Ruuantuotannon tulevaisuus vaarassa

Maatalous elää Suomessa suuren epävarmuuden aikaa. Toimivien tilojen määrä on EU-aikana pudonnut 120 000 ti-lasta nykyiseen n. 80 000 tilaan. Nykyinen lopettamisvauhti ja vähäinen sukupolvenvaihdos-ten määrä ennakoivat, että kymmenen vuoden kuluttua jäljellä on alle puolet tämän päivän tiloista.

Viljelijän ammatti ei houkuttele nuoria mm. siksi, että maataloustulo, siis viljelijän palkka ja korko maatalouteen sijoitetulle pääomalle on EU:n aikana pudonnut n. 30 prosenttia. Tilaa kohti maataloustulo on keskimäärin runsaat 70 000 markkaa vuodessa. Kun muistetaan, että suuri osa pienimmistä tiloista on lopettanut, on todellinen tulojen pudotus tilastotietoja suurempi. Yhä useampi viljelijä hankkiikin lisätuloja muista töistä.

EU-komission käsittämätön esitys

EU:n komissio antoi äskettäin esityksensä maatalouden tukien uudistamiseksi. Esitys sisälsi mm. sen, että tuet irrotettaisiin kokonaan tuotannosta. Tällainen käsittämättömältä tuntuva ehdotus voi olla ensi-askel sille, että maataloustuista luovutaan kokonaan. Tämä sopisi hyvin vapaakauppaa vaativan Unionin ja sen taustalla vaikuttavien suuryritysten suunnitelmiin. Jokainen arvaa miten suomalaisen ruuan tuotannon käy kilpailussa puolta pidemmän kesän maiden kanssa.

Selvää on se, että ruuan tuotanto sekä maatalous- ja aluepolitiikka eivät EU-Suomessa ole suomalaisten päätettävissä vaan EU:n ylikansallisten elinten käsissä. Maatalouden alasajo ja tuotannon siirtyminen entistä enemmän Itä- ja Pohjois-Suomesta Länsi- ja Etelä-Suomeen heikentävät laajojen maaseutualueiden luonnollista runkoasutusta. Tällä on suora vaikutus maaseutualueiden työllisyyteen ja elinvoimaan.

EU:n maatalouspolitiikka on voimakkaasti tuotantoa keskittävää. Tuottajahinnat on poljettu niin alas, että keskimäärin ne eivät Suomessa kata edes tuotantokustannuksia. Maatalouden toiminta on siis täysin peltoalan ja eläinmäärien perusteella maksettavien tukien varassa. EU:ssa 1/5 tiloista saa 4/5 tuista. On selvää, että suuren tilan mahdollisuudet tuotannon laajentamiseen ovat paremmat kuin pienemmän tilan.

EU:n maatalouspolitiikan epäoikeudenmukaisuudesta ja suomalaisten EU-neuvottelijoiden rähmälläänolosta kertoo se, että Keski-Euroopan EU-maat saavat suuremmat hehtaarituet kuin Suomi koska niiden keski-määräinen satotaso on korkeampi ja vaikka siellä tuotantokustannukset ovat Suomea alhaisemmat. Kotieläintuotannon keskittymistä edistävät Unionin maksamat investointituet. Suomessakin toteutetaan jo 5-15 miljoonaa markkaa maksavia rakennushankkeita, joilla kotieläintuotantoon tuodaan teollinen mittakaava.

Meillä ollaan vielä kaukana vaikkapa Hollannin eläinkeskittymistä. Siellä jouduttiin taannoin teurastamaan sikaruton takia miljoonia sikoja, jotka olivat vaaravyöhykkeen sisällä. Teollismaisen eläintuotannon haittoja voidaan valitettavasti tulevaisuudessa odottaa meilläkin.

”Halpa” ruoka käy kalliiksi monella tavalla

Ruuan tuotanto ja kulutus eivät tämän päivän maailmassa kohtaa. On inhimillinen katastrofi ja häpeä, että kymmenet tuhannet ihmiset kuolevat joka päivä nälkään ja sen seurauksiin samaan aikaan kun EU:ssa mietitään pitäisikö varastoissa makaavat 5 miljoonaa tonnia ylijäämäruista polttaa lämpölaitoksissa.

Millaista sitten voisi olla kestävällä tavalla toimiva maatalous? Ensiksikin se ei tuhoaisi ympäristöä eikä tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksia. Se tuottaisi puhdasta ja terveellistä syötävää.
Omavaraisuuteen pyrkivä maataloustuotanto ei olisi riippuvainen muista eikä tuhoaisi muiden valtioiden mahdollisuuksia omaan elintarviketuotantoon.

Ilman toimivaa kansanvaltaa ja markkinavoimia vahvempaa valtiota tähän ei päästä. Oikeudenmukaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen kuuluu myös turvattu, kohtuuhintainen ruoka. Suomen tapauksessa muutos parempaan vaatii irtautumista EU:n määräysvallasta kansanvaltaan.

Antti Pesonen
Muutosvoimat Suomi ry:n varapuheenjohtaja