Soneran ”miehet”- tarina suomalaista pörssipeliä

Olemme viime vuosina seuranneet Soneran kehitystä. TKS: n numerossa 6/2001 arvioimme Soneran kurssinlaskua seuraavasti: ”Kolmannen sukupolven luvista on puhelinyhtiöillä maksatettu suunnattomia summia, mikä on vienyt alan romahdukseen. Sillä, että Suomen valtio antoi luvat ilmaiseksi, tehtiin mahdolliseksi, että varat lahjoitettiin Saksalle ja muille valtioille.

Tästä on ollut seurauksena Soneran kurssin romahdus. Saksan ja muista luvista maksetun ylihinnan lisäksi kurssiromahdukseen on vaikuttanut se, että ei olla varmoja löytyykö kolmannen sukupolven puhelimille tarpeeksi maksukykyisiä käyttäjiä”. Sonera- asia on jälleen esillä tänään, kun etsitään syyllisiä näille lähes rikollisille kaupoille. Oman lisävärinsä keskusteluun on tuonut netissä levitetty ”talouselämän vaikuttajien” Sonera- tapahtumista kertova nettikirja.

Wahlroosista miljardööri

Nyt kun Posti-Tele on yksityistetty tulee muistaa, että se luotiin yhteiskunnan varoilla. Posti-Tele toimi pitkään Postipankin kanssa siten, että teleasioiden lisäksi hoidettiin myös pankkiasioita Postin konttoreissa. Sitten ne jaettiin kolmeen yksikköön: Postipankki muutettiin Leoniaksi, telepuolesta tehtiin Sonera ja Posti on vieläkin valtion laitos. Vuoden 1999 lopulla Sonera vietiin pörssiin. Leoniasta tulee muistaa, että se yksityistettiin ja fuusioitiin vakuutusyhtiö Sammon kanssa Sampo-Leoniaksi. Vuoden 2000 lopulla Sampo- Leonia osti Mandatum- pankin, jolloin syntyi nykyinen Sampo-konserni. Tässä yhteydessä Mandatumin pääomistaja Björn Wahlroos kasvatti omaisuutensa noin miljardiin markkaan, koska Mandatumin ostohinta oli paljon korkeampi, kuin mikä oli sen pörssihinta sillä hetkellä. Tällä tavalla tehtiin tulonsiirto Björn Wahlroosin taskuun.

Soneran miehiä

Sonera hoidettiin pörssiin niin, että 1999 lopulla toteutettiin osakeannit, joiden toimeenpanija oli Merril Lynch. Tämä yhtiö tuomittiin äskettäin isoihin sanktiosakkoihin, kun se sanoi omille pääasiakkailleen markkinoimistaan osakkeista kuvaannollisesti sanottuna, että älkää ”ostako paskaa”, mutta kehotti tavallisia ihmisiä ostamaan samoja osakkeita. Soneran kohdalla osakkeiden jako tapahtui niin, että osakkeet myytiin alihintaan, jonka jälkeen kurssi nousi välittömästi. Huomattavan osan tästä kurssinoususta sai Suomen valtio, joka oli silloin vielä iso omistaja. Sillä nettosivat myös ns. institutionaaliset sijoittajat eli Merrill Lynch’ n asiakkaat, joille se junaili Soneran osakkeita. Suoritettiin myös henkilöstöanti, josta Soneran hallintoneuvosto ja johto saivat etuoikeuden ostaa isommat kiintiöt. Isoimman siivun sai toimitusjohtaja Pekka Vennamo, joka kasvatti pottiaan parista miljoonasta noin 20 miljoonaan. Tästä rahastuksesta Pekka Vennamo sai kenkää. Myös liikenneministeri Aura sai lähteä ja uudeksi liikenneministeriksi tuli Olli- Pekka Heinonen ja Soneran toimitusjohtajaksi Aulis Salin. Mutta jo maaliskuussa 2000 varatoimitusjohtajaksi nimettiin Kai Erik Relander, josta tuli toimitusjohtaja Salinin siirtyessä eläkkeelle v. 2001 alussa.

Rosvot asialla

Nettikirjassa väitetään, että Relander otti käytännössä haltuunsa Soneran johdon ja siirsi tiettävästi yli 100 miljoonaa mk Soneran rahoja omille tileilleen ja yrityksilleen ulkomaille. Relander oli ollut 1990- luvun alussa Suomen asiakastieto OY:n mukaan yhdentoista osakeyhtiön hallinnossa, kuudessa hallituksen puheenjohtajana ja viidessä varsinaisena jäsenenä. Neljässä yhtiössä konkurssimenettely raukesi pesän varojen puutteeseen, yksi lopetettiin selvitystilan jälkeen ja yhden konkurssimenettely jatkuu erikseen. Relanderin neuvonantajana näissä konkurssipyörittelyissä toimi Antti Jaanti, joka tuomittiin toukokuussa 2002 ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja joka kirjan mukaan toimi Relanderin neuvonantajana myös Sonerassa ja tämän 100 miljoonan siirrossa Relanderin omille tileille. Relander tuli Soneraan 1998 ja toimitusjohtajana hän ehti toimia puoli vuotta ennenkuin sai potkut. Nettikirja kertoo, että hänen kuukausipalkkansa oli 270000 mk sekä bonukset ja työsuhde-edut. Kun hänellä oli 510000 kpl optiota ja 800000 kpl tytäryhtiöiden optioita, niin hänen pääasiallinen tarkoituksensa oli kasvattaa yrityksen markkina- arvoa saadakseen lisättyä optioidensa arvoa, joka olisi ollut vielä isompi raha, kuin tämä tileille siirretty 100 miljoonaa.

Enron ei ole yksittäistapaus

Nettikirja kertoo myös henkilöstä Kim Ingnazius, joka Relanderin ohjeiden mukaan loi Soneraan ns. luovan kirjanpitotavan. Soneran taseisiin lisättiin luovasti yhteistyökumppaneiden omaisuutta. UMTS- lupien kustannukset maksettiin velalla, jonka korot maksettiin kerralla, mutta ne jaksotettiin useammalle vuodelle, vaikka ne olivatkin saman vuoden kuluja. Kirjassa viitataan Enroniin, jonka johto vaati yrityksen tilintarkastajana toiminutta Andersenin yhtiötä hyväksymään tuloja ja menoja tuloslaskelman ulkopuolelta.

Pörssikurssit ylös hinnalla millä tahansa

”Luovalla” kirjanpidolla ja mahtipontisilla iskulauseilla pidettiin osakekurssi nousu- uralla ja luotiin Sonera- kuplaa. Yksi vaihe tässä kehityksessä olivat UMTS- kaupat, joilla haluttiin vauhdittaa pörssikurssien nousua. Ensin haluttiin maksaa Englannissa UMTS- luvista rahasumma, jonka huippu olisi ollut 20 miljardia mk. Nettikirjan mukaan valtioneuvosto esti tekemästä näin suuria älyttömyyksiä. Valtio oli tässä vaiheessa enemmistöosakas, kun sitten syksyllä Relander lähti Saksan UMTS- huutokauppaan, jossa UMTS- luvasta maksettiin 21,4 miljardia mk eli neljä miljardia euroa. Sanotaan, että se oli huikea summa, mutta Soneran markkina- arvo oli 450 miljardia., josta valtion osuus oli yli 200 miljardia. Sen markkina- arvosta valtion osuus oli 10 kertainen verrattuna siihen rahasummaan, mikä menetettiin tässä Saksan UMTS- huutokaupassa. Eli tämän markkina- arvon romahduksen kautta valtio on menettänyt 10- kertaisesti summan, josta nyt kohistaan.

Hallituksella ja eduskunnalla on vastuu

Isoksi kysymykseksi on muodostunut mikä on omistajan, valtion ja hallituksen rooli. Olli- Pekka Heinosen rooli on tiedossa. Mutta, mikä on hallituksen rooli. Hallitus on pessyt käsiään väittämällä, että tätä asiaa ei käsitelty. Hallitus on kuitenkin antanut valtuutuksen riskisijoittamiselle ja henkilöille, jotka valtio-omistajan edustajana ovat olleet asiaa hoitamassa. Vastuu syntyy tästä ja siitä, että valvonta on jätetty hoitamatta. Yhteiskunnan omaisuuden omistajia olemme me Suomen kansalaiset. Tästä omaisuudesta olemme valinneet edustajiksemme huolehtimaan eduskunnan, joka on valinnut hallituksen käyttämään puolestamme valvontaoikeutta. Mikäli hallitus ei käsitellyt asiaa edes missään sisäpiirissä, hallitus on laiminlyönyt valvontavelvollisuuden. Ei voi olla epäilystäkään siitä, etteikö kaikki poliittinen ja taloudellinen vastuu loppujen lopuksi lankea hallitukselle, Lipposelle ja Niinistölle. Kyse ei ole jälkiviisaudesta, koska asiasta on varoitettu etukäteen ja tätä suuntausta on arvosteltu.

Vain politiikan muutos on vaihtoehto

Mutta kyllä meidän tavallisten ihmisten on myös kysyttävä kumpi on suurempi vastuullinen, hallitus vaiko se, joka ei esim. vaaleissa käytä äänioikeuttaan vaan jättää valtakirjan Lipposelle ja Niinistölle. Kyllä tämä Soneran esimerkki osoittaa, että muutos saadaan, kun tavallinen kansa ottaa heiltä valtakirjan pois.

Pekka Taiainen