyse vain ETA-sopimuksen toimeenpanosta eli asiaan periaatteellisessa mielessä sitouduttiin Suomessa jo vuonna 1993 ja EY:ssä jo sitä ennen.

Keskustelu palveludirektiivistä on samanlaista kuin keskustelu sotilaallisesta liittoutumisesta tai eurosta. Vuoden 1995 EY-kansanäänestyksen edellä sanottiin, että EY-jäsenyyden hyväksyntä ei tarkoita yhteisvaluuttaa eikä sotilaallista liittoutumista. Kansa uskoi. Nyt euroa ja sotilaallista liittoutumista perustellaan sillä, että jäsenyyden yhteydessä niihin jo sitouduttiin ja Suomi on asiallisesti jo sotilaallisesti liittoutunut.

Perustelujen ristiriitaisuus on oma kysymyksensä. Oma kysymyksensä ovat annetut lupaukset, kuten presidentti Ahtisaaren vuoden 1994 presidentinvaalikampanjassa, että EU parantaa työllisyyttä. Moni uskoi annettuihin lupauksiin, kuten katoliset paaviin. Palveludirektiivistä ei ole luovuttu, mutta sitä lykättiin, ettei vaarannettaisi perustuslain hyväksymistä Ranskan kansanäänestyksessä. Saksan yleistä mielipidettä tyynnyteltiin antamalla Saksalle erivapauksia. Maa saa lisätä velkaansa aiemmin sallittua enemmän. Perusteluksi käyvät itäisen Saksan rahoitusongelmat. Englantilaisten suhtautumisesta perustuslakiin ollaan vielä epävarmoja. Lopulta Tanska voi olla maa, joka hylkää perustuslain, mutta ei hanketta Tanskaan pysäytetä. Ei vaikka sanotaan, että jos yksikin maa äänestää vastaan, perustuslakia ei tule. Ennenkin on pykäliä sorvattua ja äänestytetty niin monta kertaa, että hankkeet menevät läpi tai on annettu erivapauksia. Pelotteluakin osataan harrastaa. EU:n sanotaan ajautuvan kriisiin, jos perustuslakia ei hyväksytä.

Unionin perustuslaki syrjäyttää Suomen eduskunnan
Perustuslain mukaan “Tämä perustuslaki sekä lainsäädäntö, jota unionin toimielimet antavat käyttäessään sille annettua toimivaltaa, ovat ensisijaisia jäsenvaltioiden oikeuteen nähden” (EU:n perustuslain 1. luku, 6 artikla) eli perustuslaki mitätöi Suomen eduskunnan aseman korkeimman vallan haltijana Suomessa. Jos Suomen eduskunta tekee päätöksen, sillä ei enää olisi lainvoimaa ellei se noudata EU:n päätöksiä. Tämä kajoaa kansallisvaltion päätösvallan ytimeen. Suomen kansa ja sen valitsema eduskunta ei enää päättäisi asioista Suomessa. Nytkin on valtaa siirretty, mutta EU:n perustuslaki vahvistaisi ja vakiinnuttaisi vallan siirtämisen. Lisäksi valtaa siirrettäisiin koko ajan entistä enemmän. Perustuslain mukaan esimerkiksi “jäsenvaltiot sovittavat yhteen talous- ja työllisyyspolitiikkansa III osassa määrättyjen sääntöjen mukaisesti, joiden laatiminen kuuluu unionin toimivaltaan” (1. luku12 artikla 3. kohta).
Perustuslain mukaan “unionilla on toimivalta määritellä ja toteuttaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, mihin kuuluu yhteisen puolustuspolitiikan asteittainen määrittely” (1. luku,12 artikla, 4. kohta). Puolustuspolitiikasta erotetaan vielä yhteinen puolustus, mutta säädetään, että yhteinen puolustuspolitiikka “johtaa yhteiseen puolustukseen, kun Eurooppa-neuvosto yksimielisesti niin päättää”. Eurooppa-neuvostossa Suomen edustaa nyt presidentti kun Liisa Jaakonsaaren ja kumppanien mielestä siellä pitäisi olla pääministeri, joka siis olisi päättämässä, että Suomi sitoutuu yhteiseen puolustukseen.

Päätösvallan “hivuttaminen” Unionille ei ratkaise työllisyyskriisiä
Toimivallassa on eri asteita. Osa toimivallasta merkitsee unionin yksinomaista päätösvaltaa ja osa yhteistä päättämistä. Yhteisin päätöksin voidaan siirtää päätösvaltaa pysyvästi. Päätöksenteko on rakennettu näin, että unionin otetta kansallisesta päätösvallasta voidaan asteittain lisätä ja tiivistää. Kaiken päätösvallan keskittäminen kerralla kohtaisi vastustusta enemmän. Antamalla myönnytyksiä kriitikoille, saadaan voimaan päätavoite, eli että unionille annettu toimivalta on ensisijaista jäsenvaltioiden oikeuteen nähden. Tämän avulla voidaan toimivaltaa hivuttaa lisää ja uusille alueille ja muuttaa toimivallan lähtökohtaa niin, että unionin yksinomaisen päätösvallan osuus lisääntyy.

Tätä perustellaan sitten sillä, että mm. työllisyyskriisiä ei saada ratkaistua, jos toimi- ja päätösvaltaa ei siirretä unionille eli saada aikaan toimivaa poliittista unionia, käytännössä Euroopan Yhdysvaltoja. Tätä taas perustellaan mm. sillä, että yhteismarkkinoiden loppuun vienti ei ole mahdollista, jos kansallisin päätöksin tätä voidaan jarruttaa. Siksi ajetaan enemmistöpäätöksiä.

Yhteismarkkinoita taas perustellaan sillä, että se aikaansaa rakennemuutoksen, jossa voimavarat ohjautuvat tehokkaimpaan käyttöön kuten palveludirektiivin kohdalla. Se sitten aikaansaisi nopeamman talouskasvun. Tässä lähtökohtana oleva ideologia on perustaltaan uusliberalistinen, joka ei ota huomioon, että on esimerkiksi työttömyyttä, joka ei ole vapaaehtoista. Vaikka ideologia on uusliberalistinen, käytännössä se toimivuuteen ei uskota, vaan halutaan EU-tasoista talous- ja työllisyyspolitiikkaa. Epäjohdonmukaisuus sisältyy myös siihen, että johdonmukainen neoliberalismi tarkoittaisi vapaa kauppaa ja vapaata tavaroiden, palveluiden, työvoiman ja pääomien liikkuvuutta eli vapaata markkinataloutta kilpailukapitalismin muodossa koko maailman mitassa. Siihenkin suuntaan edetään.

Ongelma on kuitenkin siinä, että kilpailukapitalismi johtaa talouden häiriöihin ja monopoleihin, jotka globaalissa toiminnassaan syrjäyttävät yhteiskunnan yritykset poistaa häiriöitä. Kansallinen päätösvalta mahdollistaa maa- ja aluekohtaisten erityisolojen ottamista huomioon, mutta ylikansallisuus syrjäyttää sen mahdollisuuden. Yksittäisistä maista ja kansoista tulee globaalitalouden ajopuita ja rakennemuutoksen sopeutujia. Kansallisvaltio ja yhteiskunta menettävät kykyään taata kansalaisten perusturvaa ja kansallisvaltioiden uskottavuus kärsii. Se ruokkii kehitystä, jossa jokainen huolehtii itsestään ja kääntää selkänsä omalle maalleen, jos se ei enää anna lain ja toimeentulon turvaa.

Demokraattinen rintama työllisyyden puolesta
Tulevissa presidentinvaaleissa tilanne on nyt sellainen, että kaikki asetetut ehdokkaat ovat ilmoittautuneet EU:n perustuslain kannattajiksi eli kannattavat sitä, että Suomen eduskunta ei enää ole korkein lakia säätävä elin, vaan useissa keskeisissä asioissa valta olisi siirretty EU:lle. Kansallisen päätösvallan, perusturvan ja paremman työllisyyden turvaaminen on Suomessa mahdollista. Sitä merkittävästi edesauttaisi, jos Suomessa voitaisiin koota demokraattinen yhteistyörintama, joka kokoaa Suomen kansaa, eri kansan kerroksia, yli perinteisten poliittisten rajojen. EY-kriittisyyden merkeissä tämä aloitettiin jo 1980-luvun lopulla. Tämä aika ja EU-jäsenyyden 10 vuotta ovat osoittaneet tämän erittäin vaikeaksi.
Onnistumisen edellytys demokraattisen yhteisrintaman rakentamisessa on, että kaikki voivat olla mukana, kaikki
-jotka haluavat puolustaa Suomen eduskunnan asemaa korkeimman vallan haltijana ja sitä, että Suomen kansalla on oikeus päättää Suomen asioista,
-jotka haluavat tehdä työtä sen puolesta, että työ ja turvattu toimeentulo on jokaisen perusoikeus, joka tulee toteutua myös käytännössä
-jotka haluavat, että Suomi pysy sotilaallisesti liittoutumattomana maana edistäen rauhaa sosiaalisten ja muiden ongelmien ratkaisemisen keinoin, ei asein pakottamalla
-jotka haluavat puolustaa yleisinhimillisiä arvoja, joihin kuuluu oikeus sananvapauteen, syrjimättömyyteen, ihmisten ja kansojen välisen vuorovaikutuksen parantamiseen ja mahdollisuus edistää ihmiskunnalle elintärkeiden ympäristö- ja muiden ongelmien ratkaisua.

Pekka Tiainen