Kasvihuoneilmiön voimistuminen on suurin uhka ihmiskunnan tulevaisuudelle

Kasvihuoneilmiön voimistuminen on huolettanut tiedemaailmaa jo pitkään. Maapallon keskilämpötila on nousussa ja ilmastonmuutoksen ensimmäiset seuraukset, ilmastolliset ääri-ilmiöt kuten myrskyt ja tulvat ovat lisääntyneet. Ilmastonmuutosta voidaan hidastaa, mutta se vaatii puuttumista suurpääoman etuihin. Siihen eivät länsimaiset vallanpitäjät kuitenkaan näytä olevan valmiita.

Kasvihuoneilmiö on maapallon elämän kannalta välttämätön. Ilmakehän kaasut pidättävät auringon säteilyn karkaamista takaisin avaruuteen siten, että maapallon pinnan lämpötila on elämälle otollinen valtaosassa maapalloa. Kasvihuoneilmiön voimistuminen tarkoittaa maapallon keskilämpötilan nousua, ja se johtuu ensisijaisesti ihmistoiminnan aiheuttamasta kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymisestä.

Kasvihuonekaasuja on useita, mutta tärkeimpiä ovat hiilidioksidi ja metaani. Niiden tärkeimmät päästölähteet Suomessa ovat energiantuotanto (65 % päästöistä), liikenne (18 %), maatalous (10 %), teollisuuden prosessit (4 %) ja kaatopaikat (3 %). Energiantuotannon päätöistä reilu puolet on peräisin teollisuudesta ja loput kotitalouksista.

Maapallon keskilämpötila kohoaa

Maapallon keskilämpötila on nousut 1900-luvun alusta 0,8 astetta. Kriittisenä rajana pidetään kahta astetta. Jos kaikki kasvihuonekaasupäästöt lopetettaisiin nyt, ilmasto lämpenisi vielä 30 vuoden ajan. Näin ollen tämän päivän toimilla voidaan vaikuttaa siihen, millainen ilmasto meillä on 50 vuoden kuluttua. Jotta kahden asteen rajaa ei ylitettäisi, päästöt pitäisi vähentää puoleen vuoden 1990 tasosta. Aikaa siihen on enimmillään 20 vuotta.

Maapallon keskilämpötilan kohoamisella saattaa olla arvaamattomia seurauksia maapallon ilmastovyöhykkeille. On ennustettu, että kuivuus lisääntyy alueilla, joilla tuotetaan tällä hetkellä merkittävä osa maapallon viljasadosta. Mahdollinen napajäätiköiden sulaminen taas uhkaa monien Tyynen valtameren saarivaltioiden olemassaoloa merenpinnan noustessa. Myös merivirtojen suunnan muuttumien saattaisi ehkä olla mahdollista. Suurelta osin uhkakuvat ovat kuitenkin arvailujen varassa. Maapallon monimutkaisten systeemien muutoksia on vaikea ennustaa, ennen kuin jotain konkreettista on näkyvissä.

Ilmastosopimuksen toteuttaminen edellyttää kajoamista suurpääoman etuihin

Keskeinen kysymys ilmastonmuutoksen torjunnassa onkin, voidaanko ilmastonmuutosta lisäävien kaasupäästöjen supistamisesta sopia maailmanlaajuisesti. YK:n ilmastokokouksia on pidetty useita. Rio de Janeiron kokouksessa 1992 hyväksyttiin ilmastonmuutoksen puitesopimus ja se astui voimaan 1994. Kioton kokouksessa 1997 päästiin periaatteellisella tasolla sopimukseen siitä, kuinka paljon kukin teollisuusmaa vähentää päästöjään. Teollisuusmaiden osalta rajoitus on viisi prosenttia vuoden 1990 päästötasosta.

Kioton sopimuksessa Euroopan Unionin osuudeksi päästöjen rajoittamisneuvotteluissa tuli 8 %. Maakohtaisista päästörajoituksista sovittiin sitten EU:n sisällä. Suomen osuudeksi jäi rajoittaa hiilidioksidipäästöt vuoden 1990 tasolle vuosina 2008-2012, eli vähennystarpeeksi tuli noin 10 %.
USA vastusti tuolloin voimakkaimmin päästöjen vähentämistä ja suostui sopimukseen sillä ehdolla, että myöhemmin neuvotellaan joustomahdollisuuksista. Myös Suomessa kuultiin sopimusta vastustavia puheenvuoroja. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) mukaan Kioton ilmastokokouksessa sovittujen tavoitteiden toteuttaminen hidastaa Suomen talouskasvua ja nostaa työttömyyttä. Samanlaisia kannanottoja on kuulunut muistakin pääomapiireistä ympäri Eurooppaa. Hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen ja ympäristön tilan heikkenemisen hidastaminen ei sovi kapitalisteille, jotka pyrkivät kaikin keinoin lyhyen aikavälin taloudellisen hyödyn maksimoimiseen.

Yhdysvallat ei sitoudu ilmastonmuutoksen torjuntaan

Yhdysvaltain asenne ilmastonmuutoksen torjumista kohtaan jyrkkeni presidentti Bushin valtaannousun myötä. Bushin hallinto, jonka linjaukset noudattelevat systemaattisesti kansainvälisen öljyteollisuuden kantoja, kieltäytyikin vahvistamasta Kioton sopimusta. USA:n pääomapiirien kantoja ovat tukeneet eräät tutkimuslaitokset, joiden tutkimustulosten mukaan ilmastonmuutosta ei olisi lainkaan tapahtumassa.
Viime kuukausina tällaiset äänenpainot ovat lisääntyneet. Eräs Brittiläinen sanomalehti kirjoitti hiljattain, että ilmastonmuutoksen uhka perustuu vasemmistolaiseen, anti-amerikkalaiseen ja länsimaalaisvastaiseen ideologiaan. Lontoossa toimiva tutkimuslaitos taas leimasi Britannian johtavan tieteellisen neuvonantajan David Kingin ”häiriköijäksi” kun hän nimesi ilmastonmuutoksen terrorismia suuremmaksi uhaksi. Mainittu tutkimuslaitos oli nimeltään International Policy Network, jonka rahoituksesta vastaa ExxonMobil, maailman suurin öljy-yhtiö.

Näiden skeptikoiden mukaan ilmaston muutoksesta ei ole todisteita ja että ilmastonmuutossopimukseen on päädytty eräänlaisten poliittisten lehmänkauppojen vuoksi ja siksi, että julkista rahoitusta saavat tutkimuslaitokset muka tuottavat sellaisia tutkimustuloksia kuin hallitukset kulloinkin haluavat.

Keitä ovat ilmastonmuutoksen epäilijät?

Yhteistä näille tutkimuslaitoksille, jotka tuottavat ilmaston muutosta kritisoivia tutkimuksia on se, että ne saavat rahoituksensa öljyteollisuudelta ja niiden palkkalistoilla on hyvin vähän luonnontieteilijöitä ja ilmastonmuutosasiantuntijoita.
Competitive Enterprise Institute on Yhdysvalloissa toimiva vapaan markkinatalouden puolesta lobbaava laitos, jonka kuuden hengen ilmastonmuutostutkijat ovat koulutukseltaan lakimiehiä (2 kpl) ja taloustieteilijöitä (2 kpl). Lisäksi ryhmään kuuluu yksi politiikan tutkija ja yksi matemaatikko. Laitosta rahoittaa ExxonMobil yhtiö.

Amerikan Enterprise Institute taas on edellisen kaltainen vapaata markkinataloutta edistävien tutkimusten tuottaja. Laitoksen viiden hengen ilmastotiimi on tuottanut valtaosan Kioton sopimuksen vastaisesta kritiikistä. Tiimin jäsenistä vain yhdellä on luonnontieteellinen koulutus, hän on kemisti. Rahoittaja on ExxonMobil.

George C. Marshall Institute sijaitsee myös Yhdysvalloissa. Se on kritisoinut ilmastonmuutosta jo vuodesta 1989. Laitoksen johtava argumentti on ollut se, että ilmastotiede on erittäin epäluotettavaa. Rahoittaja on edelleen ExxonMobil.

Näiden ”tutkimuslaitoksen” lisäksi toimii useita ns. riippumattomia asiantuntijoita, jotka ovat kyseenalaistaneet ilmastonmuutoksen todenperäisyyden. Kuitenkin valtaosan näidenkin tutkijoiden taustalta löytyy ”konsulttisopimuksia” fossiilisia polttoaineita jalostavien yhtiöiden kanssa.

Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii puuttumista kapitalistien etuihin

Maailman laajuisesti suurin vastuu ilmakehän lämpenemisestä kuuluu epäilemättä ylikansalliselle pääomalle. Suuryritykset valjastavatkin parhaillaan omia tutkijoitaan vakuuttamaan kansaa siitä, että ilmastonmuutosta ei itse asiassa tapahtuisikaan, vaikka samaan aikaan maailmassa vallitsee yksimielisyys siitä, että ilmastomuutos on esimerkiksi terrorismia monin verroin suurempi uhka.

Taistelu ilmastomuutosta vastaan on samalla taistelua kapitalismia vastaan. Kasvihuoneilmiön voimistumisen mukanaan tuomat ongelmat, kuten lisääntyneet luonnonkatastrofit, kohdistuvat pahiten tavalliseen kansaan, aluksi vieläpä kehitysmaissa. Aavikoituminen ja maataloustuotannon ongelmat eivät vaikuta vielä pitkään aikaan öljyteollisuuden osakkeenomistajien jokapäiväisessä elämässä.

Haittavaikutukset eli ilmastonmuutos on niin kaukainen ja yksilöimätön uhka, ettei sitä vapaassa markkinataloudessa voi ottaa huomioon. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun keskilämpötila on noussut nuo kriittiset kaksi astetta, ei ole paljon tehtävissä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. On toimittava heti.

KÄ/Juha Kieksi