Kommunistit keskustelivat voimien yhdistämisestä

Helsingissä järjestettiin Hermannin kerholla 6. huhtikuuta kommunistien keskustelutilaisuus aiheena ”Miten eteenpäin marxilais-leniniläisessä ja vasemmistolaisessa liikkeessä”. Tilaisuus keräsi paikalle kolmisenkymmentä kommunistia SKP:sta, Kommunistien Liitosta ja Kommunistisestä nuorisoliitosta. Sen sijaan KTP:n jäseniä ei paikalla ei nähty.
Tilaisuus oli ennen kaikkea keskustelutilaisuus, jossa päätettiin ainoastaan siitä, että työtä ja mielipiteiden vaihtoa kommunistisen liikkeen yhtenäisyyden edellytysten kehittämiseksi jatketaan edelleen. Keskustelu oli asiallista ja monipuolista. Sen kuluessa sivuttiin monia kommunistisen liikkeen ongelmakohtia ja “kiviä niin sanotusti käänneltiin ympäri”.

Tilaisuudessa esitettiin kaksi alustavaa puheenvuoroa. SKP:n osalta alusti Yrjö Hakanen ja Kommunistien Liiton osalta Heikki Männikkö.

Alustavassa puheenvuorossaan Yrjö Hakanen painotti ajankohtaiseen politiikkaan ja toimintaan liittyviä kysymyksiä jättäen kommunistisen liikkeen aatteelliset ja teoreettiset ongelmakysymykset vähemmälle. Pääoman hyökkäys kiihtyy koko ajan ja taistelu työn ja pääoman välillä kärjistyy objektiivisesti. Ay-liikkeessäkin jäsenmäärä on kääntynyt laskuun. Hyvin vakava tilanne rauhantyön osalta on, että Suomen ilmatilassa pidetään 13.-27. toukokuuta suuri ilmasotaharjoitus, johon osallistuu lukuisia Nato-maita USA mukaan lukien. Yksikään eduskuntapuolue ei ole kyseenalaistanut sotaharjoitusta.

Hakanen ei nähnyt mitään suuria eroja SKP:n ja Kommunistien Liiton poliittisissa linjauksissa ja kiirehti kommunistien yhdistämistä yhden puolueen alle. Hakanen esitti kolmen kohdan ohjelmaa yhteistyön tiivistämiseksi ja edellytysten luomiseksi voimien yhdistämiselle. Ensiksi: Yhteistyö poliittisen toiminnan saralla, kuten ilmasotaharjoituksen tuomitsemiseksi. Toiseksi: Aatteellisen työn alalla tulee järjestää lisää vastaavia seminaareja ja myös opintotoiminnassa voidaan tehdä yhteistyötä. Kolmanneksi: Järjestötoiminnan puolella tulee tehdä työtä kommunistien yhdistämiseksi yhden puolueen puitteisiin.

Heikki Männikkö puolestaan totesi, että vasta nyt keskustelemme asioista jotka olisi tullut selvittää 1980-luvun puolivälissä. Silloin tiedonantajaliikkeessä eriytyivät mm. monopolien vastaista yhteisrintamaa, marxismi- leninismin merkitystä ja kommunistisen liikkeen taktiikkaa koskevat näkemykset eri suuntiin. Eri mieltä oltiin mm. suhteesta Vasemmistoliittoon, Gorbatshovin Neuvostoliittoon sekä kommunistisen ja työväenliikkeen hajoamisen syihin liittyvistä kysymyksistä, eikä näitä kysymyksiä sen jälkeen ole yhdessä käsitelty. Sama tilanne lienee koko kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä.

Männikön mukaan ratkaisevaa kommunistien yhdistymiselle on yhteinen tieteellinen perusta, marxismi-leninismi, joka on yhtenevä työväenluokan etujen kanssa. Männikkö näki, että SKP:n asiakirjoissa asiat eivät ole esitetty niin, että ne kestäisivät teoreettisen tarkastelun. Esim. SKP:n päälinjasta ja demokraattisen rintaman taktiikasta ei löydy kunnon kirjausta.

Viime aikojen kokemukset osoittavat, että kommunistit voivat tehdä yhteistyötä nykyiselläänkin kaikissa kysymyksissä. Kestämätön tilanne olisi se, että yritettäisiin kehittää yhteistä järjestöä ilman yhtenäistä aatteellista perustaa. Tänään Suomen ja koko maailman kommunistiselta liikkeeltä puuttuu yhtenäinen kapitalisminvastainen luokkataistelutaktiikka, jollainen meillä oli vielä 70- luvulla. Kun neuvottelemme kommunistien voimienyhdistämisestä, niin tärkeintä on päästä yksimielisyyteen juuri aatteellisista ja teoreettisista kysymyksistä, jotka muodostavat kommunisteilla perustan, jolla käytännön politiikkaa arvioidaan.

Pekka Tiainen arvosteli Suomen kommunistisissa liikkeissä esiintyvää liiallista sentralismia. Kysymys on puolueesta. Ollaan toteuttamassa muka demokraattista sentralismia, mutta käytännössä pelkkää sanelua, sentralismia. Tällaisen käytännön mukaisesti puolueen johto määrittelee kysymykset, joista voidaan tai ei voida keskustella. Puolueen johto myös valmistelee kokouksensa siten, ettei sen asema joudu kyseenalaiseksi. Kaikki kritiikkiä esittävät tai johdon mielipiteistä poikkeavat kyseenalaistetaan. Tietenkin demokraattinen sentralismi oli tarpeen sata vuotta sitten Venäjällä, kun tsaaria oltiin kaatamassa ja sentralismia voidaan tarvita edelleenkin todellisissa kriisitilanteissa. Kuitenkin normaalioloissa erilaisia mielipiteitä puolueessa on sallittava. Sentralismi tällöin vain kangistaa ja kuolettaa puoluetta.

Matti Laitinen oli vahvasti sitä mieltä, että sodat on sodittu, kostot on kostettu ja vittuilut on vittuiltu. Tarvittaisiin yhteinen foorumi, jolla voisi keskustella avoimesti eri painotuksista. Yhteisessä piirikoulussa voisi käyttää kaikkien tahojen alustajia. Tiedonantajassa ja Kansan äänessä voisi julkaista eri osapuolia edustavien kommunistien artikkeleita tärkeistä asioista.

Kalevi Wahrmanin mukaan meillä ei ole syytä itseruoskintaan. Kaikki ongelmat eivät ole johtuneet meistä itsestämme, vaan vastustajakin on ollut niitä meille aiheuttamassa. Wahrman katsoi, että kommunistien yhdistymisprosessi on selkeästi menossa. Siksi mekin olemme nyt täällä paikalla. Näkökantojen eroavaisuutta meillä tuntuisi olevan esimerkiksi suhteessa demokraattisen rintaman rakentamiseen. SKP näyttäisi suuntautuvan ikään kuin rakentamalla itsestään joukkojärjestöä kansalaisliikkeissä. Me Kommunistien Liitossa taas katsomme, että kommunistien on oltava itsenäisenä osana, hiivana, demokraattisessa rintamassa. Joskus erimielisyydet johtuvat siitä, että ymmärrämme jotkut asiat eri tavalla. Ainoa tie eteenpäin meillä on toiminnallisen yhteistyön kehittäminen kaikkien suomalaisten kommunistien kesken.