Jäätteenmäen hallitus ei ole Kalliomäelle rakennettu

Anneli Jäätteenmäki sai hallituksen ohjelmaneuvottelut käytyä läpi maanantaina 14. huhtikuuta. Sen jälkeen hallituksen ministerisalkut jaettiin tiistaina ja keskiviikkona ja hallitus nimitettiin torstaina 17.4. Maalla on siis uusi hallitus, ministereitä on yhteensä 18.

Ensimmäinen reaktio hallituksen nimityksen yhteydessä on kohdistunut joihinkin erityispiirteisiin kuten: Anneli Jäätteenmäki on Suomen ensimmäinen naispääministeri, hallituksessa on yhtä monta naista kuin miestäkin eli 9 kumpaakin sukupuolta ja että entinen missi, Tanja Karpela nimitettiin kulttuuriministeriksi.

Tämä naisvaltaisuus on kuitenkin vain pintakuohua. Takana on poliittinen peli, jossa Jäätteenmäki ja Keskusta ovat pelinappuloina muiden joukossa. Peli alkoi heti vaalien jälkeen, kun Lipponen esitteli ns. Sailaksen paketin. Paketin tarkoituksena oli perustella, että Lipposen hallituksen politiikka on ainoa mahdollinen politiikka ja että Keskusta on saatava vastuuseen ”vaalilupauksistaan”. Tavoitteena Lipposella oli pelastaa sinipunahallitus Keskustan vaalivoitosta huolimatta.
Sailaksen paketti oli uusliberalistisen politiikan mallikappale, jossa keskeisimpinä vaatimuksina olivat verotuksen keventäminen kuitenkaan esittämättä, kuinka julkisen sektorin menot hoidetaan. Toinen piikki paketissa oli työttömyysturvan radikaali heikentäminen ja kolmas löi märällä rätillä päin opiskelijoiden naamaa; opintotuki olisi muuttunut opintolainaksi. Tässä vain keskeisimmät huononnukset Sailaksen paketista. Suurpääoman edustajat markkinoivat suureen ääneen Sailaksen paketin ”ansioita”. Sen puolesta liputtivat mm. Nokian Ollila, TT:n uusi toimitusjohtaja Tarmo Korpela ja entinen toimitusjohtaja Johannes Koroma.

Sailaksen paketti ei kuitenkaan purrut ja siirryttiin pelin toiseen vaiheeseen. Lipponen siirtyi taustalle ja hallitusta lähdettiin rustailemaan Keskusta – demarit akselilta Ruotsalaisella kansanpuolueella lisättynä. Kun Lipponen ei ollut halukas hallitukseen niin SDP:n muiden ministerien tehtäväksi jäi hallituksessa uusliberalistisen politiikan puolustaminen.

Hallituksen ohjelmaneuvotteluissa Sailaksen paketin keskeiset kohdat kuitenkin kaadettiin; ei lähdetty laskemaan pääomaverotuksen prosenttia, ei kajottu työttömyysturvaan ja opiskelijoiden asemaa luvattiin jopa parantaa. Silti ohjelmapaperia katseltaessa tulee esiin, että se on hyvin löysä eikä siinä juurikaan mitään ole sanottu täsmällisesti. Anneli Jäätteenmäki totesi tästä, että vaalikausi on pitkä emmekä tiedä mitä sen aikana tapahtuu, siksi ohjelmassakaan ei ole juututtu täsmällisiin tavoitteisiin. Niinpä konkreettiset asiat siirrettiin valtaosaltaan erilaisiin työryhmiin myöhemmin ratkaistaviksi.

Muutamia asioita ohjelmassa kuitenkin luvataan kuten julkisen talouden aseman korjaaminen 1,12 miljardilla eurolla vaalikauden aikana, mikä on ilman muuta hyvä asia. Demarit saivat verotusta alemmaksi, mutta eivät ollenkaan Sailaksen paketin mitoissa. Koko vaalikaudella verotusta aiotaan laskea hieman toista miljardia euroa, kun luku Sailaksella oli 6 miljardia euroa. Verotuksen kevennykset aiotaan myös suunnata pieniin tuloihin. Myös osingot hallitus aikoo panna osittain verolle, mikä ei ole ollenkaan kapitalistien mieleen. Keskeinen asia, jolle Jäätteenmäen ohjelma rakentuu, on kuitenkin toive vakaasta taloudellisesta kasvusta, jonka edellytetään jatkuvan koko eduskunnan nelivuotisen kauden ajan.

Kun hallituksen ohjelmasta päästiin selvyyteen alkoi pelin kolmas vaihe, ministerisalkkujen jako. Tässä vaiheessa viimeistään selviää, että SDP on hallituksessa edelleenkin hyvin keskeinen puolue. Pääministerin salkkua lukuun ottamatta tärkeimmät ministerit tulevat SDP:stä, valtiovarainministeriksi nimitettiin Antti Kalliomäki, ulkoasiainministeriksi Erkki Tuomioja. Tämän lisäksi eduskunnan puhemies valitaan SDP:stä. Ministerivalintojen jälkeen selviää, ettei hallitus ja Jäätteenmäki pysty päättämään mistään ohi SDP:n.

Pelin viimeinen vaihe on, että koska hallituksella on hyvin ohut enemmistö eduskunnassa (117 – 83), SDP yksin pystyy halutessaan kaatamaan hallituksen. Ei tarvita muuta kuin jokin asia, joka menee ohi SDP:n vartioiman pääomapiireja suosivan poliittisen linjan, astuu EU:n tai kapitalistien etujen varpaille, niin SDP voi kulissien takana sopia, että Kokoomus tekee välikysymyksen. Silloin SDP lipeääkin Kokoomuksen puolelle ja hallitus on sillä kaadettu. Hyvin todennäköinen mahdollisuus on, ettei Jäätteenmäen hallitus kestä neljää vuotta vaan voi tulla kaadetuksi jo piankin.

Ilmeisesti tämä on ollut demarien piilossa pidettyä taktiikkaa jo nyt. Siksi Lipponen ja Heinäluoma jäivät sivuun. He tulevat pois kulisseista siinä vaiheessa, kun Lipponen pääsee jälleen mielipuuhiinsa Demarit-Kokoomus akselin merkeissä.
Silloin pääomapiirit ja muut aseidenkalistelijat voivat jälleen olla tyytyväisiä, kun pieni vaalien aiheuttama häiriö on saatu pois päiväjärjestyksestä.

RK/Kä