Neuvostoliiton merkitys ihmiskunnalle

Lokakuun vallankumous v. 1917 muutti maailman perusteellisesti. Kapitalismi oli saanut kilpailijan, sosialismin. Niin suuri oli kapitalistin pelko, että se näki välttämättömäksi kerätä interventiojoukkoja kapitalistien ja tilanherrojen tueksi. On kerrottava totuus Neuvostoliitosta, koska historiansa aikana maa saavutti kaikkialla maailmassa vaikuttavan voiman. Oli tapana sanoa, että siellä, missä työläiset ja kapitalistit istuivat yhdessä neuvottelupöytään, istui siihen myös kolmas näkymätön neuvottelija, Neuvostoliitto. Sosialismi muodosti perustan, jonka turvin siirtomaiden kansat vapautuivat siirtomaaisännistään ja teollistuneiden kapitalistimaiden työväenluokka loi oman hyvinvointivaltionsa. Neuvostoliitosta tulee kertoa, koska kesällä tulee 60 vuotta siitä, kun Puna- armeija tuhosi maailmanvalloitukseen pyrkineen kapitalistisen saksan ja vapautti ihmiskunnan fasismista.
Esittelemme lehdessämme Neuvostoliiton historiaa useammassa peräkkäisessä lehdessämme. Tässä numerossa aiheena on Neuvostoliiton alkuvuosikymmenet.

Imperialistit sytyttivät kansalaissodan

Neuvostovalta oli tekemässä ensimmäisiä päätöksiään talouden ja politiikan alueella kun Saksalais- Itävaltalaiset joukot aseleposopimuksesta huolimatta helmikuussa 1918 miehittivät mm. suuren osan Valko- Venäjää, Ukrainaa ja uhkasivat Pietaria. Nuori Puna- armeija pysäytti vihollisen hyökkäyksen Pietariin 23.2.1918. Siitä päivästä tuli puna- armeijan syntymäpäivä.

Neuvostovalta joutui solmimaan Brestin rauhan 3.3.1918, ja Saksalaiset jäivät valloittamilleen alueille. Keväällä ja kesällä 1918 puolestaan Entente- valtioiden joukot nousivat maihin pohjoisessa, idässä ja etelässä aloittaen etenemisen maan sisäosiin tsaarin kenraalien johtamien valkokaartilaisten kanssa. Kesällä 1918 oli 3/4 maasta miehittäjien ja vastavallankumouksellisten hallussa.

Kommunistinen puolue organisoi puolustuksen ja sotilaskoulutuksen. Siirryttiin yleiseen asevelvollisuuteen ja muodostettiin työläisten ja talonpoikain puolustusneuvosto. Puna-armeijan vahvuus lähenteli miljoonaa. Syyskesällä luotiin itäinen -, eteläinen - ja pohjoinen rintama ja puna- armeija saavutti vihollisesta ensimmäiset voittonsa vapauttaen alueita kaikilla kolmella rintamalla.

Samaan aikaan maailmansota päättyi Saksan tappioon. Brestin rauhansopimus mitätöitiin ja puna- armeija vapautti saksalaisten hallitsemat alueet. Mutta tämän jälkeen Entente- vallat voimistivat interventiotaan, tulivat Ukrainaan ja Taka- Kaukasiaan saksalaisten tilalle ja lähettivät lisää joukkoja Jäämerelle, kauko-itään, Mustalle merelle sekä Itämerelle. Joulukuussa 1918 Koltsakin valkoarmeija aloitti itäisellä rintamalla hyökkäyksen pyrkien yhtymään Arkangelin suunnalta hyökkäävien maahantunkeutujien kanssa tarkoituksenaan suunnata isku Moskovaan. Mutta vuoden 1919 alussa puna- armeija torjui Koltsakin joukot Permin seudulla.

Ententen kolme sotaretkeä ja neuvostovallan voitto

Entente- vallat organisoivat vuosina 1919-20 kolme sotaretkeä. Idästä varustettiin uudelleen Koltsakin (550.000 miestä) armeija. Etelästä käsin organisoitiin Denikinin armeija (100.000 miestä) ja Baltian suunnasta Judenitsin armeija. Keväällä Koltsakin joukot yhdessä Ententen kanssa aloittivat hyökkäyksen vallaten Uralin alueen pyrkien yhdistymään Volgan suunnalla majailevien Denikinin joukkojen kanssa. Rintama venyi 2000 km mittaiseksi.

Vaaran hetkellä talonpojat alkoivat liittyä puolueeseen. Puolue, nuorisoliitto ja ammattiliitot suorittivat jäsentensä mobilisoinnin yhteensä 110.000 sotilasta. Neuvostotasavaltojen kesken syntyi sotilaspoliittinen liitto 1.6.1919.

Leninin johtama puolustusneuvosto ja puolueen keskuskomitea järjestivät vihollisen lyömiseksi suunnatun toiminnan. Keväällä 1919 itärintaman eteläinen ryhmä löi Koltsakin pääjoukot ja sen seurauksena Uralin alue ja Länsi-Siperia vapautettiin. Koltsakin armeija kärsi lopullisen tappion v. 1919 lopulla. Suomalaiset valkokaartit ja Judenitsin armeija torjuttiin elokuussa.

Tässä vaiheessa Neuvostovallan avuksi tuli USA:ssa työläisten “Kädet irti Neuvosto- Venäjästä” liike. Imperialistit olivat pakotettuja vetämään joukkojaan pois Venäjältä. Sotaa jatkettiin antamalla valkokenraaleille massiivista materiaalista apua.

Toinen Ententen sotaretki perustui etelässä majailevan Denikinin armeijan tukemiseen. Sen Moskovaan suuntautuva hyökkäys alkoi 3.7.1919. Rintama ulottui Dnepriltä Volgalle. Denikinin armeijaa tukivat Puolan tilanherrojen armeija lännessä ja Judenitsin armeija luoteessa. Hyökkääjät saavuttivat menestystä. Etelärintama sai miehistötäydennystä n. 70.000 sotilasta ja siitä erotettiin erikseen kaakkoisrintama. Kahden rintaman hyökkäys Denikinin armeijaa vastaan alkoi 11.10.1919 ja valkokaartilaiset kärsivät Voronetsin ja Orelin luona ratkaisevan tappion. Budjonnyin johtama ratsuväkiarmeija tuhosi lopullisesti Denikinin armeijan v. 1920 alussa Etelä- Ukrainassa. Marraskuussa 1919 murskattiin Judenitsin armeija Pietarin lähistöllä ja vuoden 1920 alussa voitettiin valkokaartilaisjoukot lopullisesti Pohjois- Venäjällä sekä vallattiin Arkangeli ja Muurmansk.

Ententen kolmannen sotaretken runkona olivat Krimillä majaileva kenraali Wrangelin armeija ja tilanherrojen Puolan armeija, jotka tunkeutuivat keväällä 1920 Valko- Venäjälle ja Ukrainaan. Mutta nyt Neuvostomaan puolustukseen saatiin apua muilta rintamilta ja kesä- heinäkuussa muodostetun länsirintaman joukot vapauttivat Ukrainan ja Valko- Venäjän. Lokakuussa punaisen armeijan joukot tuhosivat Kenraali Wrangelin armeijan Krimillä. Vuoden 1920 loppuun mennessä hyökkääjien perusvoimat oli tuhottu. Vuoden 1922 alkupäivinä valkosuomalaiset häädettiin lopullisesti Karjalasta. Kansalaissodan viimeiset taistelut käytiin, kun vihollisen viimeinen linnake Vladivostok vapautettiin 25.10.1922.

Kansalaissota ja ulkomaisten interventio oli aiheuttanut mittaamattomat vahingot ja riistänyt yli 7 miljoonan neuvostomaan ihmisen hengen. Vasta nyt uusi Neuvostomaa oli valmis aloittamaan rauhanomaisen rakennustyön sosialismin kehittämiseksi.

Mitä merkitsi voitto kansalaissodassa?

Voitolla oli neuvostovallalle sekä koko maailman työväenluokalle suuri merkitys. Yhteisessä taistelussa ulkoista maahantunkeutujaa vastaan laskettiin perusta Neuvostoliiton muodostamiselle. Kommunistisen puolueen jäsenmäärä kasvoi ja luotiin puna- armeija nopeutetussa tahdissa. Kun v. 1918 puna-armeijassa oli 30.000 puolueen jäsentä, niin v. 1920 alkupuolella heitä oli jo 300.000. Puolueeseen tulivat työläiset, talonpojat ja vanhan armeijan sotilaat.

Neuvostovaltio organisoitiin yhdeksi suureksi taisteluleiriksi. Tämä asetti uuden neuvostovaltion yhtenäisyyden ja valtiollisen organisointikyvyn koetukselle. Neuvostovalta kesti tämän vahvistaen samalla asemaansa.

Kansainvälinen luokkataistelu ja työläisten solidaarisuus saivat uuden asteen. “Kädet irti Venäjästä” kampanja oli yhteistä maailmanlaajuista luokkataistelua, joka pakotti imperialisteja irtaantumaan interventiosodasta.

Sotakommunismi ja uusi talouspolitiikka

Kaikki voimat oli keskitettävä vihollisen torjuntaan. Talouden alalla suoritettiin uudelleenjärjestely, jota sanottiin sotakommunismiksi. Perustettiin kansantalouden elimiä, joilla oli laajat oikeudet rintaman varustamisen vuoksi. Taisteluihin rintaman puolesta keskitettiin koko teollisuus ja kansantalous. Kansallistettiin kaikki suuret ja pienet teollisuuslaitokset ja tavaranvaihto oli kielletty. Kaikki työssäkävijät saivat samansuuruisen erän elintarvikkeita ja vaatteita kortilla. Maanviljelijöiden tuli luovuttaa käytännössä ilmaiseksi kaikki ylimääräiset elintarvikkeet. Lenin painotti, että tämä epänormaali sotakommunismin aika voi olla vain väliaikainen. Tämä vaihe koetteli työläisten ja talonpoikain liittoa.

Sota heikensi teollisuutta. Kun v. 1913 suurteollisuuden palveluksessa oli 2,6 miljoonaa työläistä, oli luku v. 1921 vain 1,2 miljoonaa. Tämä epäsuhde oli selkeä uhka proletariaatin diktatuurin luokkapohjalle. Sodan oloissa talonpojat ymmärsivät pakkoluovutuksen, mutta ei enää sodan jälkeen.
Tiedettiin että siirtyminen kapitalismista sosialismiin tarvitsee siirtymä-ajan, jonka pituus määräytyy kunkin valtion olosuhteiden perusteella ja Neuvostomaassa toimi useita erilaisia talousmuotoja. Tämän vuoksi Venäjän Kommunistisen puolueen 10. edustajakokous teki maaliskuussa 1921 päätöksen siirtymisestä uuteen talouspolitiikkaan (NEP). Säädettiin lakeja joiden perusteella mm. elintarvikkeiden luovutusvelvollisuus muutettiin luontaisveroksi, jolle määrättiin yläraja. Hyväksyttiin asetukset vapaan tavaranvaihdon ja rahatalouden sallimisesta sekä suotiin ulkomaisille yrityksille oikeus toimia neuvostomaassa. Kapitalistiset ainekset lisääntyivät yhteiskunnassa, mutta valtiovalta ja kaikki kansantalouden avainasemat pidettiin neuvostovaltion käsissä.

Siirtymävaiheen muotona NEP- politiikka oli välttämätön. NEP- politiikkaa toteutettiin kunnes sosialistisesta talousmuodosta tuli vallitseva vuosiin 1936-37 saakka.

Goelro ja jälleenrakentaminen

Neuvostovalta torjui vihollisen, mutta v. 1920 teollisuustuotanto oli vain n. 13,8 % sotaa (v. 1913) edeltävästä tasosta. Sota ei ollut vielä kunnolla päättynyt, kun joulukuun lopulla 1920 neuvostojen yleisvenäläinen edustajakokous käsitteli maan jälleenrakentamista ja sähköistämissuunnitelmaa (GOELRO). Lenin totesi: “Kommunismi on sama, kuin koko maan sähköistäminen”. Goelro oli tärkein osa jälleenrakentamista ja se edellytti 30 yhteisteholtaan 1,5 miljoonaa kw kehittävien höyry- ja vesivoimalaitoksen voimalaitosten rakentamista 10-15 vuoden aikana. Teollisuustuotannon tuli nousta 80-100 % sodanedelliseen tasoon verrattuna.

Tämä jälleenrakennus- ja sähköistämissuunnitelma oli ensimmäinen neuvostovaltion pitkän tähtäimen ajanmukaiseen tekniikkaan perustuva kansantalouden kehittämis-ohjelma. Uuden talouspolitiikan ansiosta v. 1921 teollisuustuotanto saavutti 31 % sotaa edeltävästä tasosta. GOELRO:n toteuttaminen alkoi v. 1921-22, kun alettiin rakentaa mm. Volhovin, Balahnan, Saturan ja Stretovkan voimalaitoksia.
Vuosi 1922 muodostui ylimenokaudeksi ja neuvostovalta sai lujan otteen maan kehittämisestä. Jälleenrakennuskauden lopulla v. 1926 maan kansantalous ja ihmisten toimeentulo ylittivät sotaa edeltävän tason ja GOELRO- suunnitelma eteni menestyksellisesti. Saatiin valmiiksi mm. Saturan, Taskentin, ja Jerevanin voimalaitokset ja alettiin rakentaa mm. Dneprin voimalaitosta.
Vallankumouksen 10- vuotispäivänä Neuvostoliitossa oli tuotettu ensimmäiset kotimaiset traktorit, kuorma- autot, hyökkäysvaunut ja lentokoneet. Maan sähkövoiman tuotanto ylitti 2,5 kertaisesti vallankumousta edeltäneen Venäjän ja teollisuuden osuus kansantulosta kohosi 42 prosenttiin.

Ensimmäinen viisivuotiskausi ja maatalouden kollektivisoiminen

NKP:n 15. edustajakokous määritteli joulukuussa 1927 1. viisivuotissuunnitelman yleiset ohjeet. Samaan aikaan teollisuustuotanto saavutti v. 1928 jo 132 % vuoden 1913 tasosta. Myös maataloustuotanto saavutti sotaa edeltävän tason.

Yksityistalous oli maataloudessa vielä vallitseva talousmuoto ja 25 miljoonaa pientilaa eivät kyenneet myymään viljaa markkinoille. Kulakit taasen kieltäytyivät myynnistä ja markkinoille tulevan viljan määrä oli vain 1/4 sotaa edeltävästä tasosta. Oli tultu tilanteeseen, jossa sosialistinen teollistaminen ei voinut kehittyä yksityistalouteen perustuvan maatalouden pohjalta. Siksi NKP:n 15. edustajakokous otti suunnan maatalouden kollektivisoimiseen.

Neuvostojen viides edustajakokous hyväksyi ensimmäisen viisivuotissuunnitelman v.1929. Sen mukaan koko teollisuustuotannon tuli lisääntyä 1,5 kertaiseksi ja koneenrakennustuotannon 3,5 kertaiseksi ja sähköntuotannon 4 kertaiseksi.

Suurta huomiota kiinnitettiin neuvosto- ja kollektiivitilojen pohjalta tapahtuvaan maatalouden kehittämiseen. Viisivuotissuunnitelmaa vauhdittamaan syntyi iskuri- työläisten liike. Rakennettiin mm. Dneprin vesivoimalaitosta, Rostovin maatalouskonetehdasta, Moskovan ja Gorkin autotehtaita, Uralin koneenrakennustehdasta ja paljon muita. Vuonna 1929 alkoi kollektiivitalouksien perustaminen. Pientalonpoikaiston ohella kollektiiveihin liittyivät myös keskivarakkaat talonpojat. Neuvosto- ja kollektiivitalouksien yhteyteen perustettiin ensimmäiset kone- ja traktoriasemat. Samana vuonna kollektiivitilat tuottivat jo markkinoille viljaa huomattavasti kulakkitalouksia enemmän. Tammikuussa 1930 kollektiivitalouksiin kuului jo 5 miljoonaa taloutta (22 % kaikista talouksista). Vuonna 1930 sosialistinen sektori oli saanut valta- aseman kansantaloudessa ja teollisuuden osuus kokonaistuotannosta ylitti 53 %.
Kesällä 1930 valmistui Turkestanin- Siperian rata ja käynnistyi Volgogradin 40.000 traktoria vuodessa tuottava tehdas, sekä Rostovin maatalouskonetehdas, joka tuotti mm. 24 - rivisiä traktorikylvökoneita.
Työläisten keskuudessa syntyi liike “Viisivuotissuunnitelma neljässä vuodessa”. Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma toteutettiin vuoden 1933 alkuun mennessä. Oli pantu käyntiin 1500 uusimmalla koneistolla varustettua tuotantolaitosta. Uusina teollisuuden lajeina oli synnytetty traktori-, auto-, lentokone-, työstökone-, raskas koneenrakennus-, maatalouskone-, rauta- ja teräs- sekä kemianteollisuus. Useita uusia teollisuuskeskuksia oli synnytetty ja ennen kaikkea GOELRO- suunnitelma oli ylitetty huomattavasti. Työläisten määrä oli noussut lähes kaksinkertaiseksi 22,6 miljoonaan. Maataloudessa oli kollektivisoinnin piirissä 61,5 % talouksista ja 77,7 % viljelysmaasta. Ennen takapajuinen maatalous sai käyttöönsä 121000 traktoria ja lukemattoman määrän maatalouskoneita.

Sosialismin vastavoimat heräävät

Maatalouden kollektivisointi oli tuntematon ja vaikea tehtävä. Jotkut paikalliset viranomaiset syyllistyivät kollektivisoinnin kiirehtimiseksi puolueen ohjeiden vastaisiin laittomuuksiin. Syntynyttä vastarintaa käyttivät kulakit hyväkseen. NKP:n keskuskomitea teki 14.3.1930 päätöksen näiden virheiden korjaamisesta. Todettiin, että “vasemmistolaisella äkkijyrkkyydellä ei ole mitään tekemistä puoluelinjan kanssa”. Kollektivisointi jatkui menestyksellisesti. Sosialismin voitot maataloudessa ja teollisuudessa johtivat vastavallankumouksellisten vastahyökkäykseen. Kulakkien, entisten teollisuuskapitalistien, “nepmannien” ja ulkovaltojen yhteistyöllä syntyi voimakasta tuholaistoimintaa. Vastavoimat soluttautuivat kollektiivitalouksiin ja teollisuuslaitoksiin yrittäen sisältä käsin murtaa niiden toimintaa.

Tammikuussa 1933 NKPn keskuskomitea teki päätöksen poliittisten osastojen muodostamisesta kone- ja traktoriasemien yhteyteen ja maaseudulle lähetettiin näiden osastojen yhteyteen puoluetyöntekijöitä. Vastustajia oli kaikkialla ja heitä vastaan käytiin ankaraa taistelua.

Neuvostoliiton ulkopoliittinen merkitys oli kasvanut ja maa oli solminut diplomaattiset suhteet ja hyökkäämättömyyssopimuksia useiden valtojen kanssa. Kapitalistista maailmaa koetteli 30- luvun alussa voimakas talouskriisi ja työttömyys.

Imperialistivallat ja sisäiset vastavoimat eivät tässä tilanteessa katsoneet suopeasti Neuvostoliiton etenemistä. Pääomapiirit suuntautuivat maailman uudelleenjakoon. Japani hyökkäsi 1931 Mantsuriaan. Saksassa fasistit nousivat valtaan tammikuussa 1933 ja aloittivat amerikkalaisen pääoman turvin uuden varustautumisen. Neuvostoliitossa valmistauduttiin toiseen viisivuotiskauteen, kun oli jo tiedossa, että Saksa liittolaisineen suuntautuu omaan ristiretkeensä Neuvostoliittoa vastaan.

Heikki Männikkö