Pääkirjoitus 21.2.2004

Verohelpotuksia yksille, veron ja maksujen korotuksia ja palkan alennuksia toisille

Verohelpotukset ovat olleet koko viimeisen vuoden voimakkaasti esillä. Se alkoi Sailaksen paperin esittelystä viime eduskuntavaalien jälkeen. Lipponen ja Sailas halusivat varmistaa viimeisten hallitusten tekemät leikkaukset julkisiin menoihin leikkaamalla vastaavasti pois verotuloja; eli kun kerran Ahon ja Lipposen hallitukset olivat tehneet 10 miljardin euron leikkaukset julkisiin menoihin, asia piti varmistaa vastaavan suuruisilla 10 miljardin verotulojen leikkauksilla.

Jäätteenmäen pari kuukautta istunut hallitus painoi jarrua veroleikkauksille, mutta kun hallitus vaihtui Vanhasen hallitukseksi, puheet veroleikkauksista jälleen palasivat. Veroleikkauksilla hallitus pyrkii saamaan maan talouden jälleen nousuun ja kasvu-uralle. Tarkoituksena on tällä tavoin lisätä kulutuskysyntää niin, että työpaikkoja syntyisi edes palvelusektorille, kun niitä ei oikein tahdo teollisuuteen Kiina-ilmiön takia enää syntyä.

Muutama viikko sitten itse ylileikkuri, puhemies Paavo Lipponen, hoputti jälleen nopeisiin veroleikkauksiin. Hänen mukaansa niitä oli turha siirtää syksyyn ja ay-sopimusten teon yhteyteen. Onneksi sentään valtiovarainministeri Antti Kalliomäki toppuutteli, että Suomen julkisen sektorin rahoituspuoli ei kestä enää uusia verohelpotuksia ja että katsotaan nyt ainakin ensin, miten jo aikaisemmin tehdyt veronalennukset vaikuttavat.

Kauheata hässäkkää siis veronleikkausten suhteen, joka näyttää olevan talouspoliittisena keinona samaa kuin korsi hukkuvalle. Mistä tässä on oikein kysymys?

Kysymys on juuri siitä, mistä me varoitimme jo kun Suomen markka hylättiin ja siirryttiin euroon. Sen mukana meiltä meni mahdollisuus itsenäiseen raha- ja korkopolitiikkaan. Silloin sanottiin, että saamme eurosta vahvan ja vakaan valuutan. No nyt euro on ainakin vahva, mutta ei vakaa. Euron kurssi kävi alimmillaan dollariin nähden lukemassa 0,84 dollaria. Nyt sen kurssi on dollariin nähden lukemassa 1,27. Euron kurssin on siis heitellyt dollariin nähden yli 50% haarukassa.

Vahvan euron oloissa kaikki dollariin valuuttansa sitoneet maat ovat nyt todella halpoja. Ja näitä maita on melkein puoli maailmaa. Tällä dollarialueella työvoima, raaka-aineet, kaikki on halpaa. Siksi teollisuuden työpaikatkin pakenevat nyt melkein paniikinomaisesti näihin maihin. Eräiden arvioiden mukaan menetyksemme vahvan euron takia on 70.000 työpaikkaa.

Nyt me olemme vahvan euron loukussa. Jos meillä olisi valuuttana oma markka ja talouspolitiikkaa toteutettaisiin Suomen hallituksen ja Suomen pankin ehdoin, voisimme suojautua tällaista Kiina-ilmiötä vastaan devalvoimalla oman valuuttamme. Nyt emme voi ja siitä on sitten seurauksena työpaikkojen katoaminen ns. halpamaihin, verohelpotuspuheet ja julkisen talouden yhä jyrkkenevä syöksykierre. Sen kehitystien päässä vain rikkailla on varaa sairastaa ja hankkia itselleen koulutusta. Sen tuloksena on yhä suurempia yhteiskunnallisia luokkaeroja, jossa köyhälle ei ole tarjolla muuta kuin kyykytystä ja näköalattomuutta.

Näin sitä suuremmalla syyllä, että kaikki kansalaisryhmät eivät hyödy yhtiöiden ja tuloverojen kevennyksistä. Välttämättömyyshyödykkeiden ja palveluiden verotusta on päinvastoin lisätty. Rajuimmin sitä tehtiin EU-jäsenyyden yhteydessä lisäämällä arvonlisävero kaikelle ruoalle, joukkoliikenteelle, asuntojen hoitomenoihin ja moniin aiemmin verottomiin palveluihin sekä korottamalla maksuja. Tavallisilta palkansaajilta nämä korotukset ovat vieneet tuloverokevennysten tuomaa hyötyä usein niin, että verot ja maksut yhteen laskien ovat nousseet. Hyöty on viety kahteen kertaan siinä mielessä, että tuloverokevennysten vastapainoksi on ollut tyytyminen pienempiin palkankorotuksiin. Palkansaajat ovat itse maksaneet tällaisen tuloverokevennyksin saadun tulon nousun, kun tuloverokevennykset on vastaavasti katettu välillisten verojen ja maksujen korotuksilla sekä yhteiskunnan palveluita karsimalla. Viinan veroa on kyllä alennettu, mutta leivän korotettu.

Omankin valuutan oloissa meidän olisi silti suojeltava korkokantaamme ja siihen tarvitaan valuutan liikkeiden säätelyä. Siksi tarvitsemmekin oman talous- ja rahapolitiikan, eikä se onnistu muuten kuin irrottautumalla eurosta ja koko EU:sta.