Irakin sota kärjistää Palestiinan tilannetta

Israelin valtio syntyi siirtomaavaltojen imperialistisen politiikan tuloksena. Palestiina oli ensimmäiseen maailmansotaan asti ollut 400 vuotta Turkin vallan alla. Tänä aikana sinne oli vakiintunut feodaalinen yhteiskuntamuoto. Ensimmäisen maailmansodan aikana Turkin valtakunta osallistui sotaan Saksan liittolaisena. Nuori arabinationalistinen liike sen sijaan toivoi Saksan ja sen liittolaisten tappiolta mahdollisuutta kansalliseen riippumattomuuteen. Saudi Arabian alueella olevalta Hadschasista alkoi kapina turkkilaisia vastaan v. 1916.

Vuonna 1915 Iso-Britannian hallitus vakuutti, että siinä tapauksessa, että Turkki voitetaan voivat Lähi-idän maat Palestiina mukaan lukien perustaa itsenäisen valtion. Vain muutamaa kuukautta tämän vakuutuksen jälkeen Sir Mark Sykes ja Georges Picot sopivat Iso-Britannian ja Ranskan hallitusten nimissä Lähi-idän jakamisesta siirtomaiksi molempien valtioiden kesken. Brittiläiset joukot miehittivät Palestiinan v. 1918 ja kesäkuun 24. 1922 Kansainliitto päätti siirtää Iso-Britannialle Palestiinan mandaatin ja Englannin siirtomaaherruus tosiasiassa vahvistettiin.

Sionismin syntyminen

Juutalaisia alkoi siirtyä Palestiinaan siirtolaisiksi jo 1880-luvulta alkaen. Eurooppalainen juutalaisporvaristo perusti Sionistisen liikkeen v. 1897 vastareaktiona eurooppalaiselle antisemitismille ja toisaalta estämään juutalaisten sulautuminen muihin kansoihin. Sionismin päämääränä oli oman juutalaisvaltion perustaminen.

Sionismin perustaja Theodor Hertzl kirjoitti kirjassaan ”Juutalaisvaltio” v. 1896: ”Me muodostamme Euroopalle siellä etelässä suojamuurin Aasiaa vastaan, tulemme olemaan sivistyksen etuvartio barbariaa vastaan.” Sionistinen toimitsija Israel Zangwill esitti taas tunnuksen: ”Antakaa maattomalle kansalle kansaton maa”. Tosin hän joutui piankin tunnustamaan, ettei Palestiina ollut kansaton vaan pikemminkin tiheästi asuttu. Vuonna 1920 Zangwill kirjoitti: ”Palestiinassa on jo asukkaansa. Siksi meidän on valmistauduttava siihen, että ajamme alkuperäiset heimot pois miekalla, niin kuin sen teki meidän esi-isämme, tai joudumme niiden hankalien ongelmien eteen, jotka suurilukuinen vieras väestö aiheuttaa”.

Brittien mandaatin alaisuudessa juutalaisten siirtokuntien perustaminen Palestiinaan alkoi kiihtyä. Juutalaisten lukumääränsä kasvoi jatkuvasti. Kun vuonna 1918 juutalaisia oli Palestiinassa 56.000 henkeä niin vuonna 1939 heitä oli jo 445.000 eli 30% koko väestöstä. Vuonna 1901 oli myös perustettu ”Juutalainen kansallisrahasto”, jonka tehtävänä oli rahoittaa maatilojen ostamista arabialaisilta feodaaliherroilta. Ostojen yhteydessä tiloilla olevat asukkaat ajettiin pois ja he joutuivat maanpakoon ympäröiviin maihin. Kun vuonna 1914 juutalaiset omistivat 42.000 hehtaaria maa-alasta niin vuonna 1945 maa-ala oli jo 177.000 hehtaaria = 27% viljellystä maa-alasta.

YK teki v. 1947 päätöksen juutalaisvaltion perustamisesta Palestiinaan, mutta halusi samaan aikaan turvata myös palestiinalaisväestön aseman aikomuksena perustaa yhtä suuri Palestiinalaisvaltio alueen alkuperäiselle väestölle. Toukokuun 14. 1948 julistettiin Israelin valtion perustaminen. Tämä johti heti sotaan, jossa Israel asetti 65.000 koulutettua sotilasta palestiinalaisten 21.000 kouluttamatonta sotilasta vastaan. Palestiinan kansan pitkälle kestänyt murhenäytelmä alkoi tästä. Palestiinalaisvaltion perustaminen jäi ja Israel valloitti välittömästi alueita Palestiinan kansalta omistaen sodan jälkeen 77% alueesta, vaikka YK oli myöntänyt sille 56,5%. Samalla Israel aloitti palestiinalaiskylien tyhjentämisen ja niiden muuttamisen juutalaisiksi kyliksi. Maasta karkoitetut palestiinalaiset joutuivat asumaan suurimmaksi osaksi telttakylissä naapurimaissa. Heitä oli 506.000 Jordaniassa, 198.000 Gazan alueella, 128.000 Libanonissa ja 82.000 Syyriassa.

Jatkuva sotatila

Tästä lähtien Palestiinassa on vallinnut lähes jatkuva sotatila, jonka tuloksena palestiinalaisista on tehty muukalaisia omassa maassaan. Palestiinalaisista on tehty B-luokan kansalaisia ja heidän mahdollisuuksiaan ammattiensa harjoittamiseen rajoitetaan eikä heille anneta työtä. Myös heidän liikkumistaan rajoitetaan. Ja juutalaisten siirtokuntien perustaminen jatkuu edelleenkin.
Suurimpina konflikteina ovat olleet 1956 Suezin kriisi, vuoden 1967 kuuden päivän sota, sodat Libanonissa v. 1973 ja 1982. Israelin nykyisellä johtajalla Ariel Sharonilla on sotarikollinen menneisyys jo vuodesta 1953 lähtien, milloin hän aloitti arabikylien hajottamisen raivaustraktoreilla. Vuonna 1982 hän järjesti Etelä-Libanonissa Shabran ja Shatilan kansanmurhan joutumatta kuitenkaan syytteeseen sotarikoksesta. Uusimman tilanteen kärjistymisen tämä sama mies aiheutti v. 2000 lokakuussa vieraillessaan Haram al.Sharifilla, Temppelivuorella, joka nosti palestiinalaisten keskuudessa uuden kansannousun, Intifadan ja samalla katkaisi Oslosta v. 1993 alkaneen rauhanpyrkimyksen.

Nyt jälleen uusi sota, Bushin sota Irakia vastaan. Tässäkin sodassa yhtenä kärsijänä tulee olemaan Palestiinan kansa. Haastattelimme Suomessa olevan PLO:n edustajiston varapäällikköä Hashem Dajania sodan uhkan näkymistä Palestiinan kannalta.

Kysymys: Miten Irakin kriisi ja mahdollinen sota vaikuttavat Palestiinan tilanteeseen?
HD: Se on varmaa, että Israelin oikeistohallitus tulee käyttämään sotaa hyväkseen Palestiinan kansaa vastaan. Sharonia kiinnostaa saada aikaan sota. Heidän suunnitelmansa on karkoittaa palestiinalaisia maastaan, tuhota heidän asuntonsa ja kiristää Palestiinan kansan sortoa. Sharonin hallitus pyrkii siis ratkaisemaan sodan kautta Palestiinan kysymyksen haluamallaan tavalla.

Kysymys: Pysyykö mahdollinen sota alueellisena pelkästään Irakia koskevana sotana?
HD: Sota tulee aiheuttamaan suurta tuhoa ja kärsimystä Irakin lisäksi myös Palestiinassa. Toivon, että sotaa ei käydä YK:n nimissä. YK on rauhanjärjestö jonka tärkeimpänä tehtävänä tulee olla kaikkien sotien estäminen. Sota Irakia vastaan ei koske ainoastaan arabimaita ja Irakia, vaan sillä on syvälliset seuraukset koko maailman poliittiseen systeemiin, koska silloin YK:n asema mitätöityy sen joutuessa kokonaan USA:n talutusnuoraan.
Edellisen Irakia vastaan tähdätyn Persianlahden sodan seuraukset ovat edelleen näkyvissä vanhusten, nuorison ja lasten kärsimysten jatkuessa. Senvuoksi uusi sota on estettävä.

Kysymys: Miten näet Suomen ulkopolitiikan suhteessa Irakin kriisiin ja Palestiinan kysymykseen?
HD: Me tiedämme, että Suomen rooli on ollut rauhan suojeleminen. Suomalaisia rauhan turvaajia on ollut jo vuosikymmenien ajan Unifilin joukoissa Etelä-Libanonissa ja Egyptin ja Israelin rajalla. Lähi-idässä ihmiset tunnistavat suomalaiset nimenomaan rauhan turvaajina. Uskon saman linjan jatkuvan.

Kysymys: Mitä sanot Bushin motiiveista?
HD: Nyt Bush käyttää YK:ta hyväkseen omilla ehdoillaan. Bush levittää ”amerikkalaista demokratiaa ja vapautta” pommeilla. Hän ei muista, että demokratia ja vapaus ovat kansainvälisiä asioita ja ne kuuluvat kaikille maailman ihmisille, joten niitä tulisi myös soveltaa kaikkia maailman ihmisiä kohtaan, ei ainoastaan amerikkalaisia.

Kysymys: Mikä on Israelin asema Bushin politiikassa?
HD: Israel on kuin USA:n ulkoamerikkalainen osavaltio, joka vain sattuu sijaitsemaan Lähi-idässä. Vaikka englantilaiset olivatkin aluksi keskeisesti mukana perustamassa Israelia, on myöhemmin brittien aseman ottanut USA. Kaikki Israelin tuotantolaitokset on perustettu amerikkalaisella rahalla. Koko Israelin armeija toimii USA:n aseistamana. Jokainen lentokone tai tankki on hankittu USA:sta. Yksinomaan USA:n hallituksen antama raha Israelin asevoimille on vähintään. 3,5 mrd. dollaria vuodessa ja tämän päälle tulee kaikenlainen yksityinen tuki ja lainoitus USA:sta Israelille.

Kysymys: Miksi Palestiinan kriisi aina vain jatkuu?
HD: Palestiina on koko arabimaailman keskiössä. Vaikka siellä ei olekaan öljyä, se on mailman kolmen valtauskonnon sydän ja uskonto luo moraaliset raamit valtapolitiikan toteuttamiselle. Toisaalta ratkaisun esteenä on ollut se, ettei Israel toteuta tai kunnioita mitään kansainvälisiä lakeja tai YKn päätöslauselmia ja USA tukee sitä tässä jatkuvasti. Tästä nousee kysymys: Miksi Irak pakotetaan vaikka sodan keinoin noudattamaan YKn päätöslauselmia, kun Israelia ne eivät mitenkään velvoita? Miksi tämä kaksinaamaisuus?

Jos Irakin sota syttyy, niin se on valtava onnettomuus koko maailmalle, ei vain Lähi-idälle. Sodassa ei tule olemaan vain suuria aineellisia menetyksiä vaan myös ihmisten kärsimykset tulevat olemaan suunnattomat. Eikä sekään vielä riitä. Sota vahingoittaa ihmisiä moraalisesti kaikkialla maailmassa, kun he oppivat ratkaisemaan asioita aseellisesti vahvemman oikeudella tai alistumaan ja menettämään itsetuntonsa tällaisen uhkan edessä.

Pitää myös muistaa, että Palestiinassa ei ole ollut rauhaa kohta kuuteenkymmeneen vuoteen. Siellä sota on jatkunut koko ajan - ja Israelin oikeistolainen hallitus on tyytyväinen. Sota jatkuu ”pyhänä sotana”, jossa sota uskontoon liittyneenä ruokkii itseään yhä uusiin aseellisiin iskuihin ja vastaiskuihin.

Kysymys: Mitä sanot Bushin esityksestä vaihtaa palestiinalaisten hallintoa?
HD: Palestiinalaishallinto Jasser Arafatin johtamana on palestiinalaisten demokraattisesti vaaleilla valitsema, eikä kenelläkään ole oikeutta puuttua Palestiinan sisäiseen politiikkaan. Israelin valtio kutsuu itseään demokraattiseksi ja amerikkalaiset ylistävät vapautta ja demokratiaa. Kuinka he siis eivät hyväksy palestiinalaisten harjoittamaa demokratiaa?

Haastatteli ja toimitti
Reijo Katajaranta