Muutos on “pitkä marssi”

Eduskuntavaaleissa Kansan äänen julkaisijajärjestöt esiintyivät yhteistyöjärjestön, Muutosvoimat Suomi rp:n listoilla. Tavoitteena oli luoda laaja kansanliike uusoikeistolaista EU-suuntausta vastaan keräämällä kaikki EU-politiikkaa vastustavat ryhmät yhteen. MVS teki erinomaisen vaalityön. Levitimme satojatuhansia lehtiä, käytimme TV-mainontaa, sekä tehokkaasti internettiä. Vaalijulisteemme oli vähintäänkin kelvollinen ja käytössämme oli 40 kohdan radikaali vaaliohjelma. Näillä edellytyksillä saatoimme odottaa kelvollista vaalitulosta.

Kokoomus menetti kannatustaan sekä Keskustalle että SDP:lle. SDP vältti tappion tekemällä vaaleista pääministerivaalit Lipposen ja Anneli Jäätteenmäen välillä. Näistä tuloksista voi päätellä, että tapahtui se, mikä on tapahtunut kaikissa vaaleissa kuluneen 15 vuoden aikana. Hallituspuolueet menettävät ja näennäinen oppositio voittaa. Missään tapauksessa politiikan suunta ei muutu. Se ei voi muuttua, koska harjoitetulle politiikalle on EU:n puitteissa asetettu selvät raamit, joiden yli ei voida mennä. On ikään kuin hyväksytty sopimus, jonka mukaan kukin suurista EU-puolueista joutuu vuorollaan olemaan nykyisen EU- politiikan vetojuhtana toisten ollessa “levossa” eli “oppositiossa”. Mikään ei siis tule muuttumaan. Vanha kakku vain saa uuden kuorrutuksen.

Miksi MVS sai koko maassa vain 11552 ääntä? Suuntautumisemme liittolaispolitiikkaan perustuu arvioon, että mikään puolue tai kansalaisjärjestö ei yksinään kykene järjestämään nykyisen rosvopääomaa palvelevan uusoikeistolaisen EU-politiikan kaatamiseen riittävää voimaa. Monet, jotka eivät nähneet yhteistyön välttämättömyyttä, ovat perustelleet näkemyksiään sillä, että Muutosvoimat Suomi ylsi ainoastaan 0,4 % kannatukseen. Kuitenkaan mitkään niistä voimista, jotka :MVS:n tapaan tavoittelivat nykypolitiikkaan muutosta (KTP 0,1 % ja SKP 0,8%), eivät kyenneet vaalimenestykseen. Oikean taktiikan ohella tarvitaan myös yhteiskunnallisen tilanteen kypsymistä. Ihmiset eivät vielä olleet valmiita siihen yhteiskunnan poliittiseen muutokseen, joka on välttämätön nykysuunnan muuttamiseksi. Ei toteudu se Leninin mainitsema tilanne, että “hallitsevat eivät kykene hallitsemaan entiseen tapaan ja sorretut eivät halua elää entiseen tapaan”. Rauhanliikettä lukuun ottamatta siihen viittaavaa liikehdintää on vaikea nähdä muuallakaan maailmassa.

Vaaleissa näkyi pieni protesti harjoitettua politiikkaa kohtaan Perussuomalaisten saadessa lähes 44000 ääntä. Halmeen populismi keräsi peräti 16.300 ääntä suuntautumatta mitenkään harjoitetun politiikan ydintä vastaan. Kansa ei rohjennut arvostella harjoitettua politiikkaa, vaan tyytyi populistiseen vaihtoehtoon.

Vaalituloksista voidaan kuitenkin jo nyt nähdä, että kaikkien todelliseen muutokseen pyrkivien voimien liitto olisi tuonut ratkaisevia tuloksia. Yhteenvetona voidaan sanoa, että ainoa keino edetä kohti todellista politiikan muutosta merkitsee nykyisen uusoikeistolaisen EU-politiikan vastaisen liittoutuman laajentamista. Tähän valmistaudumme parhaiten järkiperäisellä poliittisella työllä ja vakuuttamisella, jossa ei ole sijaa halpahintaiselle demagogialle. Se on järkevintä kaikkien pienpuolueiden osalta, koska yksin mikään niistä ei kykene suurten EU-puolueiden harjoittaman politiikan horjuttajiksi. Liittoutuman kokoavana tekijänä tulee olla uusliberalistisen politiikan, EU-jäsenyyden ja Naton vastustaminen, sekä demokratian laajentaminen. Meidän osalta se merkitsee “pitkää marssia”, joka on käytävä ja, jossa kansa on tosiasioihin perustuvan mielipiteenmuokkauksen kautta vakuutettava muutoksen välttämättömyydestä.