Sosialismin puolesta – valkoista terrorismia ja fasismia vastaan

Riippumaton kolumnisti Olli Kivinen (HS 1.2.05) kirjoitti hänelle ja muillekin äärioikeistolaisille tyypillistä ällöttävän hajuista potaskaa. Hän sanoo, että ”Stalin oli ihmisten tappamisessa Hitleriä pahempi peto.” ja että kommunismin Mustan kirjan mukaan se johti 70 miljoonan ihmisen tuhoon.
Jos äärioikeistolla tai sen kaikenkarvaisille perässähiihtäjillä olisi vähänkin häpyä, he yrittäisivät edes jotenkin koristella puheitaan. Mutta kun häpy puuttuu, otetaan oppia Hitleristä – suuri valhe on pientä uskottavampi.

Stalin oli sosialismin rakennustyön johdossa yli kaksikymmentä vuotta. Toisen maailmansodan aikana hän oli myös neuvostoarmeijan ylipäällikkö. Stalinilla oli siis samaan aikaan kaksi uskomattoman raskasta tehtävää. Yhtä suurta yhden hengen vastuuta maailmahistoria ei tunne. Sen hän kesti kunnialla. Stalinin kuollessa 1953 alikehittynyt maatalousmaa oli muuttunut nykyaikaiseksi teollisuusvaltioksi ja talousmahdiksi. Stalinin johdolla myös kapitalistisen Saksan ja Hitlerin johtamat fasistiset armeijat kokivat perusteellisen tappion. Neuvostoliitto kasvoi atomiaseet hallitsevaksi sotilaalliseksi mahdiksi. Tätä kehitystä kukaan ei pysty kiistämään.

Neuvostoliiton kehittyminen suurvallaksi ei ollut sisäpoliittisesti helppo tehtävä. Vallankumouksen jälkeen 14 kapitalistista maata suoritti Venäjälle intervention, joka epäonnistui. Samaan aikaan tsaarin valkoiset armeijat aloittivat vastavallankumouksen, raskaan sisällissodan. Se päättyi valkoisten tappioon. Tappio ei merkinnyt, että jokainen ”valkoinen” olisi menettänyt henkensä tai että kaikki suurmaanomistajat, kapitalistit ja tsarismin kannattajat olisivat haihtuneet savuna ilmaan. Vain todella äveriäät häipyivät maasta, mutta useimmat jäivät taistelemaan uutta järjestystä vastaan.

Sosialismin rakentaminen oli jatkuvaa sotaa vanhan kapitalistisen jopa tsaristisen järjestelmän maan alla olevien miljoonien kannattajien, terroristien kanssa. Stalinin aikana tässä sodassa hävisivät valkoiset terroristit. Se vaati valtavia määriä pidätyksiä, tuomioita ja vangitsemisia. Monet vangituista olivat viattomia, sosialismin vihollisten taitavasti (osaamista heillä riitti!) rakennettujen provokaatioiden uhreja.
Näistä vangituista runonlaulajat ovat tehneet Nobel-palkintoihin saakka yltäneitä tarinoita. Entä paljonko oli näitä ”vankileirien saaristoon” teljettyjä?

Erkki Vettenniemi kertoo kirjassaan ”Punaisen terrorin todistajat”, että vuonna 1930 Neuvostoliitossa oli – 610 vankia jokaista sataatuhatta asukasta kohden. Tämän kirjan arvostelussa Jukka Rislakki puolestaan sanoo (HS 19.5.2004): ”Ehkä terrorin voi käsittää näinkin laajasti, siis mukaan lukien pakkotyöleirijärjestelmä. Leirivankien määrä olisi tämän kirjoittajan mukaan – nähdäkseni ilman lähdeviitettä – miljoonan...”.

Vertailun vuoksi voi katsoa tilannetta vapauden etuvartiossa Yhdysvalloissa. Norjalaisen tutkijan Nils Cristien teoksen ”Kohti vankileirien saaristoa?” (Tampere 1993) mukaan Yhdysvalloissa oli vuonna 1993 vankeja 532 sataatuhatta asukasta kohden ja luku on kasvussa. Näin vapauden ihmemaassa vankiluku oli lähes 1,5 miljoonaa. Ero 1930-luvun NL:n ja tämän päivän USA:n välillä on olematon!

Sosialismin vastustajien ja vanhan vallan palauttamista havittelevien sota vaati tuhansien ja taas tuhansien kaatumisen – teloituksen. Siinä moni menetti henkensä myös syyttömänä, vastavallankumouksellisten provokaatioiden uhrina, mutta oliko uhreja 70 miljoonaa?

Neuvosto-Venäjän vuoden 1920 väkiluku oli 139,4 miljoonaa. Vuonna 1970 se oli 239,9 miljoonaa. Kasvu oli keskiäärin 1,4 prosenttia vuodessa. Kun tähän aikaan sisältyy toisaalta 2. maailmansodan henkilötappiot (kuolleet sotilaat, siviilit ja lisääntymiskyvyn menettäneet) ja toisaalta uusien valtioiden liittyminen Neuvostoliittoon, niin sodan aiheuttama väestön nettotappio on vähintään 25 miljoonaa. Jos tämä valtaosin lisääntymiskykyinen joukko lisätään vain yksinkertaisesti (ilman lisääntymistä), niin väestön vuotuinen keskikasvu oli vähintään 1,81 prosenttia. Yhdysvalloissa, kun myös tässä maahanmuuttajat otetaan huomioon niin, vastaava keskikasvu oli 1,73 prosenttia. Jos NL:ssa olisi tapettu miljoonia ihmisiä, niin USA:ssa olisi tapettu paljon, paljon enemmän!

Stalinin petomaisuuden ja koko stalinismin ovat keksineet NKP:hen pesiytyneet ihmiset, joiden porvarillista nahkaa peitti sosialismin viitta. Nahkansa piilottaneet kansan ja sosialismin viholliset kaappasivat NKP:ssä vallan Hrushtshevin johdolla. Hrushtshev syytti Stalinia rikolliseksi ja hänen politiikkaansa stalinismiksi. Siihen saakka Stalin oli ollut neuvostokansan idoli, isä aurinkoinen, siksi Stalinin nimittäminen tyranniksi ja roistoksi, katkaisi neuvostoihmisten henkisen selkärangan. NKP menetti uskottavuutensa. Siitä alkoi Neuvostoliiton alasajo, joka saatettiin loppuun 1990.

Neuvostoliitto hajotettiin presidenttien Jeltsinin (Venäjä), Kutshman (Ukraina) ja Lukashenko (Valko-Venäjän) sopimuksella ja neuvostoparlamentti hajotettiin tykeillä. Silloin Venäjän väkiluku oli 170 miljoonaa. Venäläisten (mm V. Fjodorov) mukaan siirtyminen kapitalismiin on 1990-luvulla vaatinut 25-30 miljoonan ihmisen ennenaikaisen kuoleman ja väkiluku on supistunut 145-140 miljoonaan. Supistuminen jatkuu.

Yksin kapitalististen valtioiden aloittamat ensimmäisen ja toisen maailmansodan henkilötappiot olivat yli 70 miljoonaa. Muista kapitalismin olemassaolon, viimeisen kolmensadan vuoden aikana käytyjen sotien, työttömyyden, köyhyyden, nälän ja yleisen puutteen kuolonuhrien määrä nousee satoihin miljooniin. Siinä on kapitalismin historian Sysimusta Kirja!

Kai Kontturi