Viljelijät osoittivat mieltään kohtuullisen toimeentulon puolesta

Maanviljelijät osoittivat mieltään maaliskuun 10. päivänä ”maaseututupon” puolesta Espan puistossa Helsingissä. Banderolleissa vaadittiin mm. ”tuloja – ei byrokratiaa”. Viljelijöiden viesti oli, että on hallituksen käsissä haluaako se pitää maaseudun hengissä vai tuhota sen.

Viljelijöiden mukaan heidän tulokehityksensä on ollut laskeva koko EU-ajan huolimatta siitä, että he ovat kehittäneet tilojaan koko ajan. Maatalouden tulot ovat heidän mukaansa tänään kolmanneksen pienemmät verrattuna vuoden 1994 tilanteeseen. Samaan aikaan kustannukset ovat koko ajan nousseet. Viljelijöiden mukaan maanviljelijän työtuntiansio on vain 4 euroa. Kansallisen tuen korottamisen lisäksi viljelijät vaativat viljelijäväestön sosiaaliturvan ja työterveyshuollon kehittämistä sekä karjatalouden harjoittajille yhtä lomapäivää lisää.

Mitä EU on tuonut tullessaan?
Tilastot osoittavat, että Suomen maatalous on ollut myllerryksen kourissa koko EU-ajan. Maatilojen määrä on pudonnut vuodesta 1994 noin 30 %. Vuonna 2004 maatiloja oli 71 100, kun niitä vuonna 1994 oli 103 000. Tilojen lukumäärä on siis vähentynyt kolmen prosentin vuosiluokkaa. Kotieläintaloudessa vähentyminen on ollut tätäkin nopeampaa. Maitoa lähetti meijeriin vielä 1990 45 000 tilaa, kun maitotiloja oli vuonna 2004 enää 17 000. Pudotusta on siis 62 %
Tilojen vähentyminen näkyy tietysti myös maatalouden työllisyydessä. Vuonna 1994 maatalous työllisti 153 000 henkilöä (7,4 % työvoimasta) Vuonna 2004 maatalous työllisti enää 93 000 henkilöä (3,9 % työvoimasta).

Vaikka maatalouden harjoittajien lukumäärä onkin vähentynyt, on tilojen keskikoko noussut vuoden 1994 20 hehtaarista vuoden 2004 liki 31 hehtaariin. Tilojen koon suurentuminen tuo mukanaan viljelijöiden jaksamisongelmia, koska entisen tulostason säilyttääkseen on tilaa laajennettava ja työtä tehtävä enemmän. Tilojen henkilömäärä on keskimäärin 1,7 henkilöä.

Maataloustulo on laskenut EU-aikana noin 25 %. Samaan aikaan on maataloustuen määrä kuitenkin kasvanut merkittävästi. Vuonna 1992 maataloustukea maksettiin 805 miljoonaa euroa kun sen määrä vuonna 2004 oli yli kaksinkertainen, 1734 miljoonaa euroa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että EU:iin liityttyä sekä tuottajahinnat että maatalouden tuotantopanoksia (lannoitteet yms.) hinnat putosivat. Tuottajahinnoissa ei ole tapahtunut merkittävää parantumista kun taas maatalouden tuotantopanosten hinat ovat kokoajan nousseet.

Ilman maksettavaa maataloustukea tuotteista viljelijälle jäävä hinta ei riitä kattamaan tuotantokustannuksia. Toisaalta maatalouden tuotantopanosten hintojen noustessa, yhä suurempi osa tuestakin valuu suoraan teollisuudelle ja kaupalle.

EU:n myötä viljelijöiden tilanne on käynyt tukalammaksi ja heidän vaatimuksensa ovat täysin oikeutettuja. Sekä palkansaajien että viljelijöiden on yhdistettävä voimansa taisteluun EU:ia vastaan, sillä tässäkin tapauksessa ongelmien takaa paljastuu EU:n suuryrityksiä suosiva politiikka.

KÄ/Juha Kieksi