USA ja latinalainen Amerikka
- tähtäimessä markkinoiden valtaaminen

Miksi?

USA:n imperialismin todellisena päämääränä on kiihdyttää markkinoiden avautumista koko Amerikan alueella, jossa asuu 700 miljoonaa potentiaalista kuluttajaa. Päämäärä toteutuu poistamalla valtiolliset rajat ja avaamalla markkinat USA:n suurteollisuudelle. USA:n suorat sijoitukset latinalaiseen Amerikkaan ovat jo 223 miljardin dollarin suuruiset. Ainoa hyötyjä on USA, joka haluaa hallita ja valvoa luonnonvarojen käyttöä koko mantereella. Suunnitelma, jonka mukaisesti tämä ”amerikkalainen unelma” toteutetaan, tunnetaan nimellä ”Plan Colombia”.

Miten?

Taatakseen taloudelliset etunsa USA on jakanut maailman strategisiin alueisiin, jotka se mieltää globaalisen sodan näyttämönä, jossa se käyttää asevoimiaan suojellakseen omia etujaan. Tässä aluejaossa USA:n eteläinen sodanjohtokeskus vastaa Väli- ja Etelä-Amerikan sekä Karibian alueen sotilaallisista operaatioista.

USA perusti 80-luvun alussa ajaakseen omia intressejään IAD:n (Inter-American Dialogue). Vuonna 1990 IAD julkaisi dokumentin ”Bush Manual”. Siinä erityisstrategiaksi asetettiin Etelä-Amerikan mantereen asevoimien hajottaminen ja ehdotus sotilaiden osallistumisesta huumeiden vastaiseen sotaan. Asiakirja suositti kärjistämään maiden sisäisiä konflikteja ja rajakahakoita. Päämääränä oli luoda tarve monikansallisten joukkojen perustamiselle. Nämä voisivat sekaantua selkkauksiin ja väittää, että tämä olisi ainoa rooli, joka voitaisiin osoittaa latinalaisen Amerikan asevoimille. Lisäksi yhtenä vaikutuskanavana on käytetty katolisen kansankirkon myönteisen roolin kuten vapautuksen teologian vaikutuksen murtamista latinalaisessa Amerikassa.

Vastarintaa

USA:n maailmanvalloitus ei ole sujunut latinalaisessa Amerikassa kitkattomasti, vaan se on kohdannut vastarintaa. Viime vuosille on ollut ominaista alueella ilmennyt poliittinen ja yhteiskunnallinen kuohunta. Kuuba on tiivistänyt viime vuosien aikana merkittävästi suhteitaan muun latinalaisen Amerikan kanssa. USA on huolestunut muuttuneesta poliittisesta tilanteesta alueella, koska se luo tällä hetkellä yhteistyömahdollisuuksia Kuuban, Venezuelan, Ecuadorin ja Brasilian kesken. Lisäksi Kuuballa ja Venezuelalla on hyvät suhteet Kolumbian ja koko mantereen vaikutusvaltaisimpaan sissiliikkeeseen FARC:iin, joka taistelee uuden Kolumbian puolesta päämääränään sosialistinen yhteiskunta.

Kuuba on ilmoittanut vastustavansa voimakkaasti ulkopuolisten sekaantumista Kolumbian asioihin. USA:lla on käynnissä Kolumbian varalle oma ”Plan Kolumbia” –suunnitelmansa. Sen tavoitteena on huumeiden vastaisen sodan nimissä tuhota sissiliikkeet (FARC ja ELN) ja hyökätä aseellisin keinoin kansalaisyhteiskuntaa vastaan. USA tukee Kolumbian uutta kansallista turvallisuusstrategiaa, jonka ytimenä on kuolemanvaarallisen yhdistelmän - huumeiden ja terrorismin – hävittäminen maasta. USA rahoittaa ”Plan Colombian” toteuttamista 1,8 miljardin dollarin avustuksella.

Kolme maata – samat ongelmat

Kolmelle uudelle eturintaman valtiolle – Brasilialle, Ecuadorille ja Venezuelalle – on ominaista iso köyhyysongelma, jättiläismäinen ulkomaanvelka, alkuperäiskansojen heikko asema, valtavat luonnonvarat ja poliittisen eliitin korruptoituneisuus sekä taloudellisen vallan keskittyminen pienelle eurooppalaisperäiselle etniselle eliitille. Lisäksi osa näiden maiden armeijoiden ja kirkon johdosta tukee tällaista epäoikeudenmukaista todellisuutta. Maiden luonnonvaroista saatavat tulot kuluvat valtiollisten velkojen maksuun ja osa niistä kulkeutuu lahjuksia ottavien poliitikkojen taskuun. USA:n kannalta Ecuador ja Venezuela ovat sille tärkeitä halvan raakaöljyn tuottajia. Brasilia muodostaa 175 miljoonan väestöllään merkittävät kulutusmarkkinat. Lisäksi sen maa-alueella sijaitsee valtaosa Amazonian sademetsävyö-hykkeestä. Viime aikoina kaikkien näiden maiden valtiopäämiehet ovat osoittaneet selvää yhteistyöhalukkuuttaan Kuuban kanssa.

Kuuba

Poliittisen ilmapiirin yksi parhaimmista mittareista latinalaisessa Amerikassa kuten myös muuallakin maailmassa on valtioiden suhtautuminen sosialistista Kuubaa kohtaan. Brasilian Porto Alegressa helmikuussa 2002 kokoontunut Maailman sosiaalifoorumi antoi täyden tukensa Kuuban itsemääräämisoikeudelle solidaarisuuden osoituksena 40 vuotta kestänyttä USA:n yksipuolista kauppasaartoa vastaan. Kuuban vallankumous on joutunut kohtaamaan USA:n sortotoimien laajan kirjon koko olemassaolonsa ajan. Kuuban talous on tällä hetkellä taloudellisissa vaikeuksissa, koska mm. Venezuela ei ole kyennyt toimittamaan sopimuksen mukaisia öljymääriä maahan. Öljy on jouduttu ostamaan kalliimmalla muualta.
USA:n entinen presidentti Jimmy Carter suoritti toukokuussa 2002 historiallisen valtiovierailun Kuubaan. Edellisestä vastaavasta vierailusta oli ehtinyt kulua jo 70 vuotta. Carterin vierailua luonnehdittiin Kuuban ja USA:n suhteiden kehittymisen kannalta myönteiseksi asiaksi. Jimmy Carter ei koe Kuuban vastaista kauppasaartoa järjen riemuvoitoksi.
Kuuba on kyennyt tekemään tehokkaasti tunnetuksi vallankumouksensa saavutuksia latinalaisessa Amerikassa vuosikymmenten aikana kouluttamiensa kymmenien tuhansien latino-opiskelijoiden välityksellä.

Ecuador

Tammikuussa 2001 Ecuadorin armeija, alkuperäiskansoja edustavat järjestöt ja kansa liittyivät spontaanisti yhteen kaataakseen presidentti Jamil Mahuad Wittin hallituksen. Tapahtui jotain sellaista, mitä oli ennakoitu jo jenkkien IAD-raportissa v. 1988. Raportissa vahvistettiin, että latinalaista Amerikkaa kohtaavista uhkista suurin oli se, jos kansa ja armeija yhdistyvät jossain mantereen maassa puolustamaan omia kansallisia etujaan. Ecuadorissa vannoi presidentin virkavalansa kuluvan vuoden alussa köyhän kansan tukea nauttiva eversti Lucio Gutierrez Hän oli johtamassa Mahuadin hallituksen kaatamista ja on luvannut taistella korruptoitunutta harvainvaltaa vastaan. Arviolta 80 % ecuadorilaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Liki 13-miljoonaisesta kansasta vain 10 % on valkoisia.

Jenkkiläiset öljyfirmat ovat poranneet Ecuadorin sademetsistä öljyä 70-luvun alusta lähtien. Ne ovat aiheuttaneet toimillaan maaperän ja vesistöjen saastumista ja jouduttaneet sen seurauksena alueella elävien alkuperäiskansojen tuhoutumista. Ecuadorin viidakkokansat ovat haastaneet esim. Chevron Texacon ja Texaco Gulfin edesvastuuseen aiheuttamistaan laajoista ympäristötuhoista ja terveyshaitoista.

USA:n kannalta Ecuadorin geopoliittinen sijainti on erinomainen. Ecuadorin rannikolla sijaitseva Mantan sotilastukikohta suo optimaaliset olosuhteet ”Plan Colombian” toteuttamiselle. Mantassa on hyvä sotasatama ja sotilaslentokenttä sekä moderni infrastruktuuri. Tukikohdan elektronisen tiedustelun kehittämiseen investoitiin v. 1999 88 miljoonaa dollaria.

Venezuela

Venezuelan valtataistelussa on havaittavissa selkeä etnis-yhteiskunnallinen eturistiriita. Kuten 80 % Venezuelan kansasta myös presidentti Chávez – Barinasin intiaanina - lukeutuu ”pardoihin”. Termi on sidoksissa sekä yhteiskuntaluokkaan että etniseen taustaan. Pardot koostuvat mestitseistä, intiaaneista ja afrikkalaisesta väestöstä. He elävät maassa sorrettuina ja köyhyydessä. Valkoisten eurooppalaisten perillisten etninen vähemmistö eli ”mantuanot” pitää hallussaan taloudellista ja poliittista valtaa Venezuelassa. He ovat hyvin koulutettuja ja englanninkielen taitoisia. Ulkomaiset investoijat neuvottelevat heidän kanssaan. Heidän hallussaan ovat olleet perinteisesti kaupankäynti, öljyteollisuus, parlamentti, tiedotusvälineet, maan armeija ja hallinto. Venezuela on jenkeille kolmanneksi tärkein öljyn-toimittajamaa. Se kenen hallinnassa on öljyteollisuus, sille kuuluu myös valta maassa. Eliitin osuus väestöstä on n. 20 %. Viime vuosina yhteiskunnallinen tilanne on muuttunut olennaisesti. Chávezin kaudella heidän itseoikeutettu asemansa on kyseenalaistettu. Vuonna 1998 valtaanastunut presidentti hajotti kongressin ja korkeimman oikeuden sekä teki lukuisia muutoksia maan perustuslakiin. Jopa valtion virallinen nimi muuttui Venezuelan bolivaariseksi tasavallaksi.

Venezuelan oikeisto yritti keväällä 2002 USA:n tukemana vallankaappausta. Yritys epäonnistui, kun kansa ja armeija nostivat uudelleen valtaan maan syrjäytetyn presidentin. He yrittivät uudelleen joulukuussa 2002 masinoimalla presidentti Hugo Chávezin syrjäyttämiseen tähtäävän yleislakon Lakko sulki yrityksiä ja kauppoja sekä lamaannutti maan öljyteollisuuden. Lakon tavoitteena oli ensin neuvoa-antavan presidentin asemaa koskevan kansanäänestyksen pitäminen ja sen jälkeen presidentin suistaminen vallasta. Päämäärän saavuttamiseksi maa pyrittiin ajamaan poliittiseen ja taloudelliseen sekasortoon hyödyntäen kaikkia latinalaisessa Amerikassa toteutettuja keinoja. Venezuelan kahdeksan viikkoa kestänyt yleislakko päättyi 4.2.2003. Presidentti Chávez voitti taistelun vallasta, koska maan armeija ja kansan enemmistö pysyi hänen tukenaan koko poliittisluontoisen yleislakon ajan. Maan armeija ja kansa yhdistyivät jälleen kerran puolustamaan maansa kansallisia etuja. Öljyteollisuus on nyt Chávezin hallituksen käsissä.

Maaliskuun alussa 2003 presidentti Chávez esitti uusia linjauksiaan maan talouspolitiikkaan: ”On tullut aika muuttaa talousmallia, meidän on luovuttava 20-vuosisadan talousmallista – mallista joka on luotu vähemmistön vaurautta ja enemmistön köyhyyttä varten. Malli perustuu epätasa-arvoon, joka on luonut työttömyyttä ja kurjuutta. Se oli poissulkemisen malli.”

Brasilia

Brasilian 175 miljoonaisesta väestöstä kärsii nälästä päivittäin 50 miljoonaa. Brasilian uusi presidentti Luiz Lula da Silva julisti virkaanastumispuheessaan sodan köyhyyttä ja nälkää vastaan. Kiireisimpiä uudistuksia on maareformi, jonka valmisteluun osallistuu Brasilian maattomien maatyöläisten liikkeen edustajia. Muut uudistukset kohdistuvat koulutukseen, terveydenhoitoon, korruption kitkemiseen ja työllisyyden hoitoon. Varoja uudistuksiin hankitaan luopumalla aseostoista ja moottoritiehankkeista.

Matti Laitinen