Turpiin vaan ja onnea!

Mitä sinä teet, kun tulosi vähenevät eikä lisää ole tiedossa? Etkö silloin vähennä kulujasi? Jätät jopa aspiriinin ostamatta, vaikka päätä särkee. Sanalla sanoen, panet suusi säkkiä myöden.
90-luvulla enemmistöstä on kehittynyt melkoinen haka menojen leikkaajana. Viimeisen kymmenen vuoden aikana enemmistön reaalitulot ovat joka vuosi heikentyneet. Yli miljoonalla työttömyyskierteeseen joutuneella tulot ovat romahtaneet, kun muilla (eräitä suurituloisia lukuun ottamatta) ne ovat kutistuneet hissun kissun, ihan huomaamatta 1-2 prosentin vuosivauhdilla.
Kun Raimo Sailaksen (sd) työllisyystyöryhmän madonlukuja pannaan toimeen, niin pihistäminen leivästä jatkuu. Eikä vain jatku, sillä yhä useamman on opittava uusia tapoja, kun työllisyys, työttömyysturva ja julkiset palvelut heikkenevät. Vaalit eivät muuttaneet kehityssuuntaa. Kansasta ei välitetä pätkän vertaa, mutta rikkaat rikastuu.

Vaalien alla yksi jos toinenkin tarjosi veronalennuksia. Tänään Kokoomus on sitä mieltä, että veroja on alennettava parilla miljardilla eurolla. Sailas (sd) pani paremmaksi. Alentajat perustelevat vaatimuksiaan työllisyydellä ja eurooppalaisittain korkealla veroasteella.

Perustelut ovat pelkkää pötyä. Sanotaan, että kun veroja alennetaan, niin kansan ostovoima lisääntyy ja sitä kautta syntyy uusia työpaikkoja ja verotulot kasvavat eikä julkinen talous menettäisi penniäkään. Valitettavasti veroilla ja työllisyydellä ei ole mitään yhteyttä. 80-luvun lopussa tehtiin Liikasen (sd) suuri verouudistus ja toinen 90-luvun alussa. Niillä alennettiin yritys- ja pääomavero 48 prosentista 25 prosenttiin ja osingot vapautettiin kokonaan verosta. Ja kuinkas kävi? Uusia työttömiä tuli lähes neljäsataatuhatta. Että näin!

Ne, jotka suosittelevat verojen alentamista, eivät suurin surminkaan sano montako uutta työvuotta veronalennukset toisivat. Se tiedetään, että miljardin veronalennuksen pitää parantaa työllisyyttä sadallatuhannella työvuodella, että niiden palkoista kertyisi välittöminä ja välillisinä veroina alennuksissa menetetyt tulot. Ettei verojen alennus menisi harakoille, veronalennuksista päättävät on pantava työllisyyslupauksista oikeudelliseen vastuuseen. Todellinen vastuu tekisi verokiihkoilijoista hiljaista sakkia!

Puheet eurooppalaisittain korkeasta veroasteesta on silkkaa valetta. Kaikki torvet toitottavat, että Suomen 46 prosentin veroaste on sietämätön, vaikka vain moinen valhe on sietämätön! Suomen oikea veroaste on 39 prosenttia. Yritys- ja pääomaverotuksen sekä osinkotulojen verovapauden vuoksi se on eurooppalaisittain alhainen.
Työeläkemaksuja on aina pidetty palkansaajien verottomana ennakkopalkkana, joka sijoitetaan yksityisiin eläkevakuutusyhtiöihin ja -säätiöihin. Sieltä ne aikanaan maksetaan eläkkeinä. Valtiolla ja kunnilla ei ole niihin nokan koputtamista. Mutta, kun runsaat kymmenen vuotta sitten (1993) tehtiin suuria verouudistuksia, tehtiin myös valtava tilastokupru. Silloin tel-maksuja ryhdyttiin sanomaan veroiksi. Ja kas – veroaste kasvoi tällä hokkuspokkus-tempulla lähes 8 prosenttiyksikköä!

Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkijaprofessori Jaakko Kiander kirjoittaa (HS 5.4.03), että meillä on vaalikaudella varaa 4-5 miljardin veronkevennyksiin, jota Sailaksen paperi tarkoittaa. Varaa on – varsinkin jos niiden vaikutuksesta työllisyys paranee edes jonkin verran – kun julkisen talouden tulot ovat paljon suuremmat kuin menot. Hänen mukaansa julkisen talouden ylijäämä oli viime vuonna 6,3 miljardia, josta valtion osuus oli 2,4 miljardia euroa. Mitenkä lienee?
Tutkijaprofessori Kiander ei itsekään usko, että veronalennukset vaikuttaisivat työllisyyteen. Mutta jos vaikuttaa, tai siitä huolimatta, kun on varaa, niin alennetaan veroja. Hän unohti, että 6,3 miljardissa on eläkeyhtiöiden kuten Ilmarisen, Varma-Sammon ja muiden eläkevakuutusyhtiöiden ylijäämää 4,7 miljardia. Niihin ei poliitikoilla ole osaa eikä arpaa. Niinpä julkisen talouden todellinen ylijäämä oli vain 1,6 miljardia. Kun valtion ylijäämä oli 2,4, niin kuntien alijäämä oli 0,8 miljardia euroa. Professori unohti kuntien kurjan tilan, vaikka kunnallispoliitikot niistä jatkuvasti huutavat.

Ennen kuin ryhdytään vaatimaan veronalennuksia, on valtion ylijäämällä pantava kuntoon kuntien sosiaalihuolto, terveyden- ja sairaanhoito. Jos sen jälkeen valtiolle jää ylimääräistä, niin sen voi siirtää kunnille korvamerkittynä kunnallisverojen alentamiseksi. Kunnallisverojen alennuksista pääsisivät osallisiksi myös ne, jotka eivät pienten tulojensa vuoksi joudu maksamaan valtion veroa. Siinä olisi edes jonkinlaista oikeudenmukaisuuden hohtoa!

Mitä valtio ja kunnat tekevät, kun verotulot vähenevät ja kun niiden viimeisetkin tuottavat laitokset (lypsävät lehmät!) on myyty yksityisille, eikä uusia tuloja ole tiedossa? Silloin voivotellaan, että kun rahat eivät riitä pitää menoja supistaa. Suu on pantava säkkiä myöden. Ja taas otetaan esille Sailaksen (sd) sekä vanha että uusi leikkauslista. Minulle ja sinulle niiden viesti on tyly; turpiin vaan ja onnea!

Kai Kontturi