Kansainvälistä Naistenpäivää juhlittiin Hermannin kerholla

Nyt olemme Vapussa, mutta ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun Kansainväistä Naistenpäivää juhlittiin 8. maaliskuuta Hermanin kerholla Helsingissä. Paikalla oli hyvin väkeä kuten tavallisesti. Juhlapuheita oli kaksi, ensin Raili Peltola Hyvinkäältä selvitti Naistenpäivää ja sen historiaa, sitten SFT:n puheenjohtaja Timo Kangasmaa omassa puheenvuorossaan selvitti asiaa. Ohjelmassa oli myös musiikkia, jota esitti Kansan äänen Konnakööri.

Raili Peltolan mukaan: ”Kööpenhaminassa vuonna 1910 kansainvälisen sosialistikongressin ohessa järjestettiin myös naisten kokous, jonka johtavana persoonallisuutena oli tunnettu saksalainen sosialisti Klara Zetkin. Kokoukseen osallistui 130 edustajaa 17 maasta, Suomesta Iida Aalle, Hilda Herrala, Aura Kiiskinen, Hilda Pärssinen ja Miina Sillanpää. Tämä kokous antoi kansainvälisen työläisnaisliikkeen tehtäväksi kamppailun yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta ja rauhan puolesta sotaa vastan.

Kansainvälisestä Naistenpäivästä muodostettiin naisten toimintapäivä, jolloin käytiin päättäjien puheilla esittämässä vaatimuksia lapsilisästä, sosiaali- ja terveyspalveluista, kouluasioista, tasa-arvosta, samapalkkaisuudesta ym. Eduskunta, eri ministeriöt, eri ammattiliitot sekä Yleisradio olivat käyntien kohteena.

Ongelmat yhteiskunnassa ovat vain lisääntyneet, joten nytkin tarvittaisiin joukkoliikettä ja asioihin puuttumista. Työläisnaisten toimintaa tulisi luokkakantaiselta pohjalta vahvistaa. Kansainvälistä Naistenpäivää on viime aikoina vietetty eri naisryhmien toimesta lähinnä viihteellisessä mielessä, jolla alkuperäinen Naistenpäivän sisältö on peitetty. Palauttakaamme Naistenpäivälle alkuperäinen sisältö.”

Timo Kangasmaa puolestaan totesi:” Tänä vuonna elämme maassamme myös työläisnaisliikkeen merkittävää historiallista päivää. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 60-vuotta, kun Suomen Demokraattinen Naisliitto perustettiin. Tänään on naisten puolesta käytävä kamppailu yhtä tärkeätä kuin tuolloin 1910-luvulla tai SNDL:n perustamisen aikoihin. Tänään kamppailua naisten aseman parantamiseksi vaikeuttaa joukkoliikkeen puuttuminen. Maastamme puuttuu laaja työtätekevien joukkoliike. Ei ole laajapohjaista demokraattista liikettä kuten esimerkiksi Suomen Kansan demokraattista liittoa eli SKDL:ää. Ei ole enää voimakasta Suomen Kommunistista Puoluetta. Mutta silti on joka päivä nähtävissä lisääntyvä tarve taistella työtätekevien oikeuksien puolesta, kamppailla pysyvien työpaikkojen puolesta työttömyyttä ja pätkätöitä vastaan, kamppailla sosiaaliturvan ja terveydenhoidon säilymisen ja saatavuuden puolesta. Niin, ja taistelu demokraattisten oikeuksien säilyttämisen ja laajentamisen puolesta ja vielä kamppailu sotaa vastaan rauhan puolesta.”