Pankkien palvelumaksuille on saatava katto

Eduskunnassa on tehty pitkästä aikaa ensimmäinen lakialoite, jossa yritetään rajoittaa rahavallan toimia ja asetutaan selkeästi pienituloisten puolelle. Tämä aloite on 122 kansanedustajan allekirjoittama vaatimus 2,5 euron katon asettamisesta pankkien perimille palvelumaksuille. Pankit ovat jatkuvasti nostaneet palvelumaksujaan. Korkeimmillaan niistä on peritty jo 8 euroa eli lähes 50 entistä mummon markkaa. Maksu on täysin kohtuuton ja ryöstöluontoinen ja se kohdistuu valtaosaltaan köyhiin eläkeläisiin, joilla ei ole enää valmiuksia opetella internetin tai maksuautomaattien käyttöä.

Pankit puolustelevat korkeita palvelumaksujaan sillä, että halvempia maksutapoja on olemassa ja että pankkimaksuilla halutaan asiakkaiden siirtyvän pois pankkien tiskeiltä maksamaan itse laskunsa laskuautomaateilta tai internetin kautta. Mutta tämä tavoitehan on jo oikeastaan saavutettu. SPY:n tutkimuksen mukaan yli 70% suomalaisista maksaa jo nyt laskunsa joko internetin tai maksuautomaattien kautta. Vain vajaa 10% maksaa enää perinteisesti pankin kassalla, mutta juuri he ovat valtaosaltaan yli 65 -vuotiaita pienituloisia. Palvelumaksut iskevät raskaasti juuri pienituloiseen eläkeläisryhmään. Heidän käyttövaroistaan palvelumaksut vievät aivan kohtuuttoman osan.

Pankkiasioista vastaava ministeri RKP:n Ulla-Maj Wideroos ei halua lakia pankkimaksujen katosta. Wideroos perustelee, että jo EU rajoittaa puuttumista yritysten markkinaehtoiseen toimintaan. Samoin Kokoomuksen kansanedustajat vastustavat palvelumaksukattoa. Kansanedustaja Jari Koskinen syyttää, etteivät kansanedustajat ymmärrä pankkitoiminnan perustaa ja että eduskunnan pankkivastainen ilmapiiri ihmetyttää.
Mutta, aivan kuten nykyinen pörssitalous on irronnut reaalitodellisuudesta, aivan sama on tapahtunut pankeille. Hyvä on, että niille tavallisten säästäjien rahat vielä edes kelpaavat.

Näille pankkimaksujen puoltajille kerrottakoon, että normaalisti pankkitoiminnan pitäisi perustua siihen korkomarginaaliin, joka syntyy korkeampien lainakorkojen ja matalampien talletuskorkojen välille. Nyt kun pankit ovat menneet tukemaan kaikenlaista keinottelupääomaa ja sijoitusrahastoja asiakkaiden pankkisäästöjen sijaan, tämä pankkitoiminnan perusta on tietenkin kärsinyt. Vika ei ole pankin asiakkaissa vaan siinä, että pankkitoiminta on perusteiltaan pielessä.

Muistettakoon, että pankkien palvelumaksut tulivat käyttöön vasta v. 1983 pankkilakon jälkeen. Sitä ennen mitään palvelumaksuja ei tunnettu. Tuolloin käyttöön otettu palvelumaksu oli jotain parin markan luokkaa. Tästä ne ovat siis jo "parhaimmillaan" melkein 25-kertaistuneet.

Suuri raha on nyt kovasti ihmeissään, kun eduskunta jollakin tavoin haluaa rajoittaa sen toimintaa. Mutta, eduskunta säätää lait, joiden mukaan rahamiestenkin Nalle Wahlrooseineen on toimittava.
Toivotamme tälle SDP:n kansanedustaja Jukka Gustafsonin lakialoitteelle mitä parhainta menestystä. Palvelumaksukatto tosin voisi olla vieläkin pienempi, esim. 50 sentin luokkaa, tai sen voisi kokonaan poistaa, että pankkien toiminta olisi jälleen perinteisillä juurillaan, sillä perustalla millä sen kuuluisikin olla.

RK/KÄ