Työpaikkoja uhrataan euron alttarille

USA:n dollari on halventunut. Euro maksaa lähes dollarin ja 30 senttiä (1,3 dollaria). Euro on vahva, koska dollari on heikko. Vahvan euron vuoksi vienti kärsii. Vientiyrityksen täytyisi nostaa hintoja 30 % Yhdys-valloissa saadakseen saman määrän euroja kuin silloin, kun eurolla saa dollarin.

1990-luvun lopulla euro oli heikko ja eurolla sai vain 84 dollarisenttiä. Näistä ajoista euro on vahvistunut yli puolitoista kertaiseksi suhteessa dollariin. Eli vientiyritys tarvitsee yli 50 %:n hinnan korotuksen Yhdysvaltojen markkinoilla saadakseen saman määrän euroja kuin 1990-luvun lopulla. Tällaiset hinnan korotukset eivät ole mahdollisia, koska vientiyritys ei saisi mitään kaupaksi korotetuilla hinnoilla. Niinpä vientiyrityksen on tyydyttävä siihen, että myydessään entisillä hinnoilla se saa vähäisemmän määrän euroja kuin ennen.

Tämän menetyksen vienti-yritys ottaa jostain pois. Joko voitot alenevat tai palkat alenevat tai verot alenevat tai materiaalit pitää saada halvemmalla. Jos kustannukset eivät alene vaan voitot, sijoittajat siirtävät rahansa pois. Sen estämiseksi tuotantoa siirretään pois euroalueelta sinne, missä se on kannattavampaa. Tämän estämiseksi valtio voi alentaa veroja. Sen kääntöpuolena on, että sosiaali- ja terveyspalveluita, joukkoliikennettä ynnä muuta supistetaan tai niiden hintoja korotetaan. Samoin pienennetään lapsilisiä, eläkkeitä, työttömyyspäivärahoja ja opintotukia sekä esimerkiksi maatalouden kansallisia tukia.

Jos veroja ei leikata, vaih-toehto on, että palkkoja alen-netaan tai ei ainakaan koroteta hintojen nousua vastaavasti. Tätä on työpaikoilla vaikea hyväksyä, mutta sitä tehdään. Myöskin väkeä irtisanotaan ja vähennetään muilla keinoilla. Se taas heikentää työllisyyttä ja nostaa työttömyyttä. Tästä myös seuraa, että yhteiskunta saa vähemmän veroja palkkatuloista ja työttömyysmenot ovat korkeammat. Sen vastapainoksi leikataan muita menoja.

Tällaisessa tilanteessa, kun euro on kallis, työllisyydellä voidaan perustella palkkojen alentamisia ja irtisanomisia edes loppujen työpaikkojen turvaamiseksi ja julkisten menojen leikkaamista sekä yhtiöverokevennyksiä. Tätä voidaan perustella Kiina-ilmiöllä ja globalisaatiolla, koska euro on pyhä lehmä, jota ei arvostella. Euro on osa sitä poliittista linjaa, jolla Suomea ollaan viemässä EU:n niin sanottuun ytimeen, joka sisältää myös sotilaallisen liittoutumisen ja luopumisen kansallisesta päätösvallasta eli itsenäisyydestä. Tätä perustellaan turvallisuuspoliittisella välttämättömyydellä.

Euroopan Keskuspankki EKP ei ole kantanut todellista huolta euron liiallisesta vahvuudesta, vaan puhunut inflaatiovakaudesta. Kun Yhdysvallat on toteuttanut elvyttävämpää politiikkaa, Euroopan Keskuspankki on inflaatiouhalla perustellut kireämpää politiikkaa. Aiemmin inflaatiouhkana käytettiin ruoan ja öljyn hinnan korotuksia. Nyt inflaatio on matalaa ja kireää linjaa perustellaan sillä, että se näin saadaan pysymään matalana.

Valuuttavakauden aikaansaamisessa Euroopan Keskuspankki on totaalisesti epäonnistunut. Tätä peitetään sillä, että puhutaan Saksan ja Ranskan alijäämistä eli että valtion tulot eivät kata menoja, vaan vajetta jää yli 3 %. Tuo maaginen 3 % on kirjattu Maastrichtin sopimukseen. Suuria jäsenmaita syytetään siitä, että ne eivät piittaa sopimuksista. Tämä on tietysti ongelma, koska eurojärjestelmässä pikkumaan sopimuksesta piittaamattomuus vie EU:n tuomioistuimeen. Niinpä komissio vie nyt Saksaa ja Ranskaakin EU:n tuomioistuimeen.

Mutta tuomioistuinasiat ovat eri asia kuin talous. Talouden kannalta ydinkysymys on se, että on järkevääkin, että Ranskalla ja Saksalla on talouden laskusuhdanteessa budjettialijäämä. Se tarkoittaa, että heikon yksityisen kysynnän vastapainoksi ylläpidetään julkista kysyntää ja tällä tavoin työllisyyttä. Euroopan Keskuspankin mielestä tämä ei käy ja se on osa kireän politiikan perustelua. Mutta Euroopan Keskuspankin mielestä sen oma totaalinen epäonnistuminen valuuttavakauden turvaamisessa taas on sallittua. He ovat epäonnistuneet ja pyrkivät pääsemään kuin koira veräjästä syyttelemällä muita.

Näiden epäonnistumisten alttarilla uhrataan Suomen ja Euroopan teollisuustyöpaikkoja eikä irtisanottuja ja työttömiä paljon lohduta selittely ja asioiden peittely.

Joku sanoo, että Suomen vienti Yhdysvaltoihin on kuitenkin vain osa Suomen kokonaisviennistä eikä sillä olisi ratkaisevaa merkitystä. Tosiasia kuitenkin on, että dollarin halpuus aiheuttaa, että Pohjois-Amerikka kilpailee halvemmalla valuutalla myös Euroopan markkinoilla myös Eurooppaan suuntautuvan Suomen viennin kanssa ja Pohjois-Amerikka kilpailee muilla maailmanmarkkinoilla saaden halvasta valuutasta kilpailuedun. Lisäksi Kiinan valuutta on sidottu dollariin ja kun dollari on halpa, Kiinankin valuutta on halpa eikä euroalue kykene kilpailemaan Kiinan kanssa. Kallis euro siten vahvistaa Kiina-ilmiötä. Samoin dollarin vanavedessä maailman lähes kaikki muutkin valuutat ovat halpoja. Ja euroalueella ja vahvan valuutan Japanissa työllisyys on kehno.

Ei se mitään. Kalliin euron myötä dollareita saa enemmän ja matkustaminen Yhdysvaltoihin tulee halvemmaksi. Jos siis on haaveita käydä Atlantin takana, kannattaa käydä nyt. Vaan ei se hyöty korvaa sitä, jos on menettänyt työpaikan.

Pekka Tiainen