Kallis euro voimistaa Kiina-ilmiötä -
EU-kehitys vie työpaikkoja

”Kansalaisille ei ole kerrottu, miten vaikeat kustannuskriisit aiotaan ratkaista silloin, kun ei ole omaa valuuttaa eikä mahdollisuutta muuttaa sen arvoa. Käytännössä nämä kriisit yritetään euro-oloissa hoitaa heikentämällä ammattiyhdistysliikettä irtisanomisilla ja korkealla työttömyydellä sekä leikkaamalla julkisia menoja”.

Samassa kolme vuotta sitten 4.4.2001 kirjoittamassani tekstissä todettiin myös: ” Nyt on ollut heikko euro Suomen korkeasuhdanteessa, mutta pahimmassa tapauksessa voi olla vahva euro laskusuhdanteessa, vaikka kansantaloutemme kannalta pitäisi olla päin vastoin.”
Nyt tämä pahin tapaus on toteutunut. Euro on vahvistunut 30 % talouden laskusuhdanteessa. Se merkitsee, että vientiyritys saa euroja 30 % aiempaa vähemmän. Se ei vähennä tätä voitoistaan, vaan suurelta osin työvoimakustannuksista. Siksi väkeä vähennetään ja työantajat ovat koventaneet äänenpainoja mm. työsuhdeturvan heikentämiseksi.

Teollisuuden työpaikat ovat vähentyneet kahdessa vuodessa 50 000:lla. Kolmasosa Suomen keskeisistä yrityksistä on siirtänyt pääkonttorinsa ulkomaille.

On sanottu kehityksen johtuvan Kiina-ilmiöstä eli siitä, että työpaikkoja siirretään halvempien työvoimakustannusten maihin. Tämä on vain osatotuus. Nimittäin Kiina-ilmiötä on vahvistanut se, että euro on vahvistunut myös Kiinan valuuttaan nähden 30 % eli Kiina myy 30 % halvemmalla. Syy on siinä, että Kiinan valuutta on sidottu Yhdysvaltain dollariin. Kun dollari on sukeltanut eli vajonnut eli halventunut eli devalvoitunut, myös Kiinan valuutta on sukeltanut eli devalvoitunut eli heikentynyt. Kiina-ilmiö olisi 30 % lievempi, jos euro ei olisi näin kallis. Tietysti myös automatisaatio on vienyt työpaikkoja, mutta sitäkin kiihdyttää vahva euro.

Yllä olevat siteeraukset ovat teeseistä Suomen markan puolesta. Markka saatiin meille vuonna 1860. Taustalla oli Krimin sodan aiheuttama Venäjän ruplan heikentyminen. Haluttiin valuutta, joka vastaa Suomen talouden tarpeita. Se oli keskeistä Suomen kehittymiselle teollisuusmaaksi. Nyt olemme samassa tilanteessa kuin ennen vuotta 1860. Meillä ei ole valuuttaa, joka vastaisi Suomen talouden tarpeita. Eurosta on tullut taloutemme kärkevin ja suurin ongelma samoin kuin vahvan markan politiikka syöksi Suomea lamaan.

Kokemus historiasta opettaa, että vahvan valuutan politiikkaa tarkoittaa yhteiskunnallisen ilmapiirin kovenemista, kun väkeä vähennetään työpaikoilta ja ajetaan matalaa palkkalinjaa. Nyt tästä syntyvää työn ja pääoman välistä vastakkaisuutta pyritään lievittämään verokevennyksillä ostovoiman ylläpitämiseksi. Tämä tehdään kuitenkin julkisten palveluiden ja sosiaaliturvan kustannuksella.

Tapahtuu seuraavaa:
Lipposen ensimmäinen hallitus leikkasi julkisia menoja nykyrahassa 10 miljardilla eurolla Suomen saamiseksi eurokuntoon. Se samalla aiheutti, että työttömyyttä ei saatu ratkaistua talouden korkeasuhdanteesta huolimatta. Julkisten menojen osuus kansantuotteesta aleni 7 %. Tätä ei palauteta aiemmalle tasolle kun veroaste pudotetaan samat 7 %, kun lasketaan yhteen viime vuosien ja suunnitellut verokevennykset. Osa verokevennyksestä käytetään matalatasoisen tulolinjan läpiviemiseen perusteluna vahva euro. Matalatasoisen palkkalinjan nykyinen nimi on sisäinen devalvaatio, jota Kalevi Sorsa esitti jo vuonna 1991 ajatuksenaan nimellispalkkojen alentaminen, ettei vahvan markan politiikasta tarvitsisi luopua. Tilanne nyt helpottuu, jos EKP laskee korkoa edelleen ja euro devalvoituu parisen kymmentä prosenttia.

On myös tarpeen avata keskustelu Suomen markan käyttöönotosta uudelleen. Eurosta ja markasta luopumisesta ei ole EY-jäsenyyden yhteydessä luvattua eduskunnan päätöstä. Tältä kannalta tämä on juridis-perustuslaillinen kysymys. Euro on myös osa EU-valtion perustamista ja tältä kannalta oma valuutta on poliittinen ja itsenäisyyskysymys. Mutta oma valuutta on samalla työllisyyskysymys. Oma raha ei takaa hyvää työllisyyttä, kuten lamavuodet osoittavat. Mutta ongelma oli väärin hoidettu talouspolitiikka eikä oma raha, joka antaa enemmän välineitä työllisyyspolitiikan hoitamiseen. Valuuttakeinottelua ei ole eurokaan poistanut.

EU-vaaliehdokas
Pekka Tiainen
valtiotiet. tri